Exällä kasvain, ei hae apua. On lisäksi itsetuhoinen

Narsisti.. kiusaa tuolla sinua ja sinä juokset. Katsoo kuinka pitkälle venyt.

Juoksisin jo oikeasti karkuun. MInua exä tanssitti sillä itsemurhalla, kunnes tajusin, ettei tule sitä koskaan tekemään. 

Lopeta itsesi syyttely ja soita äidille. Jos ei tahdo lastaan auttaa, niin sitten ei. Ei ole sinun vikasi.

Miten voin elää sen kanssa jos hän kuolee? Tunnen itseni jo noin muutoinkin pohjattoman huonoksi. Tiedän, että hän manipuloi minua: tiedän myös hänen olevan oikeasti todella sairas. Vaan miten voin antaa itselleni anteeksi jos en edes yritä auttaa?

Henkilö on exäsi, joten hänen asiansa eivät kuulu sinulle vähääkään. Jos hänellä on kasvain ja hän haluaa kuolla, siinähän asia hoituu kätevästi. Todennäköisesti kumpikaan ei ole totta, kunhan manipuloi sinua.

Jokaisella ihmisellä on oma tahto ja tekee sen mukaisia valintoja. Jos hänellä on syöpä ja hän siihen menehtyy, kun ei ole apua hakenut, niin se on hänen valinta. Ja mitä sitten- jokainen kuolee jossain vaiheessa. Se on luonnollista.

Jos hän ainoastaan yrittää manipuloida, niin sulje korvasi. Mitä muka voisit tehdä asialle? Et mitää, eikä se edes ole sinun syysi.

Tiedän, että puhutte totta ja olette oikeassa. Taustani vuoksi olen todella altis tällaiselle manipuloinnille. Minulla on hirveän huono omatunto jo nyt, sillä eräs läheiseni kuoli muutama vuosi sitten hoitamattomaan sairauteen. Kärsin vieläkin, vaikka silloinkin yritin parhaani. Jos tästä tulee toinen samanalainen, en tiedä miten voin elää itseni kanssa. Voi, kun voisin saada synninpäästön, mutta sitään ei tietysti voi kukaan muu antaa.

Hänellä ihan oikeasti on ihossaan kasvain, jonka olen nähnyt. En tiedä onko se syöpää. Lisäksi hänellä on pahoja mt-ongelmia, ja näillä ongelmillaan sekä niiden hoitamatta jättämisellä hän pitää minua otteessaan. Olen liian kiltti! :(

Voisikohan terapia auttaa pois syyllisyyden tunteesta?

On hänen oma valinta mennä tai olla menemättä hoitoihin. Siihen et voi sinä eikä äitinsäkään auttaa.

Sinun täytyy vain irtautua. Et voi elää toisen ihmisen elämää. Ja mitä pahaa kuolemassa on?

Kas vain sanoi kasvain ja kasvoi vain.

Tossa tuli jo monta syytä miks eksä on eksä. Unohda koko tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Miten voin elää sen kanssa jos hän kuolee? Tunnen itseni jo noin muutoinkin pohjattoman huonoksi. Tiedän, että hän manipuloi minua: tiedän myös hänen olevan oikeasti todella sairas. Vaan miten voin antaa itselleni anteeksi jos en edes yritä auttaa?

Sun ei tarvitse auttaa sitä. Voit pestä kätesi siitä, se saa nyt sitä mitä on tilannut. Hanki ammattiapua itsetunto-ongelmiisi ja muista että sinä et pysty pelastamaan koko maailmaa eikä  sinun tehtäväsi ole hankkia apua ihmiselle joka ei sitä halua.Tajuatko? Se ei halua.Anna sen olla! Sun elämäs paranee kun se lakkaa olemasta, älä ole masokisti.

Minä lähtisin selvittämään tilannetta ns. virallista reittiä, jos itsetuhoinen ei lähde kanssani päivystykseen. Itse en syyllisyyden kanssa selviäisi, jos jättäisin asian siihen. Kriisissä oleva ihminen ei manipuloi, eikä osaa objektiivisesti arvioida omaa tilaansa. Siis soitto mielenterveyspäivystykseen tai mikä käytäntö missäkin kunnassa nyt sitten on, jolloin vastuu potilaan itsetuhoisuuden arvioinnista ja mahdolisesta avun piiriin saattamisesta siirtyy viranomaisille.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että puhutte totta ja olette oikeassa. Taustani vuoksi olen todella altis tällaiselle manipuloinnille. Minulla on hirveän huono omatunto jo nyt, sillä eräs läheiseni kuoli muutama vuosi sitten hoitamattomaan sairauteen. Kärsin vieläkin, vaikka silloinkin yritin parhaani. Jos tästä tulee toinen samanalainen, en tiedä miten voin elää itseni kanssa. Voi, kun voisin saada synninpäästön, mutta sitään ei tietysti voi kukaan muu antaa.

Hänellä ihan oikeasti on ihossaan kasvain, jonka olen nähnyt. En tiedä onko se syöpää. Lisäksi hänellä on pahoja mt-ongelmia, ja näillä ongelmillaan sekä niiden hoitamatta jättämisellä hän pitää minua otteessaan. Olen liian kiltti! :(

Jos teillä ei ole yhteisä lapsia, lopeta yhteydenpito. Mä en tajua miksi niihin idioottiexiin pitää olla yhteydessä. Säälimisesta et saa pyhimyspisteitä! Sua vaan käytetään hyväksi. Ainoa joka voi antaa sulle synninpäästö olet sinä itse. Vaimenna se nalkuttava yliminä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten voin elää sen kanssa jos hän kuolee? Tunnen itseni jo noin muutoinkin pohjattoman huonoksi. Tiedän, että hän manipuloi minua: tiedän myös hänen olevan oikeasti todella sairas. Vaan miten voin antaa itselleni anteeksi jos en edes yritä auttaa?

Sun ei tarvitse auttaa sitä. Voit pestä kätesi siitä, se saa nyt sitä mitä on tilannut. Hanki ammattiapua itsetunto-ongelmiisi ja muista että sinä et pysty pelastamaan koko maailmaa eikä  sinun tehtäväsi ole hankkia apua ihmiselle joka ei sitä halua.Tajuatko? Se ei halua.Anna sen olla! Sun elämäs paranee kun se lakkaa olemasta, älä ole masokisti.

Oot oikeassa. On mulla hoitosuhde ja diagnoosina riippuvainen persoonallisuus. Koen, että mun tehtävä on pelastaa ex, kuten mun tehtävä olisi ollut pelastaa myös tämä kuollut läheinen. Koen suurta syyllisyyttä, ja pelkään että jos exäkin kuolee en saa enää rauhaa.

Tiedän että ex manipuloi; sanoo että haluaisi apua, mutta lääkäriin ei tahdo kuitenkaan mennä. Oikeasti haluaisi olla mun kanssa, ja tiedän että jos ottaisin hänet kaisin hän menisi lääkäriin. Ei tämä ole rakkautta vaan riippuvuutta.

Mut on kasvatettu kiltiksi, ja olen huolehtinut kaikista alkaen äidistäni. Olen mokaillut elämässä paljon ja tunnen itseni arvottomaksi. Vedän puoleeni rikkinäisiä ihmisiä jotka satuttavat minua. Oon niin perkele.. Tiiän, että mitään pisteitä en saa. On ihan helvetin raskasta elää jatkuvassa syyllisyydessä mutta kun ei pysty niin ei pysty.

Olen menossa terapiaan. Tosin tällä paikkakunnalla on tasan kaksi tarvitsemaani terapeuttia ja kummallakaan ei tällä hetkellä ole mahdollisuutta ottaa uusia asiakkaita.

Vierailija kirjoitti:

Voisikohan terapia auttaa pois syyllisyyden tunteesta?

Ammattiapu kannattaa. Oma terapiani oli hyödyllisintä juuri sen vuoksi että terapeutti sai taottua päähäni etteivät tietyt asiat elämässäni ole minun syytäni. 

Kiitos että pistätte viestiä.

Onko teistä liikaa jos menen sen kanssa tänään päivystykseen ja soitan hänen äidille asian tiimoilta? Ja sitten yritän jatkaa elämää. Tiistaina psyk. shlle aika, yritän pärjätä sinne vaikka tuntuu et tarttis keskusteluapua just nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisikohan terapia auttaa pois syyllisyyden tunteesta?

Ammattiapu kannattaa. Oma terapiani oli hyödyllisintä juuri sen vuoksi että terapeutti sai taottua päähäni etteivät tietyt asiat elämässäni ole minun syytäni. 

Joo, kyllä mäkin odotan et pääsis alottaan. Käyn nyt psyk. shlla asian tiimoilta paremman puutteessa. Täsä exän manipuloinnista tosin en ole puhunut kun tänään oikeastaan vasta tajusin. Ahdistaa tosin puhua sille hoitajalle kun se kirjaa kaiken ylös. :/

Ala kiireesti pitää huolta itsestäsi ja elää omaa elämääsi. Ketään ei voi pelastaa, vaan ihmisten on haluttava itse pelastaa itsensä - ja exäsi käytös on törkeää. Irtaudu siitä nyt kokonaan.  Sulla on vain tää yksi elämä elettävänä; mieti tarkoin aiotko viettää sen huolehtimalla muista ja turhan syyllisyyden vankina, vai haluaisitko ehkä itsellesi jotain parempaa.  Vai haluatko viiden vuoden päästä yhä murehtia kuviteltuja syyllisyydentekoja? Terapiaan pääsee myös näin etänä:  http://www.terapiaan.fi/nettiterapia/

Vierailija kirjoitti:

Minä lähtisin selvittämään tilannetta ns. virallista reittiä, jos itsetuhoinen ei lähde kanssani päivystykseen. Itse en syyllisyyden kanssa selviäisi, jos jättäisin asian siihen. Kriisissä oleva ihminen ei manipuloi, eikä osaa objektiivisesti arvioida omaa tilaansa. Siis soitto mielenterveyspäivystykseen tai mikä käytäntö missäkin kunnassa nyt sitten on, jolloin vastuu potilaan itsetuhoisuuden arvioinnista ja mahdolisesta avun piiriin saattamisesta siirtyy viranomaisille.

Kerran olen soitanut ja käskivät tulla heti maanantaiaamuna kahdeksalta mt-päivystykseen. Ja toivoivat läheistä mukaan. Henkilö itse ei suostunut lähtemään juuri silloin ja juttu jäi. Ja se on jäänyt roikkumaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Suurin ste on se, ettei me olla enää yhdessä eli "ei ole järkeä lähteä". En osaa ajatella onko tämä manipulointia vai mitä, omatunto ei minullakaan enää kestä jättää oman onnensa nojaan. Jos ei nyt kanssani lähde päivystykseen niin mitä ihmettä mä teen? Annan olla ja opettelen elämään syyllisyyden kanssa?

Tää asia on PAKKO hoitaa tänään, en odota enää yhtään päivää.

Oletko varma että sillä on oikeasti joku kasvain? Ettei vaan hae sinulta huomiota keksityllä sairaudella?