Kumman "puolelle" asettuisit minuna? Siskoni oli mieheni apuna hoitamassa lapsiamme kun olin

Jos tämä on ylipäänsä totta, niin totuus ei varmaankaan ole "ponnarista tarttuminen". 

Eihän se villin lapsen kanssa sen kummempaa ole kuin käsivarresta kiinni ottaminen. 

Siskosi on naivi, vaikka kuinka olisi työssä lasten kanssa. Eihän hän elä niiden lasten kanssa koko ajan. Joo, onhan se väärin se tukistus mutta en yhden kerran perusteella menisi tekemään mitään ilmoituksia.

No se mies menee johonki vihanpurkautumiskurssille.

Ero on varmaan liikaa, samoin kuin tuo että asiaa aletaan vähätteleen lapsien kannalta! Siis tuohan on vaan ja ainoostaan väärin ja sitä ei voi lapselta kysyä että sattuko ees! Te ootte esimerkkejä lapsillenne ja juuri nyt miehellä on huono vaihe, joten terapiaa ja lääkettä. Joku perhetyöntekijä vois olla avuksi. Neuvola auttaa myös eteenpäin.

Minusta tässä se tärkein juttu on miehen tukeminen. Lapset kasvaa ja ne on haastavia, silti pitää jaksaa hoitaa. Jos se käy kiinni, niin se miehen tunnemaailma pitää hoitaa. Ei siihen auta "lasuilmoitus" vaan teot.

Nimenomaan se että joku muukin hoitaa lapsia kuin mies. Mutta sillä on vaikeeta ja se pitää miehen kohdata. Se ei auta että vetää ponnarista, väkivallan pitää kasvaa että se toimii kasvatusmenetelmänä ja siihen ei saa mennä. Lapsi tottuu tuohon tukastavetämiseen, mulla on siitä omaa kokemusta kun vaan nauroin kun äiti repi päästä. Arvaa arvostanko äitiäni kasvattajana? En.

TEIDÄN kuuluu miettiä millaisia vanhempia tahdotte olla ja miten siihen saatte apua.

Oon itse käynyt terapiassa, pariterapiassa ja käyttänyt perhetyöntekijää kun ei jaksanut arkea, syitä en käy tässä läpi mutta toi pitää käsittää hoitaa. Miestäsi auttaa kaikista vähiten se että suljette asialta silmät. Siskon kanssa voitte pohtia asioiden oikeilla nimillä: eli mihin ilmoitus teidän perheen ajaa ja olisiko jotkut asiat vaan parempi hoitaa asiantuntijoilla.

Minusta tuosta PITÄISI tehdä lasu. Miehesi saisi ajattelemisen aihetta ja ottaisi ehkä vastuun sekä toiminnastaa että paranemiseetaan. Sakotkaan (se, mitä tuodta oikeudessaa tuomittaisiin) eivät tekisi pahaa. Lastensuojelu ja perheneuvola voisivat auttaa ottamaan läheiset paremmin huomioon sairastaessakin.

Huostaanottoahan tuosta ei vielä seuraa, eikä valitettavasti pahemmastakaan.

Vaikka lapsesi sanoo "ettei isä tarttunut kovaa" tai ei sattunut, lapsen pahinpitelyä ei saa vähätellä. Lapsi suojelee vanhempiaan ja uskottelee itselleen,,että kaikki on ok. Mutta on se silti tapahtunut.

Juu ollaan lasun asiakkaita. Pyysin itse apua sieltä kaksosten synnyttyä ja miehen masennuttua kun jäi työttömäksi samoihin aikoihin. Silloin kävi perhetyöntekijä pienten vauva-aikana n. kerran viikossa auttamassa jonkun aikaa. Meidän heikon taloudellisen tilanteen takia ovat myös maksaneet esikoisen harrastuksen. Tukiperhettä ei tosiaan olla saatu, kun työntekijät arvioi että meillä menee kuitenkin ihan hyvin, ja jonot tukiperheisiin on pitkät. ap

En osaa sanoa kuka teistä on hulluin: se joka tukistaa, se joka siitä hyperventiloi vai se joka lähtee "kriisin" takia töistä pois.

Mistä tiedät, että oli eka kerta? Kuvitteletko lapsesi kertovan, jos iskä aina vaikka pyytää anteeksi ja kieltää kertomasta. Eikä pienet edes osaa kertoa, jos joku vahingoittaa heitä.

Ties mitä tapahtunut, kun ovat olleet isän kanssa keskenään. Meinaan jos vieraan ollessa teidän huushollissa "vetää ponnarista", oikeasti tukistaa, taatusti on tehnyt sitä useamminkin enkä usko, että on vain jäänyt siihen kerran hänen mielestään tukistaminenkin on vain ponnarista vetämistä. Varmaan selkään antaminen on pepulle taputtamista jne.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät, että oli eka kerta? Kuvitteletko lapsesi kertovan, jos iskä aina vaikka pyytää anteeksi ja kieltää kertomasta. Eikä pienet edes osaa kertoa, jos joku vahingoittaa heitä.

Ties mitä tapahtunut, kun ovat olleet isän kanssa keskenään. Meinaan jos vieraan ollessa teidän huushollissa "vetää ponnarista", oikeasti tukistaa, taatusti on tehnyt sitä useamminkin enkä usko, että on vain jäänyt siihen kerran hänen mielestään tukistaminenkin on vain ponnarista vetämistä. Varmaan selkään antaminen on pepulle taputtamista jne.

No siitä tiedän kun ei hän ole hoitanut lapsia yksin koskaan... Paitsi esikoista joskus sen vauva-aikoina ja silloin ei ollut mitään masennusta. Mutta sittemmin olen itse hoitanut lapset aina ja ollut paikalla kun mies hoitaa myös, tai sitten mun työkeikkojen aikana mun äiti, miehen äiti tai mun sisko on ollut aina mukana hoitamassa, kun mies kokee, ettei pärjää kaikkien neljän kans joilla ihan eri rytmit. ap

No minun mielestäni siskosi tosiaankin ylireagoi. Alkoi jo heti uhkailla että lapset lähtee hänen hoiviinsa lastensuojelun toimesta. Juu ei, ei tuon perusteella.

Minunkin perheestä tehtiin aikoinaan  ...öh ..lasu. Isä uhkas nimittäin läväyttää mua sanomalehdellä. Joo, olin kyllä ärsyttävä. No, sitten isä muutti pois kotoa, mut vietiin lastenkotiin, joka oli jo täynnä ongelmatapauksia, joilta opin paljon, ihan elämässä hyödyllisiäkin taitoja. Äiti masentui ja yritti itsemurhaa. Selvisi kuitenkin ja kaikki elivät onnettomina elämänsä loppuun saakka. Se isän lehti oli muuten Porvoon Sanomat.

Ei sinun tarvitse valita puolta. 

Siskollesi sanot, että kiitos huolenpidosta ja lapsenvahtiavusta, mutta että hänellä ei ole valtuuksia vaatia sinua eroamaan puolisostasi, etkä tykkää että hän uhkailee, saatu rupeaa siihen että alkaa "järjestellä" asioita niin että lastensuojelu ottaisi teiltä lapset pois. Sano, että jos kyse olisi turpiin lyömisestä tai luun murtamisesta, niin ymmärtäisit hiukan paremmin, mutta että nyt kyllä kyseessä on selkeä ylireagointi. Yllättävän moni vanhempi on näpsäyttänyt/läpsäissyt/tukistanut lastaan kun kamelin selkä katkeaa. Se ei tarkoita että lapsesta ei pitäisi huolta, välittäisi ja voisi olla turvallinen vanhempi. 

Miehellesi sanot, että et hyväksy tukistamista. Kuuntelet herkällä korvalla lastasi,  jos vaikka käy ilmi joskus myöhemmin että on käyttänyt fyysistä kuritusta. Mies on pahoillaan ja katuu, se on hyvä asia. 

Olette hakeneet tukiperhettä, mikä on hyvä. Vaikka tehtävä on suuri, niin koita järjestää miehelle lepomahdollisuuksia, vaikka palkkaamalla lapsenvahtia avuksi - mieluummin joku muu kuin siskosi, koska hän nyt on järjestänyt pelon persiiseen miehellesi.  Kukaan vanhempi ei halua että uhkaillaan lasten menettämisellä.

Siskosi olisi ehkä asiallista myöntää miehellesi että ylireagoi, tai jollakin tavalla ilmaista että oikeasti ei nyt alkanut projektoida tavoitetta että perheenne rikotaan. 

Vierailija kirjoitti:

Oi voi. Kamalan rankka elämäntilanne sinulla, voimia. Sinuna ehkä yrittäisin miettiä rehellisesti, olisiko lasten ja sinun kannalta kuitenkin parempi erota tai asua väliaikaisesti erillään. Jos olet sitä mieltä että ei niin miettikää miehen kanssa voisiko hän saada jotain apua (esim voisitte mennä yhdessä perheneuvolaan?) lasten kanssa toimimiseen. Ja puhuisin sitten tästä siskolleni, että olette hakemassa apua miehelle ja hän voi miettiä uudestaan ilmoitusta. Mutta jos siskosi on päättänyt tehdä lasun niin anna tehdä, ei lapsia viedä tuollaisesta syystä.

Ja asettuisin vain lapsen puolelle. Siskosi on periaatteessa oikeassa, mutta ero ja lasten huostaanotto tuskin ovat oikeita ratkaisuja tässä.

Kiitos sympatiasta.

Rehellisesti sanottuna olen miettinyt kuluneen vuoden aikana välillä, että mun olis helpompi yksin lasten kanssa ilman miestä. Mutta en vaan pysty jättämään miestä, enkä haluakaan :( Mun läheinen ystävä on myös sairastanut masennuksen, sairasti kolmeen kertaan joista viimeisin päättyi itsemurhaan. Tiedän, ettei siihen kukaan huvikseen sairastu. Tiedän, miten tärkeitä minä ja lapset ollaan miehelle, ja jaksan toivoa ja uskoa, että hän paranee vielä. ap

Jos totta, niin kyllähän tuohon tilanteeseen tarvitaan ulkopuolista apua. Älkää kaatako siskon niskaan perhehelvettiänne. Tukistaminen tuossa taisi olla pieni osa teidän arjen raskautta.

Vierailija kirjoitti:

yötöissä - meillä lapset 6v, 3v ja 10kk kaksoset, jotka omalla tavallaan hyvin haastavia kaikki.. Esikoisella on eskariuhma, 3veellä normiuhma, ja vauvat valvottaa ja syö eri rytmissä. Siskoni on lapseton mut työssä kokemusta lastenhoidosta. Miehelläni jonkin sortin masennus, jonka vuoksi sairaslomalla. Rahatilanteemme vuoksi teen sijaisuuksia öisin välillä.

Viime yönä sitten oli sattunut episodi, jossa miehellä oli mennyt hermo uhmaavaan ja temppuilevaan esikoiseen joka oli kiusannut 3-veetä, sisko oli ollut nukuttamassa kaksosia sillä aikaa. Mies oli sitten tarttunut 6-veetä ponnarista, koska ei ollut kuulemma uskonut sitä kymmentäkään kehoitusta. Lapsi oli huutanut, sisko rynnännyt paikalle, mies oli heti myöntänyt tukistaneensa ja katui saman tien. Sisko hälytti mut saman tien kotiin "kriisitilanteen" takia, haukkui miehen alimpaan helvettiin ja sanoi tekevänsä lasu-ilmoituksen. Mies on ihan romuna. Lapsen kanssa tilanne käyty läpi, hän sanoo ettei edes lujaa sattunut, säikähti vain. Mies ei ole ollut ennen väkivaltainen ketään kohtaan. Sisko vaatii mua eroamaan heti, koska kuulemma tilanne pahenee vain. Ja jos en eroa, hän kuulemma käyttää suhteitaan että lapset viedään meiltä "turvaan".

Mitä helvettiä nyt teen?

Haluaisin kiinnittää huomiosi noihin boldattuihin kohtiin viestissäsi. Niistä voi tulkita, että yrität selitellä tilannetta, kuin ongelma olisi missä tahansa muualla kuin siinä, että miehesi on käynyt yhteiseen lapseenne käsiksi. "Lapsella on uhma" = lapsi jotenkin ansaitsi tukistuksen. "miehellä on masennus" - mies ei ole vastuussa teostaan, tai on vähintäänkin alentuneesti vastuussa. "Lapseen ei sattunut" - väkivallan vähättelyä. Siskoosi viittaat kuvaillen häntä ylihysteeriseksi ja vetoat vielä hänen lapsettomuuteensa (kuin kuka tahansa vanhempi saattaisi tukistaa joskus lastaan). Nämä ovat kaikki täysin irrelevantteja asioita. Otsikossa pohdit, asettuisitko siskosi vai miehesi puolelle, vaikka viestissäsi olet selkeästi jo asettunut miehesi puolelle. Tosin, se toinen osapuoli jota "vastaan" tässä asetut ei ole siskosi vaan oma lapsesi. Lapsesi ei todennäköisesti sitä koskaan tule sinulle kertomaan, mutta tämän illan jälkeen hän on oppinut pelkäämään omaa isäänsä. Eikä tähän liity milään tavalla se, kuinka paljon sattui fyysisesti. Hän myös tulee todennäköisesti muistamaan, kuinka täti tuomitsi näkyvästi ja kuuluvasti häneen kohdistuneen väkivallan mutta oma äiti hyssytteli ja hiljaisesti hyväksyi. Mieti sitä.

Muakin tukistettiin kerran lapsena :(

Mutta ei kyllä koskaan sen jälkeen.

Mistä tiedät, että oli ensimmäinen kerta, kun mies kävi lapseen käsiksi? Jos miehellä on masennusta ja olette hakeneet apua, ymmärrän hyvin siskosi reaktion. Tottakai hän järkyttyi miehesi käytöksestä ja ei lasta nyt tukistaa saa. Eikö lasu ole ihan hyvä teidän kohdallanne? Ehkä saatte apua, kun teillä selvästi on lastenkasvatus hukassa.

Siis 10 kk ikäiset syö eri rytmissä? Ja vielä yöllä?

Tuossa iässä lapsi ei tarvitse yöllä ruokaa ja pärjää ihan mainiosti perheen tavallisella ateriarytmillä. Miksi olet opettanut lapsesi siihen, että yöllä syödään?

Taas mammat täällä ylireagoimassa, sekona  kuin seinäkellot. AP, aseta tämä perheenne hirveen kauhee ja järkyttävä episodi oikeisiin mittasuhteisiin NYT HETI.

Masentunut mies tukistamassa omasta mielestään kuritonta pikkutyttöä... miksi minä muistelen, että yhdessä toisessa perheessä se alkoi juuri noin.

Vierailija kirjoitti:

Muakin tukistettiin kerran lapsena :(

Mutta ei kyllä koskaan sen jälkeen.

Minuakin monta kertaa. Mutta eipä tuosta mitään traumoja jäänyt.