Erehdyin lukemaan tytön päiväkirjaa, nyt olen todella surullinen
Siivosin kasiluokkalaisen tyttöni huonetta, kun hän oli kaverillaan. Päiväkirja oli pöydällä lojumassa, ja aluksi ajattelin jättää sen rauhaan, mutta mieleni muuttui, kun tajusin hänen olleen jo kauan todella masentuneen oloinen. Ajattelin, että päiväkirjasta selvisiso syy tytön masentuneisuuteen, joten aloin lukea sitä.
Ensiksi sain selville, että tyttöäni on kiusattu koulussa jo yläasteen alusta lähtien, ja myös jonkin verran sitä ennen (mutta ei niin rankasti). Hänellä on päiväkirjan mukaan vain yksi kaveri. Tämä kaveri on käynytkin meillä ja kyseinen tyttö on siis todella mukava, ystävällinen ja herttainen, ehkä hieman ujohko. He ovat parhaita kavereita, joten en ihmetellyt, että hän on ainoa kaveri joka käy meillä, mutta päiväkirjasta tajusin, tämä tyttö on todellakin lapseni ainoa kaveri.
Koko muu luokka on kuulemma hyvin vihamielinen tyttöäni kohtaan. Heti seuraavaksi sain lukea, että tyttö häpeää ulkonäköään ja myös meidän vanhempien (varsinkin minun) ulkonäköä.
Kuvailen nyt suoraan, enkä ollenkaan kaunistellen (en yleensä ole näin suorapuheinen perheeni ulkonäöstä): minä olen siis hyvin roteva ja romuluinen, kuten myös miehenikin (eli tytön isä). Meiltä molemmilta löytyy lisäksi ylipainoa (minulta enemmän) ja aknea. Itseäni ei voisi kasvoista hyvällä tahdollakaan kuvailla kauniiksi, mieheni on ihan hyvännäköinen naamaltaan, tosin hänellä on jonkinlaiset hörkorvat.
Tytär on perinyt meiltä aknen ja rotevuuden (hän on lisäksi hyvin pitkä kuten minä ja mieskin), hän on myös hieman pyöreä, ja hänellä on samanlaiset korvat kuin isällään. Kasvoista hän on taas mielestäni hyvinkin sievä tyttö, ja hänellä on kauniit, vaaleat hiukset ja todella nätit vihreät silmät. En näe hänessä mitään rumaa, ja hän on kuin kaksi kertaa parempi versio minusta ja isästään.
Kuitenkin, päiväkirjassaan hän kertoo häpeävänsä ulkonäköään ja hänen koko luokkansa kutsuu tyttöä mm. läskiksi, apinaksi, rumaksi huoraksi, ällöttäväksi ja kuulemma luokkalaiset ovat sanoneet että mielummin tappaisivat itsensä kuin katsoisivatkaan tyttööni päin, ja että tyttöäni ei "pantaisi edes pussi päässä", ja hän on mukamas rumin ihminen joka on olemassa. Luokkalaiset ovat päiväkirjan mukaan haukkuneet myös minun ja mieheni ulkonäköä, olemme kuulemma ällöttäviä sikoja ja tyttären pitäisi jäädä orvoksi. Väkivaltaisiakin nämä luokkalaiset ovat, välillä tönivät tai käyvät päälle. Kiusaamiseen osallistuu jokainen tuolta luokalta (ja hieman muitakin oppilaita koulusta), poislukien tämä tyttäreni kaveri, jota itseäänkin kiusataan jonkin verran.
Tämän kiusaamisen seurauksena tyttö on ilmeisesti alkanut häpeämään minunkin ulkonäköäni. Tämä todella särki sydämeni. Hän kertoo päiväkirjassaan rakastavansa minua ja että olen paras äiti ikinä, mutta häntä ei kuulemma huvita edes liikkua enää kanssani julkisella paikalla, sillä jos luokkalaiset näkevät, alkaa taas hillitön haukkuminen.
Onko mitään, mitä pystyn tekemään (ilman että paljastaisin lukeneeni päiväkirjaa)? Omakin mieleni on nyt aivan maassa.
Kommentit (21)
Ehkä vähän ot, mutta mistä syystä tytön kaveria kiusataan? Onko myös ylipainoinen tms? Tietääkö kaverin äiti kiusaamisesta?
Voi ei. Tuli paha mieli teidän puolesta. En muista itsekään peruskoulua hyvällä. Kuulostaa kamalalta.
No, jo se ok on ollut luettavissa niin tyttäresi on luultavasti halunnutkin, että luet.
Kiusaamiseen pitää puuttua!! Yhteyttä kouluun, tietenkin kerrot tytölle, että tiedät asiasta ja aiot selvittää sen!!
Murkkuiässä kaikki häpeää vanhempiaan ja ovat mielestään rumia, se varmaan on ihan tavallista!
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vähän ot, mutta mistä syystä tytön kaveria kiusataan? Onko myös ylipainoinen tms? Tietääkö kaverin äiti kiusaamisesta?
En ole varma mistä syystä tätä ystävää kiusataa, mutta veikkaisin, että ulkomaalaistaustan takia (asumme pienehköllä paikkakunnalla). Ei ole ylipainoinen, vaan todella pieni ja hento, eikä tämän takia pysty laittamaan ollenkaan kiusaajille vastaan. En tiedä tietääkö kaverin äiti.
Vierailija kirjoitti:
No, jo se ok on ollut luettavissa niin tyttäresi on luultavasti halunnutkin, että luet.
Kiusaamiseen pitää puuttua!! Yhteyttä kouluun, tietenkin kerrot tytölle, että tiedät asiasta ja aiot selvittää sen!!
Murkkuiässä kaikki häpeää vanhempiaan ja ovat mielestään rumia, se varmaan on ihan tavallista!
Eli tyttö on siis voinut jättää tahallaan sen luettavaksi (ilmoitin siis etukäteen, että siivoan huoneen tänään)?
Kysynkö suoraan tytöltä tästä ja myönnän lukeneeni, vai sanonko esim. että kuulin tuosta kiusaamisesta hänen kaverinsa äidiltä?
Vierailija kirjoitti:
Harmi.
Rumien ihmisten pitäisi miettiä kaksi kertaa ennen lisääntymistä.
Tyttäreni ei ole kasvoiltaan millään tapaa ruma.
Voi ei :(
Tytön kanssa pitää jotenkin saada otettua asia puheeksi. En ainakaan heti paljastaisi lukeneeni päiväkirjaa, sen verran suuri luottamuksen menetys vaarana. Kysy ennemmin vaikka suoraan, että huomaat hänen käytöksestään jonkin olevan vialla, että eihän häntä kiusata? Jos tyttö ei myönnä millään, sanoisin vasta silloin suoraan lukeneeni hänen päiväkirjaansa (ja pahoittelisin, alleviivaisin että se oli väärin enkä yleensä näin tee, mutta kyse oli ennen kaikkea huolesta, ja anteeksipyyntö aidosti). Kun kiusaaminen olisi avoin aihe, sitä pitäisi alkaa ratkoa. Vaikka kaikki aina sanovat, että miksi kiusatun pitää vaihtaa koulua/luokkaa, niin minun mielestäni se on joskus helpoin ratkaisu kiusatun kannalta. Ehkä tytön kaverikin haluaisi vaihtaa toiselle luokalle tai toiseen kouluun? Peruskoulua on vielä kaksi vuotta jäljellä, joten jollain tapaa kiusaamisen on loputtava tai tytön päästävä luokkatovereistaan eroon.
Ota asia esiin ensin tytön ihan yleisellä tasolla. Kysy kiusataanko koulussa yleensä, miten opetaajt puuttuat jne. Älä kysele liikaa vielä, vaan kerro omia ajatuksiasi yleensä ulkonäön merkityksestä ja kehu tytön kauniita silmiä tms. Päiväkirjasta ei kannata mainita mitään.
Päiväkirjaan kirjoitetaan aina dramatisoiden varsinkin teini-iässä, mutta ilmeisesti sieltä tulee esiin tuo kiusaaminen tai ulkonäöstä kuittailu, johon kannattaa puuttua. Vanhempi voisi antaa osviittaa nuorelle siitä, miten hänen tulee toimia ja miten voi ajatelle, kun kohtaa kiusaamista tai ei oppimiseen liittyvää arvostelua.
On todella sääli ja resurssien hukkaan heittämistä, sekä jopa monen nuoren elämän murtamista se, että kiusaamista on niin paljon lasten omalla työpaikalla, kouluissa. Niiden tulisi olla rauhan, rentouden ja oppimisen paikkoja, joissa kaikki henkiset ja fyysisten resurssit voidaan käyttää oppimiseen.
Meillä rehtoreiden ja opettajien pitäisi olla paljon jämäkämpiä. Tulee olla tiukat rajat, joiden sisällä lapset ovat turvassa.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei :(
Tytön kanssa pitää jotenkin saada otettua asia puheeksi. En ainakaan heti paljastaisi lukeneeni päiväkirjaa, sen verran suuri luottamuksen menetys vaarana. Kysy ennemmin vaikka suoraan, että huomaat hänen käytöksestään jonkin olevan vialla, että eihän häntä kiusata? Jos tyttö ei myönnä millään, sanoisin vasta silloin suoraan lukeneeni hänen päiväkirjaansa (ja pahoittelisin, alleviivaisin että se oli väärin enkä yleensä näin tee, mutta kyse oli ennen kaikkea huolesta, ja anteeksipyyntö aidosti). Kun kiusaaminen olisi avoin aihe, sitä pitäisi alkaa ratkoa. Vaikka kaikki aina sanovat, että miksi kiusatun pitää vaihtaa koulua/luokkaa, niin minun mielestäni se on joskus helpoin ratkaisu kiusatun kannalta. Ehkä tytön kaverikin haluaisi vaihtaa toiselle luokalle tai toiseen kouluun? Peruskoulua on vielä kaksi vuotta jäljellä, joten jollain tapaa kiusaamisen on loputtava tai tytön päästävä luokkatovereistaan eroon.
Kysyn siis ensimmäiseksi kiusaamisesta ilman, että paljastan lukeneeni päiväkirjaa?
Tämä kuulostaa hyvältä ja varteenotettavalta vaihtoehdolta. Menettelen todennäköisesti näin, sitten kun tyttö tulee kotiin.
_2016_ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi.
Rumien ihmisten pitäisi miettiä kaksi kertaa ennen lisääntymistä.
Tyttäreni ei ole kasvoiltaan millään tapaa ruma.
Kuva?
Vanhemmat: Jos ette halua lapsianne kiusattavan, älkää olko läskejä. Tämä tarina on varoittava esimerkki.
Minä olen ollut tyttösi asemassa ja anna minun kertoa nämä.
Minun akneni johtui maitotuotteista ja vehnä allergiasta. Myös lihavuuteni johtui siitä, etteivät vanhempani vain jaksaneet keskittyä ruokavaliooni. Tästä johtuen minulle kehittyi todella vakava syömishäiriö sekä itseinho, mikä kesti vielä 25v ikään. Koko nuoruus meni ohitse.
Siksi oikeasti pyydän, että vanhemmat jos teidän lapsilla on vaikeuksia painon kanssa niin oikeasti yrittäkää vaihtaa teidän ruokavalio ja opettaa lapsille terveelliset ruokatavat. Moni ajattelee, että kyllä tuo teinivaihe ja itseinho menee ohi, mutta kun ei se aina mene. Pahimamssa tapauksessa tuon syömishäiriön kanssa joutuu kamppailemaan koko loppuikänsä.
Minä luulen, että tuo teidän akne on vähän samaa, kuin minulla. Eli johtuu jostain ruuasta. Ei akne enää aikuisille ole ihan normaalia, vaan useimmissa tapauksissa ruokavaliosta johtuvaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut tyttösi asemassa ja anna minun kertoa nämä.
Minun akneni johtui maitotuotteista ja vehnä allergiasta. Myös lihavuuteni johtui siitä, etteivät vanhempani vain jaksaneet keskittyä ruokavaliooni. Tästä johtuen minulle kehittyi todella vakava syömishäiriö sekä itseinho, mikä kesti vielä 25v ikään. Koko nuoruus meni ohitse.
Siksi oikeasti pyydän, että vanhemmat jos teidän lapsilla on vaikeuksia painon kanssa niin oikeasti yrittäkää vaihtaa teidän ruokavalio ja opettaa lapsille terveelliset ruokatavat. Moni ajattelee, että kyllä tuo teinivaihe ja itseinho menee ohi, mutta kun ei se aina mene. Pahimamssa tapauksessa tuon syömishäiriön kanssa joutuu kamppailemaan koko loppuikänsä.
Minä luulen, että tuo teidän akne on vähän samaa, kuin minulla. Eli johtuu jostain ruuasta. Ei akne enää aikuisille ole ihan normaalia, vaan useimmissa tapauksissa ruokavaliosta johtuvaa.
Haluaisin myös lisätä, että jos haluat tytärtäsi auttaa, niin aloita hänen kanssaan joku harrastus, fyysinen harrastus, samalla alatte muuttamaan ruokavalioonne paremmaksi. Minulle ei nuoruudessa auttanut yhtään puhuminen asioista, koska ei se muuttanut lainkaan sitä, ettei omasta peilikuvasta pitänyt. Mutta jos tyttö alkaa liikkumaan, syömään paremmin, uskon, että hänen henkinen hyväolo myös kohenee ja tätä kautta itsensä hyväksyminen on helpompaa.
Sait mitä ansaitsit, ehkä nyt opit kunnioittamaan toisten yksityisyyttä.
Heijastaa täydellisestä nykyistä yhteiskuntaa, jossa naisen tehtävä on kilpailla suosiosta mahdollisimman upealla ulkonäöllä. Hienoa naiset! Ilkeästi voisi sanoa, että itse olette tämän aiheuttaneet. Mitä kovempi kilpailu, sitä useampi, myös nainen, putoaa ulkopuolelle, sairastuu syömishäiriöön, alkaa vihata itseään jne.
Mutta vakavammin: Jos juttu ei ole trolli, niin päiväkirja kertoo niin vakavista asioista, että niitä olisi syytä alkaa purkamaan esimerkiksi koulupsykologin ja koulukuraattorin kanssa. Päiväkirjan yksityisyys on tässä merkityksetön seikka. Tyttäreen kohdistettu väkivalta ja kunnianloukkauset ylittävät rikoskynnyksen ja lastensuojeluilmoituksen rajan, eikä asiaa voi jättää hoitamatta yksityisyyteen vedoten. Vai mitä mieltä olisit, jos tyttäresi päiväkirjassa lukisi että häntä käytetään hyväksi, jättäisitkö puuttumatta asiaan? Jatkuvasta kiusaamisesta voi kuitenkin jäädä samanlaiset tai vielä pahemmat jäljet, vuosikymmeniä jatkuva viha omaa ulkonäköä kohtaan, kyvyttömyys solmia parisuhteita, masennus, itsemurha-alttius jne. Opettajilla pitäisi olla ollut velvollisuus puuttua tuollaiseen kiusaamiseen, ja on todella omituista, jos eivät ole muka havainneet. Henkinen väkivaltakin on väkivaltaa. Kiusaamiskierrettä voi kuitenkin olla hyvin vaikea purkaa, koska luokan sosiaalinen dynamiikka on muodostunut tuollaiseksi. Ratkaisu voisi siis olla koulun vaihto.
Taas joku joka ei kunnioita kirjesalaisuutta ja lukee ja tonkii kaikki toisten henkilökohtaiset paperit läpi uteliaisuuttaan. Vai onko tämä sama henkilö koko ajan?
Vierailija kirjoitti:
Sait mitä ansaitsit, ehkä nyt opit kunnioittamaan toisten yksityisyyttä.
Ei se yksityisyyden kunnioittaminen paljon lämmittäisi silloin, jos lapsi tekisi itselleen jotain.
ehkä voisit ottaa yhteyttä koulukuraattoriin tai johonkin mielenterveyspalveluun?noita kokemuksia olisi ihan hyvä käsitellä terapiassa.mutta ongelmahan on se että tyttösi saa sitten tietää että luit päiväkirjaa.sori en lukenut ihan koko tekstiä, mutta nykyään ikävä kyllä yläasteella on aika hirveetä meininkiä ja esim.rumaksi haukkuminen ei aina tarkoita että pidetään rumana, se on vain keino alistaa.jotain tuon tytön luokassa nyt on vialla.
Piks oor didnt häpen.