Miksi niin monilta puuttuu kyky ymmärtää ironiaa?

Vierailija kirjoitti:

Minä luulen ymmärtäväni ironiaa.

Mutta uppo-outojen ihmisten kanssa on joskus vaikeuksia, saatan tulkita ironiaksi satunnaisen idiootin aidot mielipiteet, esimerkiksi. Sitten seuraavalla kerralla, kokemuksesta viisastuneena, yritän pitää pokan vaikka uusi tuttavuus laukoisikin höpöjä.

Aina ei voi tietää onko ne mielipiteet aitoja. Olet mennyt ironian lankaan, jos luulet niiden olevan totta.

Vierailija kirjoitti:

Koska ne on, tota, tyhmiä?

Alapeukuttaja missasi sitten ironian. 👍

Vierailija kirjoitti:

Huumorintaju ja sen ymmärtäminen ja muutenkin kommunikoinnin eri tasojen ymmärtäminen, eritteleminen ja vastaanottaminen liittyy paljolti älykkyyteen. Älykkyydestä tosin kertoo sekin, että ironian viljelijä  ei yritä olla ironinen tai sarkastinen, jos ei ole varma, että vastaanottaja ymmärtää sen oikein. Tähän vaaditaan sitten  empatiaa.

Ei aina jaksa elää toisten tasojen mukaan. Hihitelkööt sitten jälkikäteen kotona, jos tajuaa vitsin vasta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Turha ironiaa tai sarkasmia on vieraisiin tuhlata. Ei ne tajua, kun niin harva läheisistäkään. Musta tuntuu, että mun mieheltäkin on hävinnyt mun tuntemus viime vuosina. Ykskaks se ei enää ymmärrä mun juttuja. Tai sitten ottaa kaiken vittuiluna ja ilkeilynä.

Joko mulla on entistä huonommat jutut tai miehen huumoriluu meni rikki.

Silti  meillä on yhä hauskaa keskenämme, nauramme paljon. Mutta nyt herääkin kysymys, että mille?

Booring. Ehkä se johtuu juuri tästä, ettei tuo tavoita älynystyröitä, että edes naurattaisi..

Vierailija kirjoitti:

Kun ei näe toista kasvotusten tai puuttuu konteksti, on hyvin vaikea tulkita, onko kirjoittaja tosissaan vai ei. Netissä on riittävästi hulluja, että joku todella voisi ajatella niin. Samoin riittää aina yksi, joka ymmärtää sananmukaisesti tai muuten väärin, vaikka suurin osa tulkitisi tyylilajin oikein. Nettikirjoittelun väärinymmärrykset kuitenkin ovat aika harmittomia.

Sen sijaan valtaa käyttävän henkilön, esimerkiksi esimiehen, opettajan tai viranomaisen - tai vanhemman - ironiset kommentit on pakko ottaa sanamukaisesti, koska kohteella ei ole oikeutta sivuttaa vallankäyttäjän puheita naurahduksella. Tätä määräävässä asemassa oleva ei ymmärrä, sillä mielestään hän vain keventää tunnelmaa huumorilla.

Lisään yleensä pienen tauon jälkeen, ettei ollut tosissani. Antaa ensin kuulijan yrittää ymmärtää.

Tuntemattomien kanssa ironian ja sarkasmin viljely on usein melko huono idea, koska ihmiset eivät tunne huumorintajuasi, eivätkä muutenkaan ehkä ole samalla aaltopituudella. Kirjoitettuna ironia ja sarkasmi avautuu vielä heikommin, myös tuttujen kanssa.

Älykäs huumori on sellaista mikä ei mollaa muita. Nykyään kaikki tuntuu perustuvan vahingoniloon. Ei hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tylsää jos ei ikinä voi sanoa asioita ironiseen tai sarkastiseen sävyyn. Mikä siinä ironiassa on niin vaikeaa? Älkääkä nyt tulko selittämään etten hallitse sitä kunnolla. Pitää kyllä paikkansa, mutta se ei liity nyt tähän aiheeseen.

Koska niin moni on kielellisesti ja sosiaalisesti liian tyhmä sitä ymmärtämään. Ja tämä ei ollut ironiaa.

Tämä!