Lue keskustelun säännöt.
Keksikää mulle sopiva aine yliopistolta :)
Klaara
03.09.2016 |
Hei mammat ja muut lukijat! Olen miettinyt pääni puhki erilaisia koulutusvaihtoehtoja ja ajattelin nyt pyytää teiltä apua. Tiedän, että täällä palstalla on monen eri alan ihmisiä ja kaipaisin tosi kipeästi ihan kaikkia mahdollisia näkökulmia ja vinkkejä.
Haluaisin opiskella maisteriksi, mutta en osaa päättää, mille alalle hakeutuisin. Pohjakoulutukseni on ylioppilas (E:n paperit) ja merkonomi (suoritin lukion ohessa). Olen tehnyt lukion jälkeen muutaman vuoden toimistotöitä. Työt ovat olleet ihan OK, mutta haluaisin suorittaa vielä korkeakoulututkinnon, koska kaipaan älyllistä ponnistelua ja toivon, että saisin kouluttautumisen myötä myös vähän parempaa palkkaa. Haluaisin myös koulutusta, joka parantaisi työnsaantimahdollisuuksia, jos jäisin jostain syystä työttömäksi. Pelkkä yo-merkonomi ei ole tässä kovin hyvä, vaikka minulla onkin tähän asti ollut erittäin hyvä työllisyystilanne.
Olen todella kiinnostunut psykologiasta, etenkin aivojen toiminta, muisti ja oppiminen ovat aiheita, joihin haluaisin perehtyä. En kuitenkaan ole hakenut opiskelemaan psykologiaa, koska tiedän, että en haluaisi työskennellä psykologina asiakastyössä ja tiedän, että psykan pääsykokeisiin valmistautuminen vaatisi kohdallani sellaista työmäärää, että motivaatio pitäisi olla todella kova, minun pitäisi olla satavarma siitä, että psyka olisi oikea ala.
Työn ominaisuuksien puolesta tykkäisin mahdollisesti työskennellä arkistossa, tietopalvelussa tai erikoiskirjastossa, mutta käsittääkseni noista hommista maksetaan tosi huonosti. Tienaan nyt toisen asteen tutkinnolla 2 500 €/kk, en halua että palkka ainakaan laskee. Enkä oikein osaa arvioida, kuinka vaihtelevaa tuollainen työ olisi, olisiko se mielenkiintoista vuodesta toiseen ja minkälaiset kehittymismahdollisuudet siinä olisi.
Asioita, joita haluaisin tulevalta työltäni:
-kohtuullinen toimeentulo (sopiva bruttopalkka olisi 3 500 € paikkeilla)
- mahdollisimman hyvä työllisyystilanne alalla
- saisin jollain tavalla olla tekemisissä kiinnostavien aiheiden parissa ja perehtyä johonkin asiaan syvällisesti
- mahdollisuus kehittyä ja oppia uutta koko työuran ajan
- työ ei olisi ainakaan pääasiassa suoraa asiakastyötä esim. sosiaalitoimistossa, mielenterveystoimistossa tai muussa vastaavassa paikassa (olen hyvin empaattinen ja kuormitun liian helposti muiden ongelmista, teoreettisella tasolla voin näitä asioita kyllä pohtia)
ja vielä lisäksi (nämä eivät ole välttämättömiä):
- bonusta olisi, jos pääsisi käyttämään kielitaitoa
- matkustelu tai ulkomaanpestit eivät haittaisi vaan olisivat jopa plussaa
Aloja joita olen jollain tavalla harkinnut ovat ainakin psykologia, kognitiotiede, sosiaalipsykologia, sosiologia, viestintä, informaatiotutkimus, englantilainen filologia, suomen kieli, kauppatieteet, oikeustiede... tuleeko teille mieleen muita oppiaineita, joita voisin ajatella? Harkitsen jopa arvontaa näiden aineiden välillä, kun en osaa valita millään järkisyyllä :D
Asun nyt Helsingissä, mutta olen valmis muuttamaan toiseen kaupunkiin jos jostain muualta löytyisi sopiva aine, jota täällä ei opeteta.
Kommentit (54)
Kauheasti neuvoja satelee kyllä, mutta kukaan ei ole vielä kysynyt tarkentavaa kysymystä matematiikasta. Sanoit lukeneesi lukion fysiikan minimillä ja kaksoistutkinnon. Minulle tulee heti mieleen lyhyt matematiikka? Se tipauttaa heti kauppiksen ja DIn pois. Voisit kuitenkin selvitä niistä opinnoista tuollaisilla arvosanoilla, mutta jos matikka ei kiinnosta niin ei kiinnosta nuokaan.
Tämän hetkisillä tiedoilla lähtisin itse ehdottamaan valtio-oppia (lyhyt matikka) tai kansantaloustiedettä (pitkä matikka) ja virkamiehen uraa. Sivuaineeksi sitten sosiaalipsykologiaa, vaikkei se mitään neurologiaa olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useassa viestissä on eri aineiden kohdalla toistunut se, että aina voi pätevöityä aineenopettajaksi. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että aineenopettajien työllisyystilanne ei ole erityisen hyvä - usein vakityön saa vasta lukuisten lyhyiden ja pitempien sijaisuuksien kautta, jos silloinkaan. En sano, ettei missään tapauksessa kannata hankkia opettajanpätevyyttä, mutta ei sitä kannata myöskään kenenkään pitää minään varmana varavaihtoehtona.
Vaikka ei työllistyisikään opettajaksi, tutkinnosta ja pätevyydestä on silti hyötyä. Esimerkiksi minä olen pätevyydeltäni myös aineenopettaja, mutta olen töissä yliopiston hallinnossa. Palkkaukseni jälkeen minulle kerrottiin, että pedagogisesta osaamisesta on paljon hyötyä tehtävässä, ja tunnen ns. "kentän".
Klaara kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ammattina jokin henkilöstöjohtaja / -suunnittelija, siis jossain yrityksessä esimerkiksi? Hyviä opiskelualoja tuohon olisivat vaikka psykologia, sosiaalipsykologia, työpsykologia, aikuiskasvatustiede.
Kiinnostava ajatus, tätä en ole itse harkinnutkaan. Kasvatustiede on myös ala, jota en ole tullut ajatelleeksi, siihen pitääkin tutustua.
Onko täällä henkilöstöasioiden parissa työskenteleviä tai työstä muuten tietäviä? Kuuluuko niihin hommiin paljon ihmisten riitojen selvittelyä ja joutuuko siinä pahasti kritiikin kohteeksi itse? Kuten aiemmin kirjoitin, olen vähän tämmöinen empaattinen herkkis ja jossain työpaikan välienselvittelyissä en halua asettua kenenkään puolelle tai ottaa kantaa, vaan yritän olla mahdollisimman diplomaattinen ja vetäydyn, jos mahdollista.
HR-hommat ovat oikeasti aika rankkoja, jos todella on kiinnostunut ihmisistä eikä välttämättä bisneksestä kuten aiemmin mainitsit. Niissä hommissa pääsee katsomaan yt-kierroksia todella läheltä. HR-väki edustaa aina yritystä, ei niinkään työntekijöitä. Toki joissakin paikoissa meininki on toisenkinlainen, mutta isot yritykset toimivat useimmiten isojen yritysten tavoin.
Joka tapauksessa, jos HR-puolella haluat, kannattaa opiskella kauppiksessa tai ainakin ottaa pitkä sivuaine sieltä puolelta. HR-alalle on paljon tunkua, ja humanistiset tutkinnot ovat yrityksissä vieraampia (epäilyttävämpiä) kuin KTK/KTM.
Terv. yhteiskuntatieteilijä ja KTM
Vierailija kirjoitti:
Millasia kaikkia media-alan hommia, joihin suomen kielen pohja on hyvä? ei ap
hei, älä lainkaan usko tuota. media-alan hommia ei saada tutkinnolla vaan osaamisella ja suhteilla.
ei missään nimessä suomen kieltä tai kasvatustiedettä. suurin osa duuneista on opetuspuolella ja palkka huono. ei mikään humanistinen ala, jos työllistyä haluat tai sosiologia missään nimessä. vaikea työllistyä
se kognitiotoede kuulostaa hyvältä.
ja miksi ei amk muuten? sitten voit tehdä ylemmän amkin myöh.
tradenomissa monta suuntaumisalaa. suosittelen hallintotieteitä sulle.
Vierailija kirjoitti:
Klaara kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ammattina jokin henkilöstöjohtaja / -suunnittelija, siis jossain yrityksessä esimerkiksi? Hyviä opiskelualoja tuohon olisivat vaikka psykologia, sosiaalipsykologia, työpsykologia, aikuiskasvatustiede.
Kiinnostava ajatus, tätä en ole itse harkinnutkaan. Kasvatustiede on myös ala, jota en ole tullut ajatelleeksi, siihen pitääkin tutustua.
Onko täällä henkilöstöasioiden parissa työskenteleviä tai työstä muuten tietäviä? Kuuluuko niihin hommiin paljon ihmisten riitojen selvittelyä ja joutuuko siinä pahasti kritiikin kohteeksi itse? Kuten aiemmin kirjoitin, olen vähän tämmöinen empaattinen herkkis ja jossain työpaikan välienselvittelyissä en halua asettua kenenkään puolelle tai ottaa kantaa, vaan yritän olla mahdollisimman diplomaattinen ja vetäydyn, jos mahdollista.
HR-hommat ovat oikeasti aika rankkoja, jos todella on kiinnostunut ihmisistä eikä välttämättä bisneksestä kuten aiemmin mainitsit. Niissä hommissa pääsee katsomaan yt-kierroksia todella läheltä. HR-väki edustaa aina yritystä, ei niinkään työntekijöitä. Toki joissakin paikoissa meininki on toisenkinlainen, mutta isot yritykset toimivat useimmiten isojen yritysten tavoin.
Joka tapauksessa, jos HR-puolella haluat, kannattaa opiskella kauppiksessa tai ainakin ottaa pitkä sivuaine sieltä puolelta. HR-alalle on paljon tunkua, ja humanistiset tutkinnot ovat yrityksissä vieraampia (epäilyttävämpiä) kuin KTK/KTM.
Terv. yhteiskuntatieteilijä ja KTM
Jatkan vielä sen verran, että jos nyt jo ajattelet ettei bisnes oikein kiinnosta, voi kauppis olla aika tympäännyttävä paikka. Epäilen, että saisit siellä luettua tajunnanräjäyttäviä sisältöjä. Koulu kuitenkin palvelee yrityselämää, lähes koko opetus kietoutuu bisneksen ympärille... Mutta toisaalta, tutkintoa arvostetaan myös järjestösektorilla ja julkisella puolella.
Tsemppiä pohdintoihin! Sinulla on joka tapauksessa hyvä pohja, kun olet jo nähnyt työelämääkin hetken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks et opiskele töiden ohella, esim. avoimella yliopistolla. Voit kokeilla useampaa alaa ja testata mikä kiinnostaa.
Yksi vaihtoehto on myös kehittyä siinä työssä/alalla missä olet ja taas töiden ohella.
Suosittelen ainaki kokeilemaan psykalle hakua, niin ei jää harmittamaan :) aivojen toiminta, muisti ja oppiminen mutkin aikanaan tänne ajoi, ja en aio tulevaisuudessa työkeskennellä psykologina ollenkaan, vaan haaveissa on tutkijan ammatti. Helsinkiä lukuunottamatta psykalta on yleensä aika helppo päästä tutkijaksi, koska valtaosa haluaa kliinisiin töihin. Henkilöstöarvioinnin puolelta löytyy psykologiassa myös ei empaattisesti kuormittavia hommia, ja tiedänpä muutaman jotka ovat työllistäneet itsensä konsulteiksi mainos- ja pelifirmoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin suosittelen kokeilemaan sitä psykologiaa, ettei jää harmittamaan. Jos et psykologiksi halua, mutta ala kiinnostaa, niin voit lukea sitä sivuaineena. Ainakin Itä-Suomen yliopistossa psykologian perusopinnot ovat kaikille avoimia opintoja, ja aineopintoihin pääsee sivuainekokeella, jossa pitää muistaakseni saada vähintään arvosana 3 ja olla noin 35 parhaan hakijan joukossa (hakijoita ei ole aivan valtava määrä, joskus hakijoita on ollut alle 30 eli riittävä arsana on taannut opinto-oikeuden). Voit siis mennä sisään yliopistoon jonkun muun aineen kautta, ja lukea sitten psykologiaa.
Olen tutkija. Sen perusteella mitä kirjoitat, toimeentulo ja älylliset haasteet yhdistyisi minusta parhaiten kauppakorkeassa. Miettien myös merkonomitaustaasi. Miksi lähtisit taistelemaan psykologian opiskelupaikoista jos kliininen työ ei ole millään vaihtoehto - se kun on kuitenkin psykologien varmin tulonlähde. Toki myös konsulttihommiin voi mennä psykologin koulutuksella, mutta jos kuitenkin menisit kauppakorkean kautta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkijan palkat lähtee sitten n. 2200 eurosta. Apurahat ovat vielä pienempiä. Tutkimusrahoituksen saaminen on epävarmaa, jos ei pääse johonkin isoon tutkimusprojektiin. Postdoccina eli kun väitöskirja on valmis saa n. 3200-3800. Paikkoja huomattavasti vähemmän kuin tohtorikoulutettavan positiota.
Eli jos akateeminen tutkimus kiinnostaa, niin ihan eka kannattaa varautua pätkätöihin ja penninvenytykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen aloitus ja keskustelu, sillä mulla lähes identtiset mielenkiinnonkohteet ja toiveet työelämältä ja opinnoilta. Pähkäilen myös ammatinvalinnan kanssa. Mihin olet aloittaja päätynyt näiden vuosien aikana opinnoissa ja työelämässä?
Sanoisin että ala opiskella sitä mikä sinua kiinnostaa, sulla on selvästi vetoa tieteellisempään suuntaan. Elät vain kerran ja teet työtä loppuelämäsi. Haluatko tehdä mielekiintoista työtä vai työtä vain pysyäksesi hengissä?
Lisäksi jos vaikeampi valinta alkaa jossain vaiheessa tuntua huonolta, aina voi muuttaa mieltään, eikä ne jo tehdyt opinnot mene hukkaan vaan ovat aina lisänneet sun osaamistasi.
Ihminen joka löytää etsimänsä tai edes yritti etsiä sitä, on tyytyväisempi kuin se, joka saa jossitella lopun elämäänsä.