Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten hyväksyä ettei minusta tule koskaan mitään?
03.09.2016 |
Taustalla on huono itsetunto ja vuosien alisuoriutuminen kaikissa opinahjoissa. En uskaltanut edes yrittää, koska pelkäsin epäonnistumista niin kovasti. Kuitenkin salaa haaveilin urasta ja korkeammasta koulutuksesta. Muutama vuosi sitten sisuunnuin ja päätin, että kyllä minäkin pärjään, jos vain yritän kunnolla. Parina keväänä olen paahtanut kuin hullu pääsykokeiden eteen, mutta tippunut tulosten julkistamisen myötä korkealta ja kovaa. Olen täysin epäonnistunut luuseri!
Nykyinen työni (ja koulutukseni) on täydellinen umpikuja. En pysty mitenkään muuttamaan tiettyjä asioita (palkka, työajat, etenemismahdollisuudet ym), jotta jaksaisin työssäni vielä tulevat vuosikymmenet. Työni on myös yleisesti halveksittua, mikä ei itsetuntoani myöskään nosta.
Epäonnistuneiden pääsykokeiden myötä olen miettinyt, että nyt varmaan pitäisi vain hyväksyä se ettei minusta tule mitään. Ajattelin, että vapaa-ajalla harrastan mielekkäitä asioita, jolla korvaan sen ettei työ ole yhtään kiinnostavaa. Tosiasia on se etten työpäivän jälkeen kertakaikkiaan jaksa mitään. Haluan myös käyttää vähäisen vapaa-aikani lasteni kanssa, jota harrastukset vähentäisivät entisestään.
Nyt haluaisinkin kysyä onko täällä muita saman asian kanssa painivia? Miten olette pystyneet hyväksymään sen ettette koskaan onnistuneet toteuttamaan haaveitanne?
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskele avoimessa jotain kurssia, niin saat vähän tuntumaa ja itsetuntoa ylös.
Itsetuntosi kehittyminen vaatii onnistumisen kokemuksia - ihan pieniäkin sellaisia. Mieti mistä sellaisia voisi saada.
Vierailija kirjoitti:
Työkö on ainoa asia jolla on elämässäsi merkitystä? Ymmärrän että ahdistaa.
Työajat sanelevat käytännössä hyvin pitkälle mitä teen milloinkin. Olenko illan kotona tai viikonlopun töissä on täysin pomoni käsissä. En haluaisi, että työ ohjaa perhe-elämää näin paljon, mutta eipä ole vaihtoehtoja.
Terapiaa ja kovaa tahtoa, sisuaja periksiantamattomuutta. Ei muutkaan ole menestystä ilmaiseksi saaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaisi, jos kertoisit miltä alalta nykyinen koulutuksesi on ja mille alalle hait opiskelemaan.
Ei kannata vielä luovuttaa! Uskon että pääset vielä opiskelemaan ja vaihtamaan työpaikkaa, keinoja löytyy kun vaan luovut tuosta "minusta ei tule koskaan mitään" -mantrasta. AINA on vaihtoehtoja, epätoivon alhossa niitä vaan ei näe kun kaikki energia menee siihen epätoivoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkö on ainoa asia jolla on elämässäsi merkitystä? Ymmärrän että ahdistaa.
Työajat sanelevat käytännössä hyvin pitkälle mitä teen milloinkin. Olenko illan kotona tai viikonlopun töissä on täysin pomoni käsissä. En haluaisi, että työ ohjaa perhe-elämää näin paljon, mutta eipä ole vaihtoehtoja.
tämä siis ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös kaksi kertaa pääsykokeissa epäonnistunut. Mutta hei, ei saa heittää kirvestä kaivoon. Itse olet itsesi pahin este, muista se. Koskaan ei ole liian vanha opiskelemaan. Minä aion hakea kouluun vielä kolmekymppisenä, jos en meinaa päästä.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös kaksi kertaa pääsykokeissa epäonnistunut. Mutta hei, ei saa heittää kirvestä kaivoon. Itse olet itsesi pahin este, muista se. Koskaan ei ole liian vanha opiskelemaan. Minä aion hakea kouluun vielä kolmekymppisenä, jos en meinaa päästä.
Tsemppiä!
Viestisi alku oli lohduttava, mutta itse olen jo 30...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös kaksi kertaa pääsykokeissa epäonnistunut. Mutta hei, ei saa heittää kirvestä kaivoon. Itse olet itsesi pahin este, muista se. Koskaan ei ole liian vanha opiskelemaan. Minä aion hakea kouluun vielä kolmekymppisenä, jos en meinaa päästä.
Tsemppiä!Viestisi alku oli lohduttava, mutta itse olen jo 30...
ap
Täällä yksi 33-vuotias jolla samantapainen tilanne kuin sulla, ap! Ja olen kahdesti hakenut yliopistoon enkä ole päässyt, mutta yritän olla lannistumatta! Nyt mietin toimintasuunnitelmaa ensi keväälle.
Haenko vielä kerran samaan johon en ole päässyt, haenko johonkin toiseen aineeseen johon olisi helpompi päästä, hakisinko ohessa myös ammattikorkeakouluun? Menisinkö avoimeen yliopistoon? Miten nämä vaihtoehdot sinun kohdallasi? Onko tavoittelemasi ala joku tosi haluttu johon otetaan vain 5 %? Onko AMK:ssa mitään läheltä liippaavaa koulutusohjelmaa johon voisit hakea? Onko avoimessa yliopistossa tarjolla sinua kiinnostavia aineita?
Jos yhtäön lohduttaa niin olen hyvin korkeasti kouluttautunut ja ns. unelmatyössä ja silti olen täysin pomon armoilla käytännössä älyttömässä työssä missä tuntuu että elämä menee hukkaan... enkä ole vuosien yrityksestä huolimatta pystynyt vaihtamaan. Eli ruoho ei ole aina vihreämpää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös kaksi kertaa pääsykokeissa epäonnistunut. Mutta hei, ei saa heittää kirvestä kaivoon. Itse olet itsesi pahin este, muista se. Koskaan ei ole liian vanha opiskelemaan. Minä aion hakea kouluun vielä kolmekymppisenä, jos en meinaa päästä.
Tsemppiä!Viestisi alku oli lohduttava, mutta itse olen jo 30...
ap
Täällä yksi 33-vuotias jolla samantapainen tilanne kuin sulla, ap! Ja olen kahdesti hakenut yliopistoon enkä ole päässyt, mutta yritän olla lannistumatta! Nyt mietin toimintasuunnitelmaa ensi keväälle.
Haenko vielä kerran samaan johon en ole päässyt, haenko johonkin toiseen aineeseen johon olisi helpompi päästä, hakisinko ohessa myös ammattikorkeakouluun? Menisinkö avoimeen yliopistoon? Miten nämä vaihtoehdot sinun kohdallasi? Onko tavoittelemasi ala joku tosi haluttu johon otetaan vain 5 %? Onko AMK:ssa mitään läheltä liippaavaa koulutusohjelmaa johon voisit hakea? Onko avoimessa yliopistossa tarjolla sinua kiinnostavia aineita?
Ihana viesti :) Juuri noita kysymyksiä olen pohtinut! Aineeseen tosiaan on pieni sisäänpääsyprosentti (hieman yli 5% kuitenkin), mutta sitä ei ammattikorkeakouluissa opeteta. Olen yrittänyt amk:n tarjontaa selata, mutta vastaavaa ei löydy. Yhtälailla ammattikorkeaan on vaikea päästä sisään. Omalla kohdallani ehkä jopa vaikeampi, koska lukion paperit eivät anna kovinkaan korkeita lähtöpisteitä. Toisaalta, vaikka työttömien maistereiden määrä onkin kasvanut, uskon yo-tutkinnon työllistävän paremmin kuin amk-tutkinnon, pl sote-ala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös kaksi kertaa pääsykokeissa epäonnistunut. Mutta hei, ei saa heittää kirvestä kaivoon. Itse olet itsesi pahin este, muista se. Koskaan ei ole liian vanha opiskelemaan. Minä aion hakea kouluun vielä kolmekymppisenä, jos en meinaa päästä.
Tsemppiä!Viestisi alku oli lohduttava, mutta itse olen jo 30...
ap
Täällä yksi 33-vuotias jolla samantapainen tilanne kuin sulla, ap! Ja olen kahdesti hakenut yliopistoon enkä ole päässyt, mutta yritän olla lannistumatta! Nyt mietin toimintasuunnitelmaa ensi keväälle.
Haenko vielä kerran samaan johon en ole päässyt, haenko johonkin toiseen aineeseen johon olisi helpompi päästä, hakisinko ohessa myös ammattikorkeakouluun? Menisinkö avoimeen yliopistoon? Miten nämä vaihtoehdot sinun kohdallasi? Onko tavoittelemasi ala joku tosi haluttu johon otetaan vain 5 %? Onko AMK:ssa mitään läheltä liippaavaa koulutusohjelmaa johon voisit hakea? Onko avoimessa yliopistossa tarjolla sinua kiinnostavia aineita?
Ihana viesti :) Juuri noita kysymyksiä olen pohtinut! Aineeseen tosiaan on pieni sisäänpääsyprosentti (hieman yli 5% kuitenkin), mutta sitä ei ammattikorkeakouluissa opeteta. Olen yrittänyt amk:n tarjontaa selata, mutta vastaavaa ei löydy. Yhtälailla ammattikorkeaan on vaikea päästä sisään. Omalla kohdallani ehkä jopa vaikeampi, koska lukion paperit eivät anna kovinkaan korkeita lähtöpisteitä. Toisaalta, vaikka työttömien maistereiden määrä onkin kasvanut, uskon yo-tutkinnon työllistävän paremmin kuin amk-tutkinnon, pl sote-ala.
Nro 12 täällä taas, samojen kysymysten äärellä ollaan näköjään :) uskallatko paljasta, mille alalle olet hakenut?
Paljastan nyt itse että itse olen hakenut opiskelemaan sosiaalipsykologiaa, johon on todella vaikeaa päästä ja nyt olen alkanut vakavasti harkita lähialoja, joissa olisi vähän isommat sisäänpääsyprosentit. Voisin ottaa sitten sos. psykan sivuaineeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos yhtäön lohduttaa niin olen hyvin korkeasti kouluttautunut ja ns. unelmatyössä ja silti olen täysin pomon armoilla käytännössä älyttömässä työssä missä tuntuu että elämä menee hukkaan... enkä ole vuosien yrityksestä huolimatta pystynyt vaihtamaan. Eli ruoho ei ole aina vihreämpää...
Toivottavasti saat edes siedettävän rahallisen korvauksen. Itselläni ei ole lomia (sijaisuuksia sijaisuuksien perään), eikä palkkakaan kompensoi huonosti organisoitua työtä.
ap, kuten myös edellisen viestin kirjoittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös kaksi kertaa pääsykokeissa epäonnistunut. Mutta hei, ei saa heittää kirvestä kaivoon. Itse olet itsesi pahin este, muista se. Koskaan ei ole liian vanha opiskelemaan. Minä aion hakea kouluun vielä kolmekymppisenä, jos en meinaa päästä.
Tsemppiä!Viestisi alku oli lohduttava, mutta itse olen jo 30...
ap
Täällä yksi 33-vuotias jolla samantapainen tilanne kuin sulla, ap! Ja olen kahdesti hakenut yliopistoon enkä ole päässyt, mutta yritän olla lannistumatta! Nyt mietin toimintasuunnitelmaa ensi keväälle.
Haenko vielä kerran samaan johon en ole päässyt, haenko johonkin toiseen aineeseen johon olisi helpompi päästä, hakisinko ohessa myös ammattikorkeakouluun? Menisinkö avoimeen yliopistoon? Miten nämä vaihtoehdot sinun kohdallasi? Onko tavoittelemasi ala joku tosi haluttu johon otetaan vain 5 %? Onko AMK:ssa mitään läheltä liippaavaa koulutusohjelmaa johon voisit hakea? Onko avoimessa yliopistossa tarjolla sinua kiinnostavia aineita?
Ihana viesti :) Juuri noita kysymyksiä olen pohtinut! Aineeseen tosiaan on pieni sisäänpääsyprosentti (hieman yli 5% kuitenkin), mutta sitä ei ammattikorkeakouluissa opeteta. Olen yrittänyt amk:n tarjontaa selata, mutta vastaavaa ei löydy. Yhtälailla ammattikorkeaan on vaikea päästä sisään. Omalla kohdallani ehkä jopa vaikeampi, koska lukion paperit eivät anna kovinkaan korkeita lähtöpisteitä. Toisaalta, vaikka työttömien maistereiden määrä onkin kasvanut, uskon yo-tutkinnon työllistävän paremmin kuin amk-tutkinnon, pl sote-ala.
Nro 12 täällä taas, samojen kysymysten äärellä ollaan näköjään :) uskallatko paljasta, mille alalle olet hakenut?
Paljastan nyt itse että itse olen hakenut opiskelemaan sosiaalipsykologiaa, johon on todella vaikeaa päästä ja nyt olen alkanut vakavasti harkita lähialoja, joissa olisi vähän isommat sisäänpääsyprosentit. Voisin ottaa sitten sos. psykan sivuaineeksi.
Mikä sattuma! Sama tiedekunta (yritän olla nyt kovinkin anonyymi). Ei tuonne mihinkään aineeseen ole helppo päästä... Mielestäni amk:ssa ei ole mitään alaa, mikä liittyisi edes etäisesti valtiotieteelliseen tai sosiaalitieteisiin. Sosionomiksi en halua, koska eivät työllisty. Tunnen nimittäin ympäri Etelä-Suomea useita työttömiä tai alaa vaihtaneita sosionomeja.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos yhtäön lohduttaa niin olen hyvin korkeasti kouluttautunut ja ns. unelmatyössä ja silti olen täysin pomon armoilla käytännössä älyttömässä työssä missä tuntuu että elämä menee hukkaan... enkä ole vuosien yrityksestä huolimatta pystynyt vaihtamaan. Eli ruoho ei ole aina vihreämpää...
Toivottavasti saat edes siedettävän rahallisen korvauksen. Itselläni ei ole lomia (sijaisuuksia sijaisuuksien perään), eikä palkkakaan kompensoi huonosti organisoitua työtä.
ap, kuten myös edellisen viestin kirjoittaja
Saanhan minä. Muuten olisin varmaan jo irtisanoutunut. Olen perheemme päätulonsaaja, eli pakko on töitä tehdä.
Mutta voin kertoa että raha valitettavasti ei juurikaan edistä onnellisuutta. Tätä on tutkittukin ja todettu että palkankorotukset nostavat työtyytyväisyyttä ainoastaan lyhyeksi hetkeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös kaksi kertaa pääsykokeissa epäonnistunut. Mutta hei, ei saa heittää kirvestä kaivoon. Itse olet itsesi pahin este, muista se. Koskaan ei ole liian vanha opiskelemaan. Minä aion hakea kouluun vielä kolmekymppisenä, jos en meinaa päästä.
Tsemppiä!Viestisi alku oli lohduttava, mutta itse olen jo 30...
ap
Täällä yksi 33-vuotias jolla samantapainen tilanne kuin sulla, ap! Ja olen kahdesti hakenut yliopistoon enkä ole päässyt, mutta yritän olla lannistumatta! Nyt mietin toimintasuunnitelmaa ensi keväälle.
Haenko vielä kerran samaan johon en ole päässyt, haenko johonkin toiseen aineeseen johon olisi helpompi päästä, hakisinko ohessa myös ammattikorkeakouluun? Menisinkö avoimeen yliopistoon? Miten nämä vaihtoehdot sinun kohdallasi? Onko tavoittelemasi ala joku tosi haluttu johon otetaan vain 5 %? Onko AMK:ssa mitään läheltä liippaavaa koulutusohjelmaa johon voisit hakea? Onko avoimessa yliopistossa tarjolla sinua kiinnostavia aineita?
Ihana viesti :) Juuri noita kysymyksiä olen pohtinut! Aineeseen tosiaan on pieni sisäänpääsyprosentti (hieman yli 5% kuitenkin), mutta sitä ei ammattikorkeakouluissa opeteta. Olen yrittänyt amk:n tarjontaa selata, mutta vastaavaa ei löydy. Yhtälailla ammattikorkeaan on vaikea päästä sisään. Omalla kohdallani ehkä jopa vaikeampi, koska lukion paperit eivät anna kovinkaan korkeita lähtöpisteitä. Toisaalta, vaikka työttömien maistereiden määrä onkin kasvanut, uskon yo-tutkinnon työllistävän paremmin kuin amk-tutkinnon, pl sote-ala.
Nro 12 täällä taas, samojen kysymysten äärellä ollaan näköjään :) uskallatko paljasta, mille alalle olet hakenut?
Paljastan nyt itse että itse olen hakenut opiskelemaan sosiaalipsykologiaa, johon on todella vaikeaa päästä ja nyt olen alkanut vakavasti harkita lähialoja, joissa olisi vähän isommat sisäänpääsyprosentit. Voisin ottaa sitten sos. psykan sivuaineeksi.
Mikä sattuma! Sama tiedekunta (yritän olla nyt kovinkin anonyymi). Ei tuonne mihinkään aineeseen ole helppo päästä... Mielestäni amk:ssa ei ole mitään alaa, mikä liittyisi edes etäisesti valtiotieteelliseen tai sosiaalitieteisiin. Sosionomiksi en halua, koska eivät työllisty. Tunnen nimittäin ympäri Etelä-Suomea useita työttömiä tai alaa vaihtaneita sosionomeja.
ap
No kylläpä sattuikin :) ei ole mihinkään aineeseen helppo päästä lähialoillakaan, se on totta. Vähän niissä prosenteissa on vaihtelua ja olen miettinyt taktikointia niin että hakisin johonkin missä edes vähän isompi prosentti. Luin kuitenkin juuri jostain että Helsingissä (sinne olen hakenut) sosiaalitieteisiin olisi tulossa yhteinen pääsykoe. Ei voi tietää, miten se vaikuttaa sisäänpääsymahdollisuuksiin.
Sosionomin tutkintoa olen harkinnut. Omassa tuttavapiirissäni sosionomit ovat työllistyneet hyvin, mutta työt eivät ole ehkä ihan sitä mitä itse haluaisin tehdä.
Toinen tutkinto, jota olen miettinyt on yhteisöpedagogi. Kaverini opiskelee yhteisöpedagogiksi ja ihan mielenkiintoiselta on kuulostanut.
Kolmas vaihtoehto on kasvatustieteet. Sinne voisi päästä vähän helpommin ja sitten olisi sisällä yliopistossa ja voisi ottaa sivuaineeksi valtsikan aineita.
Aion kuitenkin vielä hakea sos. psykaan (tai mihin aineisiin se mahdollinen yhteinen pääsykoe ensi keväänä onkaan) ja jos en vieläkään pääse, harkitsen noita muita vaihtoehtoja. Ehkä laitan samalla jo nyt AMK-paprut vetämään, varmuuden vuoksi.
Missään tapauksessa en kuitenkaan luovu toivosta korkeakoulututkinnon suhteen. Älä sinäkään luovuta, ap!
T: Nro 12 kännykällä kirjoittaen, pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä
Alue: Aihe vapaa
Työkö on ainoa asia jolla on elämässäsi merkitystä? Ymmärrän että ahdistaa.