itsemurha?

Vierailija kirjoitti:

Niin. Minä olen uinut koko kesän. Jonain pimeänä syysiltana kävelen nyt tyhjälle rannalle, vaihdan uikkarit, jätän vaatteet ja pyyhkeen rannalle, kun iltauinnille tulin, ennen veteen menoa otan useamman Imovane ja uin todella pitkälle.

Rupesin miettimään onkohan ne rauhoittavat ja keskushermostoa lamaavat lääkkeet hyvästä, jos ne alentavat itsemurhan kynnystä. Ehkä selvä ajatuksenkulku toimii esteenä itsemurhan yritykselle.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä nyt niin ahdistaa? Kerro huolesi ja murheesi.

Kannattaa tehdä lista ahdistavista asioista ja koittaa yksi kerrallaan, pieni askel kerrallaan tekemään asioita niiden eteen. Paistaa se aurinko risukasaankin.

Loistava ehdotus etenkin sellaiselle joka ei tiedä mikä ahdistaa ja miksi on paha olla

Pahoittelut vanhasta nostosta.

32-vuotiaana, ADHD-diagnoosilla varustettuna miettinyt useasti joko olisi aika mennä. Sinänsä asiat ihan ok, mutta sängystä pääsee ylös vain lääkkeillä ja lääkkeiden pakolliset välipäivät on ihan kidutusta.

Työssä ollut, en enää, virta ei riitä. Opiskelut olivat mahdottomia, kun pää ei pysy mukana. Elämässä ei juuri mitään tärkeää ole. Muita tulee mietittyä/autettua liikaa, itse jäänyt itseltäni paitsioon, eikä kiinnostakaan.

Hoitokontaktit olleet jo pitkään olemassa masennukseen, mutta tässä sitä edelleen pohditaan milloin saa riittää.

Vittumaista, kun päänuppia ei voi vaihtaa.

"tsemppiä"

Kokeile kriisipuhelinta nimettömänä. Ehkä selviää muutenkin mikä ahdistaa ja miten saat sitä pois.

maailmassa on 8 miljardia ihmistä ja meteoriitti tuhoaa elämän maapallolta viimeistään 2 miljoonan vuoden välein. sinun elämälläsi ja kuolemallasi ei ole mitään merkitystä ap, koska millään ei ole mitään merkitystä. kaikki tuhoutuu.

Malta vielä. Hallitus kyllä keksii keinon mikä saa meidät kaikki haluamaan itsemurhaa ja sitten me voidaan mennä kaikki yhdessä.

Ahdistaa joka ikinen päivä klo 12- 17

Vierailija kirjoitti:

Niin. Minä olen uinut koko kesän. Jonain pimeänä syysiltana kävelen nyt tyhjälle rannalle, vaihdan uikkarit, jätän vaatteet ja pyyhkeen rannalle, kun iltauinnille tulin, ennen veteen menoa otan useamman Imovane ja uin todella pitkälle.

Huh, itselläni on ollut hyvin samanlaisia suunnitelmia, tosin ottaa toista unilääkettä ja mennä kovilla pakkasilla metsään.

Ei nyt kannata itsaria tehdä. Siitä jää loputon suru ja syyllisyys sun läheisille. Sairaalassa ei katsota hyvällä suisaidin yrittäjiä, on niin paljon muitakin sairaita hoidettavina. Soita jollekin tai mene huomenna vaikka kirkkoon juttelemaan papin kanssa. Mun sisko on yrittänyt itsaria ainakin 8 kertaa, oli hirveetä ei sitöä enää jaksanut ottaa vakavasti. Onneksi on nyt vanhempana rauhoittunut. Miehen sisko tappoi vahingossa itsensä parikymppisenä, otti vahvoja unilääkkeitä 70-luvulla. Silloin niihin vielä kuoli. En voi suositella, äidilleen jäi kamala suru ja yös mieheni elämä muuttui pysyvästi, oli silloin teini-ikäinen ja isosisko oli rakas. Voimia, huomenna paistaa aurinko.

Soita psykiatriseen päivystykseen tai kriisipuhelimeen, oon itsekin soittanut joskus. Tai soita jollekin muulle?

Tämä yhteiskunta ei tarjoa oikeaa apua, ainoastaan rikkaille, joilla on varaa maksaa hyvästä psykiatrista ja terapiasta. Jonot julkiselle puolelle pitkiä ja kaikessa säästetään. En enää ikinä suostu mielialalääkkeisiin ilman oikeaa terapiaa, ja sitähän ei tuosta vaan saa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä yhteiskunta ei tarjoa oikeaa apua, ainoastaan rikkaille, joilla on varaa maksaa hyvästä psykiatrista ja terapiasta. Jonot julkiselle puolelle pitkiä ja kaikessa säästetään. En enää ikinä suostu mielialalääkkeisiin ilman oikeaa terapiaa, ja sitähän ei tuosta vaan saa.

Totta. Ja hyvää terapeuttia voi olla vaikeaa löytää.

Synkkää kirjoitti:

Pahoittelut vanhasta nostosta.

32-vuotiaana, ADHD-diagnoosilla varustettuna miettinyt useasti joko olisi aika mennä. Sinänsä asiat ihan ok, mutta sängystä pääsee ylös vain lääkkeillä ja lääkkeiden pakolliset välipäivät on ihan kidutusta.

Työssä ollut, en enää, virta ei riitä. Opiskelut olivat mahdottomia, kun pää ei pysy mukana. Elämässä ei juuri mitään tärkeää ole. Muita tulee mietittyä/autettua liikaa, itse jäänyt itseltäni paitsioon, eikä kiinnostakaan.

Hoitokontaktit olleet jo pitkään olemassa masennukseen, mutta tässä sitä edelleen pohditaan milloin saa riittää.

Vittumaista, kun päänuppia ei voi vaihtaa.

"tsemppiä"

Pakolliset välipäivät?  mikä lääke sulla ? Itse olen ottanut elvansea pari vuotta päivittäin, ehkä jokunen  päivä jäänyt,mutta ei montaa.

Vierailija kirjoitti:

Malta vielä. Hallitus kyllä keksii keinon mikä saa meidät kaikki haluamaan itsemurhaa ja sitten me voidaan mennä kaikki yhdessä.

Covid-rokotteilla on päästy jo hyvään alkuun. Jos kyseinen ihmiskoe osoittautuu liian tehottomaksi, kai maailman valtiaat keksii uudet, järeämmät leikit, joihin lähtee infantiilina mukaan meidänkin hallituksemme.

Silmäni ovat avautuneet niin rumalle maailmalle, että ei ihme kun niin moni tahtoo täältä pois.

yyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyyy

Aloita viiltelystä niinku muutkin.