Mikä minua vaivaa?

Jaa. Perustit perheen liian aikaisin?

No seuraavassa elämässä sitten.

Mulla sama fiilis. Viikonloput menee aina saman tylsän kaavan mukaan. La-aamuna herään noin klo 7 (mies on jo yleensä noussut), juon kahvit, istun sohvalla ja selaan nettiä/uutisia, syön pari leipää, klo 9-10 kauppaan (aina sama), kotiin jossa odottaa pyykit jne, lounasta, hengailua kotona loppupäivä, ruoanlaittoa, tiskit, sauna, telkkaria, nukkumaan. Su menee saman kaavan mukaan mutta kaupassa ei tarvii käydä.

Sit kaikki alkaa alusta.

Blää, kuolettavan tylsää.

Et ymmärrä ironiaa.

Mikä estää lähtemästä bilettämään?

Ymmärrän sua. Samaa perus settii mulla. Mutta kysymys kuulukin, onko sun mielestä "villi bilettäminen" ainoo tapa hankkia noita elämyksiä? Muistan monesti kun itse nuorempana biletin ja biletin, luulin sillä tavoin saavani "sitä jotain" tähän elämään, mutta enpä saanut. Nykyään on juuri tuota tylsää perhe-elämää, joka on todellakin ihan helvetin tylsää välillä, mutta jotenkin osaan nykyään jokatapauksessa nauttia elämästä ihan eritavalla kun ennen. Tää elämä nyt on tällästä jos ei satu olee joku rikas ihminen joka voi jatkuvasti matkustella, käydä eri ravintoloissa syömässä jne.

Ja minua kun ahdistaa jos pitää lähteä kavereiden kanssa bilettämään useemmin kuin pari kertaa vuodessa. Itse tykkään ollaan sohvanpohjalla ja lukea kirjaa/katsella leffaa tms. Itseltä vaan puuttuu vielä lapset. Mielellään touhuilisin niiden kanssa. Niin meitä on moneen junaan. Mikäs sua estää silloin tällöin käydä viihteellä jos sitä kerran kovasti kaipaat?

No lähde viihteelle joskus! Kummasti jaksaa sitä tylsää arkeakin.

Juuri tämän takia hankin lapset vasta kolmikymppisenä, suurimmat biletykset on biletetty ja nykyään tulee käytyä ulkona vain harvoin.