Onnen tavoittelun moraaliset rajat – varattuun rakastuminen?

"Taustalla tässä on siis ajatus, että moraalinen arviointi on relevanttia ainoastaan varatun osapuolen kohdalla, ja vapaa ihminen saa tavoitella omaa onneaan niin kuin kaikki muutkin."

Näin mä ajattelen.

Toki jos, olet oikein jahtaamalla jahdannut varatuksi tietämääsi miestä, on vastuu myös sinulla. Mutta varattu on se joka pettää toista osapuolta, et sinä petä ketään.

Minun mielestäni olisit moraalisesti vähintään arveluttava ihminen, jollaisen kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä. Nämä ovat yleensä niitä, jotka eivät näe mitään väärää siinä vaikka kyseessä olisi oman sisaruksen tai ystävän puoliso. Kylmiä oman edun tavoittelijoita hinnalla millä hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Taustalla tässä on siis ajatus, että moraalinen arviointi on relevanttia ainoastaan varatun osapuolen kohdalla, ja vapaa ihminen saa tavoitella omaa onneaan niin kuin kaikki muutkin.

Ei, vaan myös sinä teet väärin, jos rupeat varattua miestä tavoittelemaan. Se on väärin moraalisesti. Vähän sama kuin yrittäisi varastaa (riippumatta siitä onnituuko varkaus vai ei).

- uskovainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taustalla tässä on siis ajatus, että moraalinen arviointi on relevanttia ainoastaan varatun osapuolen kohdalla, ja vapaa ihminen saa tavoitella omaa onneaan niin kuin kaikki muutkin.

Ei, vaan myös sinä teet väärin, jos rupeat varattua miestä tavoittelemaan. Se on väärin moraalisesti. Vähän sama kuin yrittäisi varastaa (riippumatta siitä onnituuko varkaus vai ei).

- uskovainen

Juuri näin minäkin ajattelen. -ei uskovainen, jos sillä nyt on väliä

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni olisit moraalisesti vähintään arveluttava ihminen, jollaisen kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä. Nämä ovat yleensä niitä, jotka eivät näe mitään väärää siinä vaikka kyseessä olisi oman sisaruksen tai ystävän puoliso. Kylmiä oman edun tavoittelijoita hinnalla millä hyvänsä.

Tekisin siis moraalisesti väärin? Vai mitä tarkoitat "moraalisesti vähintään arveluttavalla"? Kyllä vai ei? :)

ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni olisit moraalisesti vähintään arveluttava ihminen, jollaisen kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä. Nämä ovat yleensä niitä, jotka eivät näe mitään väärää siinä vaikka kyseessä olisi oman sisaruksen tai ystävän puoliso. Kylmiä oman edun tavoittelijoita hinnalla millä hyvänsä.

Tekisin siis moraalisesti väärin? Vai mitä tarkoitat "moraalisesti vähintään arveluttavalla"? Kyllä vai ei? :)

ap.

Kyllä. Tekisit mielestäni väärin, riippumatta siitä onnistuisitko aikeissasi vai et. Minusta toisten parisuhteita tulee kunnioittaa eikä pyrkiä siihen väliin.

Varmaan jokaisella on oma moraalinsa. Minun mielestäni tekisit väärin, jos yrittäisit tavoitella varattua. Vaikka en olekaan uskovainen, minun mielestäni ohjenuora "tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän" toimii tällaisissa asioissa hyvin.

Jokainen asettelee moraalinsa rajat niin kuin itse haluaa.

Sinun onnesi tavoittelu ei ole mikään moraalinen plussa, joka mitätöisi tuossa kuviossa tapahtuvat pettämisen. Onnen voit saada monella muullakin tavalla, kuulostaa lähinnä tekosyyltä oman moraalittomuuden oikeuttamiseen.

Veikkaanpa, että ihan riippumatta siitä, mitä minä ajattelen asiasta, looputulos on kuitenkin sama.

Joka pettää kerran, pettää seuraavankin kerran.

Ihan sallittuahan se varatun tavoitteleminen on, mutta minusta sen verran moraalitonta, etten hirveästi arvostaisi tuollaista piirrettä esimerkiksi ystävässäni - enkä taatusti myöskään puolisossa. 

Kultainen sääntö: tee toiselle, niin kuin haluat itsellesi tehtävän.

Jos olisit parisuhteessa rakastamasi miehen kanssa, haluaisitko, että mieheesi rakastunut toinen nainen selkäsi takana kertoisi tunteistaan miehellesi tai alkaisi jahtaamaan tätä?

Itse olen rakastunut varattuun, jonka haluaisin omaksi elämänkumppanikseni, mutta moraalin vuoksi en tee minkäänlaista aloitetta enkä edes tunnusta tunteitani hänelle. Jos hän tuntee samoin, on aloitteen tultava siltä varatulta osapuolelta ja sen jälkeen sitten katsotaan mitä tapahtuu ja mitä teemme asialle, kun tunteet ovat molemmpinpuoliset.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on keksitty esimerkki. Jos sinkkunaisena kohtaan miehen, johon rakastun, ja mies on avioliitossa, onko minulla mielestänne moraalinen oikeus tavoitella miestä itselleni, jos ajan mittaan koen syvästi, että hänen kanssaan löydän onnen?

Jos aina miehen tavattuani ja hänen kanssaan keskusteltuani koen ymmärtäväni yhä syvemmin, että hän on sielunkumppanini ja olen henkilökohtaisesti vakuuttunut, että hän on minun toinen puoliskoni. Onko minulla moraalinen oikeus ottaa askelia sen tavoitteen eteen, että hän hylkäisi vaimonsa ja menisi naimisiin kanssani?

Taustalla tässä on siis ajatus, että moraalinen arviointi on relevanttia ainoastaan varatun osapuolen kohdalla, ja vapaa ihminen saa tavoitella omaa onneaan niin kuin kaikki muutkin.

Off-topic. En voi olla puuttumatta aloituksen saamiin alapeukkuihin :) Tiesin etukäteen, että aloitus tulee keräämään alapeukkuja siitä huolimatta, että kirjoitin heti alkuun, että kyseessä on keksitty esimerkki. Olen huomannut vuosien varrella, että tällaiset aloitukset (sisältää hypoteettisen moraalisen dilemman) saavat täällä aina paheksuntaa. En loukkaannu alapeukutuksesta, vaan se pikemmin huvittaa minua, ja toisaalta surettaa, koska se tuntuu viestivän, että keskustelua ikävistä, mutta hyvin tärkeistä aiheista ei haluta käydä.

P.s. Olen itse sillä kannalla, että sinkkunainen toimii moraalisesti väärin, jos alkaa tavoitella varattua miestä.

ap.

Kyllä sinulla on oikeus tavoitella tuota onnea, eri asia on että jos onnistut tuon miehen itsellesi saamaan, niin kuinka pystyt luottamaan mieheen enää? Miksi kuvittelet että saisit miehen kanssa mitään pysyvää?

Jos kuvioissa on lapsia on aina väärin yrittää rikkoa heiltä perhettä. En voisi elää itseni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sallittuahan se varatun tavoitteleminen on, mutta minusta sen verran moraalitonta

Mielenkiintoinen muotoilu: sallittua, mutta moraalitonta. Minusta tuo sisältää ristiriidan – eihän yksi ja sama teko voi yhtä aikaa olla sekä sallittu että moraaliton?

Tarkoitatko "sallitulla" kenties sitä, että se ei ole Suomen laissa kriminalisoitu teko?

ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on keksitty esimerkki. Jos sinkkunaisena kohtaan miehen, johon rakastun, ja mies on avioliitossa, onko minulla mielestänne moraalinen oikeus tavoitella miestä itselleni, jos ajan mittaan koen syvästi, että hänen kanssaan löydän onnen?

Jos aina miehen tavattuani ja hänen kanssaan keskusteltuani koen ymmärtäväni yhä syvemmin, että hän on sielunkumppanini ja olen henkilökohtaisesti vakuuttunut, että hän on minun toinen puoliskoni. Onko minulla moraalinen oikeus ottaa askelia sen tavoitteen eteen, että hän hylkäisi vaimonsa ja menisi naimisiin kanssani?

Taustalla tässä on siis ajatus, että moraalinen arviointi on relevanttia ainoastaan varatun osapuolen kohdalla, ja vapaa ihminen saa tavoitella omaa onneaan niin kuin kaikki muutkin.

Off-topic. En voi olla puuttumatta aloituksen saamiin alapeukkuihin :) Tiesin etukäteen, että aloitus tulee keräämään alapeukkuja siitä huolimatta, että kirjoitin heti alkuun, että kyseessä on keksitty esimerkki. Olen huomannut vuosien varrella, että tällaiset aloitukset (sisältää hypoteettisen moraalisen dilemman) saavat täällä aina paheksuntaa. En loukkaannu alapeukutuksesta, vaan se pikemmin huvittaa minua, ja toisaalta surettaa, koska se tuntuu viestivän, että keskustelua ikävistä, mutta hyvin tärkeistä aiheista ei haluta käydä.

P.s. Olen itse sillä kannalla, että sinkkunainen toimii moraalisesti väärin, jos alkaa tavoitella varattua miestä.

ap.

En alapeukuttanut aloitusta, mutta tällaisen vuodatuksen jälkeen tekisi mieli alapeukuttaa. Se peukku saattaa nyt tarkoittaa mitä tahansa; ei niistä kannata syvällisempää merkitystä etsiä.

Tämä on tietysti vaikea filosofinen kysymys mutta jätän sen puolen teille. Käytännössä ajattelen että jos toisella on lapsia, tai yhteinen yritys tai paljon velkaa tai muuta jonka myötä ero aiheuttaisi enemmänkin pahaa, niin pitää tavoitella sitä onnea jostain muualta.

Mutta sellaisessa opiskelijaelämävaiheessa anna mennä vaan. Eihän niitä vapaita miehiä juuri koskaan kukaan ole vapailta markkinoilta onnistunut saamaan. Se on oma valintasi oletko sinä unelmiesi miehen kanssa vai onko sen kanssa joku muu, ja sinä käyttämässä elämäsi katsoen sivusta sitä onnea.

Vierailija kirjoitti:

Eihän niitä vapaita miehiä juuri koskaan kukaan ole vapailta markkinoilta onnistunut saamaan.

Siis eihän niitä parhaita miehiä

Jokainen on vastuussa omasta parisuhteestaan, ei muiden. Sinä saat yrittää miestä niin paljon kuin haluat, on miehen vastuulla mitä hän tekee. Anna mennä.