Kaksi koiraa taloudessa - kavereita vai ei ?

Koirien "kaveruus" on aina sitä, että toinen on arvoasteikossa ylempänä. Ei se ole mikään huono juttu. Mutta yleensä ne tulevat paremmin toimeen, kun niillä on ikäeroa. Kaksi pentua samaan aikaan on vaikea kasvattaa, niistä tulee helposti enemmän "koiran koiria" kuin "ihmisen koiria" ja lisäksi tappeluita voi tulla enemmän, etenkin jos ovat samaa sukupuolta. Ota mieluummin ensin yksi koira ja parin vuoden päästä toinen.

Koirat ovat laumaeläimiä, joten aina pitää löytyä pomo ja alistuja - muuten valtataistelua käydään jatkuvasti ja tappelut voi äityä tosi pahoiksi. Yleensä neuvotaan ottamaan koirat parin vuoden ikäerolla. Mulla on itsellä tosin sisaruskoirat; leikatut tyttö ja poika. Tyttö on selvä pomo ja kyllähän välillä rähisevät, mutta ovat hyvät leikkikaverit toisilleen ja tykkäävät toistensa seurasta. 

Ei ole tosiaan aina mitään pomo-alistujasuhdetta. Riippuu paljon rodusta ja yksilöiden luonteesta. Esim. oma rotuni ei ole järin laumaviettistä tyyppiä, itsenäiseksi rottakoiriksi kun on jalostettu, eikä niillä yleensä ole mitään selkeitä arvoasemia laumassa. Silloin tällöin tosin näihinkin syntyy yksilöitä joilla on esim. vahva halu nousta lauman johtajaksi, ja sitten muut onkin ihmeissään että mitä tuo yksi säätää, kun eivät ymmärrä ollenkaan mistä on kyse :D Sitten jos pomonpaikan tavoittelija yrittää alistaa, toiset joko puolustautuvat jos uskaltavat, tai jos toinen on isompi ja vahvempi, antavat toisen pörhennellä, itse katsellen vaan lähennä ihmettyneenä, että mitähän iloa tuo  hullu tuosta touhustaan saa :D

Mutta koirat ovat omia  yksilöitään, ja aina ei käy niin onnellisesti että niistä kavereita tulee. Silti laumaelämä on minusta koiralle luonnollisempaa ja miellyttävämpää kuin ainoana koirana oleminen, vaikka kävisikin niin että eivät varsinaisesti ole leikkisiä kaveruksia. Joskus voi myös tulla aikoja jolloin koirien suhteissa on vaikeuksia, tappeluita, pelkoa toista kohtaan tms, mutta ihmisen kuuluu ne selvittää läpi ja tehdä selväksi että tässä laumassa ei aleta ketään kiusaamaan ja vahingoittamaan. Tarvittaessa tilapäisesti ihmisten poissaollessa koirat täytyy pystyä myös eristämään toisistaan.

Minulla on kaksi kultaistanoutajaa, melko läheistä sukua toisilleen, kumpikin uroksia. Pari vuotta vanhempi on leikattu, nuorempi ei. Ovat olleet parhaita kaveruksia alusta asti, leikkitappelua, murinaa ja painia monta kertaa päivässä ja torkut selät vastakkain tai kuono kuonossa. Mitään alistamista ei ole, mutta vanhemmasta saa sellaiset vibat, että jos olisi tarvetta sanoa viimeinen sana, se sen sanoisi.