Pelaako mies liikaa vai onko hän oikeassa?
Mies aloitti keväällä tablettipelin, jota pelaa tällä hetkellä joka päivä vähintään kaksi tuntia. Arkisinkin saattaa mennä jopa 4 tuntia töiden jälkeen pelkkään pelaamiseen. Kun sanon asiasta, hän suuttuu. Olen kuulemma itsekin jatkuvasti Facebookissa ja katson netflixistä elokuvia. Se on ihan totta, käytän suhteellisen paljon tablettia itsekin. Voin kuitenkin laittaa koneen syrjään milloin vain ja tehdä jotain muuta, toisin kuin hän, jonka on aina pakko pelata joku osuus loppuun.
Mies valvoo myös päivittäin liian myöhään pelatessaan, on seuraavana päivänä väsynyt ja siksi kärttyinen. Hän ei enää ehdota (kuten aiemmin) iltaisin elokuviin menoa, viinilasillista tms. Hän vain pelaa. Ennen katsoimme yhdessä myös hyviä sarjoja, luimme samoja kirjoja, emme enää. Hänestä riittää, että olemme samassa tilassa omien koneidemme kanssa. Jos sanon, että se on esimerkiksi eri asia katsoa elokuvaa yhdessä, kuin olla eri koneilla, hän suuttuu.
Alan olla neuvoton. Seksiä, keskustelua ja yhdessäoloa on vain murto-osa entisestä, mutta se ei kuulemma johdu pelaamisesta. Olen ehdottanut, että lopetetaan molemmat netinkäyttö iltaisin, mutta se ei innosta. Hän pelaa sängyssäkin siihen saakka, että sammuu tablettinsa ääreen.
Olen kuulemma hänen kimpussaan kun teen näitä ehdotuksia, toivon yhteistä tekemistä yms. Enkä voi kuulemma sanoa mitään, kun itsekin välilläolen koneella.
Mitä tehdä? Kokemuksia?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Minua inhotti liikaa pelaavassa miehessä se, että hän pelasi aina kun en pyytänyt tekemään muuta. Jouduin siis erikseen kysymään, voisiko hän lopettaa pelin ja tehdä kanssani jotain, lähteä yhdessä kauppaan, tehdä kotitöitä, viettää iltaa. Aina jos miehen ei ollut aivan pakko olla läsnä, hän pelasi.
Vaikka pyysin pelitaukoa aina ystävällisesti ja mies suostui useimmiten mielellään, pelaaminen kävi silti hermoille. Jos katsoimme yhdessä elokuvaa ja pysäytin sen hetkeksi hakeakseni lisää naposteltavaa tai käydäkseni vessassa, löysin takastullessa miehen pelaamasta. Lopulta kyllästyin olemaan miehelle vain pelin häiritsijä enkä jaksanut olla aloitteentekijä kaikissa arjen asioissa, joten erosimme. Toivon että mies on nyt onnellinen kun saa keskittyä peliin täysillä.
Se jäi sanomatta, että pelaaminen sinänsä ei häirinnyt, onhan minullakin harrastuksia. Jos mies olisi sanonut esimerkiksi että "Otan pienen pelisession, älä häiritse minua kolmeen tuntiin", olisi pelaamista ollut paljon helpompi ymmärtää. Koko hereillä olon ajan jatkuvaa peliä en vieläkään oikein tajua. Siinä tuntuu katoavan kyky elää normaalia elämää.
Samaa mieltä jonkun aiemman vastaajan kanssa, että ongelma ei ole pelaaminen. Vaan teillä on parisuhteessa jokin ongelma, jota mies pakenee pelaamiseen.