itsemurha?

Jos sinulla ei ole sairautta johon ei ole hoitokeinoa niin unohda itsemurha. Asiat muuttuvat paremmiksi. Pyydä apua. Sinun ei tarvitse selvitä kaikesta yksin.

Mikä nyt niin ahdistaa? Kerro huolesi ja murheesi.

En tiedä mikä ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä nyt niin ahdistaa? Kerro huolesi ja murheesi.

Kannattaa tehdä lista ahdistavista asioista ja koittaa yksi kerrallaan, pieni askel kerrallaan tekemään asioita niiden eteen. Paistaa se aurinko risukasaankin.

Onks paha oloo?

Onko ahdistus alkanut vasta hiljattain vai jatkunut jo pitkään ? Onko lääkitystä?

Hakeudu päivystykseen jos alkaa liikaa ahdistaa tai huomenna lääkäriin hakemaan jotain rauhoittavaa.

Ahdistuksen aika on aluillaan maailmassa. Olet ehkä herkkä ja reagoit jo tulevalle. Itsemurha on vain pelkuruutta. älä vain tee sitä.

Tuo listaidea on oikeasti todella hyvä. Huomaat että osan ongelmista pystyt ratkaisemaan itse. Jos asiat eivät ole ihan hullusti huomaat että joku ystävä tai sukulainen pystyy auttamaan jo(i)ssakin ongelmissa. Jo tämän jälkeen helpottaa ainakin hiukan. Tarvittaessa myös lääkärin apua kannattaa vastaanottaa.

Älä hyvä ihminen tee mitään sellaista, kyllä ne asiat siitä rupee rullaan,

rauhalliseti vaan eteenpäin.

keksi tekemistä. todellisuuspako on yks loistava. kirjat, elokuvat, känni, uskonto, mystiikka tai jos jotain haluat oppiakin niin matematiikka ja kvanttifysiikka.

Tiedän tuon tunteen kyllä. Olen selvinnyt tähänkin asti ja vuosi vuodelta helpompaa selvitä. Jos on tämä yksi elämä ja jostain syystä atomit ovat järjestyneet sinun muotoisiksi, uniikiksi yksilöksi. Ne jaksaa olla siinä samassa kasassa vuosikymmeniä, kunnes ne alkavat hajota ja viimein sydänkään ei enää pysy kasassa vaan kuolet. Mieti sitä. Niitä atomeita.

Hei ap, kerros nyt jotain. Jaettu suru on helpompi kantaa. Me ollaan täällä tukena.

mistä se johtuukin, että ihmisiä rupeaa aina ahdistamaan syksyllä. Johtuuko se siitä, että silloin toitotetaan tehokasta paluuta arkeen ja sitä, että nyt pitää tehdä elämäntapa muutoksia. Muista ap, että sinullakin on oma tärkeä tehtävä maailmassa, ehket vain ole huomannut sitä vielä.

Mitä tunteita ahdistuksen takana on joita torjut? Hakeudu terapiaan. Ensi askel on lääkäriin meno. Sieltä saat apua ensi hätään. Älä tyydy kuitenkaan pelkkään lääkkeeseen vaan hae myös keskusteluapua. Lääke on vain kainalosauv, että pääset alkuun. Ihmiselämä on pitkä ja siihen mahtuu paskoja vaiheita mutta myös hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tunteita ahdistuksen takana on joita torjut? Hakeudu terapiaan. Ensi askel on lääkäriin meno. Sieltä saat apua ensi hätään. Älä tyydy kuitenkaan pelkkään lääkkeeseen vaan hae myös keskusteluapua. Lääke on vain kainalosauv, että pääset alkuun. Ihmiselämä on pitkä ja siihen mahtuu paskoja vaiheita mutta myös hyviä.[/quote

Se on totta, että tunteet voivat olla tosi vahvoja hetkittäin. Silloin saattaa tehdä jotain peruuttamatonta. Negatiivisia tunteita voivat olla esimerkiksi pelko, viha, itseinho. Se on surullista, jos antaa hetkellisen mielentilan notkahduksen vaikuttaa koko elämään.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, kerros nyt jotain. Jaettu suru on helpompi kantaa. Me ollaan täällä tukena.

Av mammat tukena? Oikeasti? Ootko ihan varma? Nimittäin tämän palstan hyeenat ei oo ku korkeintaan toistensa kimpussa. Et taida tuntea tätä palstaa. Täältä ei tukea heru!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, kerros nyt jotain. Jaettu suru on helpompi kantaa. Me ollaan täällä tukena.

Av mammat tukena? Oikeasti? Ootko ihan varma? Nimittäin tämän palstan hyeenat ei oo ku korkeintaan toistensa kimpussa. Et taida tuntea tätä palstaa. Täältä ei tukea heru!

Tyhmäähän se on, että anonyymeinä voidaan lähettää loukkaavia ja haukkuviakin kommentteja. Nämä raivoavat ihmiset saattavat olla hillittyjä oikeassa elämässä ja tulevat purkamaan kiukkua palstalle. Pitäisi kuitenkin muistaa, että kirjoitusten takana on oikeita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, kerros nyt jotain. Jaettu suru on helpompi kantaa. Me ollaan täällä tukena.

Av mammat tukena? Oikeasti? Ootko ihan varma? Nimittäin tämän palstan hyeenat ei oo ku korkeintaan toistensa kimpussa. Et taida tuntea tätä palstaa. Täältä ei tukea heru!

Tunnen palstan ja on täällä ennenkin ihmisiä tuettu ja tsempattu. Sulta on tainnut mennä jotain ketjuja ohi.

Kaikki nuo "piristy", "kyllä se siitä", "ota itseäsi niskasta kiinni", "voit aina tulla puhumaan" yms latteudet on yhtä tyhjän kanssa ja vain pahentavat oloa. (Hyväntahtoiset tsemppaajat, pyydän että pidättäytyisitte jakamasta niitä.) Mutta on fakta, että jos teet itsemurhan, mahdollisuutesi parempaan elämään putoavat tasan nollaan prosenttiin. Jos jatkat elämistä, kukaan ei tiedä, paljonko tuo prosentti on, mutta se on joka tapauksessa enemmän kuin nolla, riippumatta nykyelämäntilanteestasi.

Kelan tukema psykoterapia sopii myös köyhän lompakolle. Suosittelen, että sijoitat terapeuttiin, joka erikoistuu kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan - he ovat nimittäin erityisen eteviä juuri ahdistuksen hoidossa. Kokeile - mitä helvetin menetettävää sinulla enää on?

Sama täällä. Mietityttää, loppuvatko nämä ajatukset koskaan.

Niin. Minä olen uinut koko kesän. Jonain pimeänä syysiltana kävelen nyt tyhjälle rannalle, vaihdan uikkarit, jätän vaatteet ja pyyhkeen rannalle, kun iltauinnille tulin, ennen veteen menoa otan useamman Imovane ja uin todella pitkälle.