Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onnen tavoittelun moraaliset rajat – varattuun rakastuminen?
01.09.2016 |
Tämä on keksitty esimerkki. Jos sinkkunaisena kohtaan miehen, johon rakastun, ja mies on avioliitossa, onko minulla mielestänne moraalinen oikeus tavoitella miestä itselleni, jos ajan mittaan koen syvästi, että hänen kanssaan löydän onnen?
Jos aina miehen tavattuani ja hänen kanssaan keskusteltuani koen ymmärtäväni yhä syvemmin, että hän on sielunkumppanini ja olen henkilökohtaisesti vakuuttunut, että hän on minun toinen puoliskoni. Onko minulla moraalinen oikeus ottaa askelia sen tavoitteen eteen, että hän hylkäisi vaimonsa ja menisi naimisiin kanssani?
Taustalla tässä on siis ajatus, että moraalinen arviointi on relevanttia ainoastaan varatun osapuolen kohdalla, ja vapaa ihminen saa tavoitella omaa onneaan niin kuin kaikki muutkin.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jokaisella on oma moraalinsa. Minun mielestäni tekisit väärin, jos yrittäisit tavoitella varattua. Vaikka en olekaan uskovainen, minun mielestäni ohjenuora "tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän" toimii tällaisissa asioissa hyvin.
Tämä.
Mielestäni kunnon ihminen kunnioittaa tiettyjä asioita: vanhempia ihmisiä, hyvää käytöstä, muiden parisuhteita, tietynlaista vastuuta tässä yhteiskunnassa jne. Eli minusta muiden parisuhteita pitää kunnioittaa yhtä lailla kuin joitain muitakin asioita "hyväkäytöksinen ihminen" tekee ja kunnioittaa.
En hetkeäkään usko, että kukaan voisi meitä erottaa. Mieheni pistäisi yrityksille kyllä stopin ja uskon, että niin pistäisi suurin osa muistakin puolisoaan rakastavista aviomiehistä. Siitä huolimatta minusta varatun yrittäminen on vähän, miten sen nyt sanoisi, no halpaa. Itse olen muuten ollut tilanteessa, jossa olin varattuun ihastunut sinkku (kyseessä opiskelukaveri). Mitä tein? En mitään. Jos jotain niin otin etäisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista kuinka tosi monet on sitä mieltä, ettei saisi mennä toisen parisuhteen väliin. Jos parisuhde voi hyvin, ja molemmat osapuolet rakastavat toisiaan, eihän siihen väliin kukaan pääse. Tämä "tee toiselle kuin toivoisit itsellesi" on mielestäni tässä tapauksessa aika hölmö tapa moralisoida, koska jos miehen pystyy "varastamaan" niin vika on miehessä, eikä siinä naisessa joka miehen vei. Ei toista pysty varastamaan, se on miehen oma päätös mennä. Silloin on parisuhteessa ollut jokin pielessä jo alusta alkaen.
Mielestäni sinulla on oikeus tehdä ihan mitä itse tahdot, mutta on tosi hölmöä olettaa, ettei mies myöhemmin pettäisi myös sinua. Pettäjä on pettäjä, enkä ainakaan itse luottaisi mieheen, joka hyppää toisen kyytiin heti kun pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jokaisella on oma moraalinsa. Minun mielestäni tekisit väärin, jos yrittäisit tavoitella varattua. Vaikka en olekaan uskovainen, minun mielestäni ohjenuora "tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän" toimii tällaisissa asioissa hyvin.
Tämä.
Mielestäni kunnon ihminen kunnioittaa tiettyjä asioita: vanhempia ihmisiä, hyvää käytöstä, muiden parisuhteita, tietynlaista vastuuta tässä yhteiskunnassa jne. Eli minusta muiden parisuhteita pitää kunnioittaa yhtä lailla kuin joitain muitakin asioita "hyväkäytöksinen ihminen" tekee ja kunnioittaa.
En hetkeäkään usko, että kukaan voisi meitä erottaa. Mieheni pistäisi yrityksille kyllä stopin ja uskon, että niin pistäisi suurin osa muistakin puolisoaan rakastavista aviomiehistä. Siitä huolimatta minusta varatun yrittäminen on vähän, miten sen nyt sanoisi, no halpaa. Itse olen muuten ollut tilanteessa, jossa olin varattuun ihastunut sinkku (kyseessä opiskelukaveri). Mitä tein? En mitään. Jos jotain niin otin etäisyyttä.
Mitäs olisi ttehnyt, jos tunne olisi ollut molemminpuolinen ja mies tehnyt aloitteen? Olisiko sitten ollut väärin?
Tietenkin voi tavoitella.
Hyvään suhteeseen ei mahdu kolmatta väliin.
Jos mies on huono, hänestä on vain onni päästä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jokaisella on oma moraalinsa. Minun mielestäni tekisit väärin, jos yrittäisit tavoitella varattua. Vaikka en olekaan uskovainen, minun mielestäni ohjenuora "tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän" toimii tällaisissa asioissa hyvin.
Tämä.
Mielestäni kunnon ihminen kunnioittaa tiettyjä asioita: vanhempia ihmisiä, hyvää käytöstä, muiden parisuhteita, tietynlaista vastuuta tässä yhteiskunnassa jne. Eli minusta muiden parisuhteita pitää kunnioittaa yhtä lailla kuin joitain muitakin asioita "hyväkäytöksinen ihminen" tekee ja kunnioittaa.
En hetkeäkään usko, että kukaan voisi meitä erottaa. Mieheni pistäisi yrityksille kyllä stopin ja uskon, että niin pistäisi suurin osa muistakin puolisoaan rakastavista aviomiehistä. Siitä huolimatta minusta varatun yrittäminen on vähän, miten sen nyt sanoisi, no halpaa. Itse olen muuten ollut tilanteessa, jossa olin varattuun ihastunut sinkku (kyseessä opiskelukaveri). Mitä tein? En mitään. Jos jotain niin otin etäisyyttä.
Mitäs olisi ttehnyt, jos tunne olisi ollut molemminpuolinen ja mies tehnyt aloitteen? Olisiko sitten ollut väärin?
Olisi. Siihen voi sanoa, että näistä asioista en keskustele niin kauan kuin olet varattu, edes ihastumista, siis sitä että miehellä olisi eron jälkeen joku uusi saatavilla, ei minusta kannata sanoa. Jos joku haluaa erota, hän eroaa omia aikojaan ja sitten voi puhua tunteista.
Mun ensirakkaus ennen opintojen alkamista petti ja jätti, mikä satutti ja ajattelin, etten koskaan olis "se toinen nainen" enkä syy yhdenkään parisuhteen rikkoutumiseen. Enkä ole ollut. Ja silti oon naimisissa suuren rakkauteni kanssa, joten eipä se moraalikäsitykseni minun elämästä mitään ole vienyt. Mä en ajattele sitä niin, että menettää siinä sen varatun ihastuksen jos ei tee mitään vaan sellain, että jos tekee, menettää tietyn käsityksen siitä, millainen uskoo olevansa ihmisenä ja naisena ja millainen haluaa olla. Ja itseään ensi sijassa kumminkin täytyy arvostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos minä haluan rahaa ja teen kovasti töitä sen eteen, esim. ryöstääkseni pankin, se on ainostaan pankin velvollisuus pitää huolta, että en onnistu, minä saan yrittää ryöstämistä niin paljon kuin haluan".
Niinkö?
Vierailija kirjoitti:
"Jos minä haluan rahaa ja teen kovasti töitä sen eteen, esim. ryöstääkseni pankin, se on ainostaan pankin velvollisuus pitää huolta, että en onnistu, minä saan yrittää ryöstämistä niin paljon kuin haluan".
Niinkö?
Sä sekoitat kaks asiaa: se mikä on juridisesti väärin ja se mikä on moraalisesti väärin. Tää vertaus ei sen takia sovi.
Alkuperäisestä aiheesta olen kyl täysin samaa mieltä kanssasi, että varatun yrittäminen on moraalisesti väärin - oletan että tätä hait.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä saa mitä tilaa. Jos aloittaa suhteen miehen kanssa jonka saa noin vain houkuteltua pois perusonnellisesta suhteesta voi olla varma, että kokee itse saman toisinpäin jonkun ajan kuluttua. Ja vaikka mies olisikin ollut nneton suhteessa, haluaisko sinkku ehdoin tahdoin sotkeentua mieheen jolla ero tekemättä - monesti ne eronaikaiset/jälkeiset suhteet ovat irrottautumis tai laastarijuttuja joista kasvetaan nopeasti ohi kun eron saa käsiteltyä. Sinkkunaisena pyrkisin ihan itsekkäistä syistä johonkin parempaan.
Vierailija kirjoitti:
"Jos minä haluan rahaa ja teen kovasti töitä sen eteen, esim. ryöstääkseni pankin, se on ainostaan pankin velvollisuus pitää huolta, että en onnistu, minä saan yrittää ryöstämistä niin paljon kuin haluan".
Niinkö?
Ei? Miten älytön vertaus. Pankki ei käsittääkseni suostu siihen ryöstöön missään vaiheessa. Mies lähtee ihan omasta halustaan mukaan jos lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos minä haluan rahaa ja teen kovasti töitä sen eteen, esim. ryöstääkseni pankin, se on ainostaan pankin velvollisuus pitää huolta, että en onnistu, minä saan yrittää ryöstämistä niin paljon kuin haluan".
Niinkö?
Ei? Miten älytön vertaus. Pankki ei käsittääkseni suostu siihen ryöstöön missään vaiheessa. Mies lähtee ihan omasta halustaan mukaan jos lähtee.
Parempi vertaus olisi sanoa, että vien pankkiin joka päivä tilinumeroni ja kerron, että sinne minun tililleni saa tallettaa muidenkin ihmisten rahat. Sitten vaan odottelemaan, josko pankki joskus päättää ne antaa.
Mitään ei tapahdu, ellei pankki hyväksy ehdotustasi.
Vierailija kirjoitti:
Sitä saa mitä tilaa. Jos aloittaa suhteen miehen kanssa jonka saa noin vain houkuteltua pois perusonnellisesta suhteesta voi olla varma, että kokee itse saman toisinpäin jonkun ajan kuluttua. Ja vaikka mies olisikin ollut nneton suhteessa, haluaisko sinkku ehdoin tahdoin sotkeentua mieheen jolla ero tekemättä - monesti ne eronaikaiset/jälkeiset suhteet ovat irrottautumis tai laastarijuttuja joista kasvetaan nopeasti ohi kun eron saa käsiteltyä. Sinkkunaisena pyrkisin ihan itsekkäistä syistä johonkin parempaan.
"Perusonnellisuudesta" ei kyllä puhuttu alkuperäisessä kysymyksessä mitään. :) Olennaista moraalin kannalta ei ole, onko avioliitto onnellinen vai ei.
Eikä kyse ole ylipäätään siitä, mitä aviorikoksesta lähteneessä suhteessa myöhemmin tapahtuu, vaan siitä, onko teko väärin moraalisesti sinkulta vai ei.
Mutta jos lähdetään aloittamasi spekulaation tielle, niin eihän ole mahdotonta sekään, että mies olisi uudelle kumppanilleen uskollinen, vaikka on hylännyt aiemman puolisonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan aina dokkarin jossa au pair tyttö rakastui isäntäperheensä mieheen ja mies oli jättänyt silloisen vaimonsa tytön takia. Haastattelija kysyi nyt vanhenevalta ex-aupaurilta/nykyiseltä vaimolta ovatko he harkinneet au pairin palkkaamista omaan perheeseensä. Mies vastasi "jaa miksipä ei", nainen valahti kalpeaksi jo pelkästä ajatuksesta ("ei, ei missään nimessä"). Jep jep....siinä on muijalla olan yli katselemista loppuiäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jokaisella on oma moraalinsa. Minun mielestäni tekisit väärin, jos yrittäisit tavoitella varattua. Vaikka en olekaan uskovainen, minun mielestäni ohjenuora "tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän" toimii tällaisissa asioissa hyvin.
Tämä.
Mielestäni kunnon ihminen kunnioittaa tiettyjä asioita: vanhempia ihmisiä, hyvää käytöstä, muiden parisuhteita, tietynlaista vastuuta tässä yhteiskunnassa jne. Eli minusta muiden parisuhteita pitää kunnioittaa yhtä lailla kuin joitain muitakin asioita "hyväkäytöksinen ihminen" tekee ja kunnioittaa.
En hetkeäkään usko, että kukaan voisi meitä erottaa. Mieheni pistäisi yrityksille kyllä stopin ja uskon, että niin pistäisi suurin osa muistakin puolisoaan rakastavista aviomiehistä. Siitä huolimatta minusta varatun yrittäminen on vähän, miten sen nyt sanoisi, no halpaa. Itse olen muuten ollut tilanteessa, jossa olin varattuun ihastunut sinkku (kyseessä opiskelukaveri). Mitä tein? En mitään. Jos jotain niin otin etäisyyttä.
Mitäs olisi ttehnyt, jos tunne olisi ollut molemminpuolinen ja mies tehnyt aloitteen? Olisiko sitten ollut väärin?
Olisi. Siihen voi sanoa, että näistä asioista en keskustele niin kauan kuin olet varattu, edes ihastumista, siis sitä että miehellä olisi eron jälkeen joku uusi saatavilla, ei minusta kannata sanoa. Jos joku haluaa erota, hän eroaa omia aikojaan ja sitten voi puhua tunteista.
Mun ensirakkaus ennen opintojen alkamista petti ja jätti, mikä satutti ja ajattelin, etten koskaan olis "se toinen nainen" enkä syy yhdenkään parisuhteen rikkoutumiseen. Enkä ole ollut. Ja silti oon naimisissa suuren rakkauteni kanssa, joten eipä se moraalikäsitykseni minun elämästä mitään ole vienyt. Mä en ajattele sitä niin, että menettää siinä sen varatun ihastuksen jos ei tee mitään vaan sellain, että jos tekee, menettää tietyn käsityksen siitä, millainen uskoo olevansa ihmisenä ja naisena ja millainen haluaa olla. Ja itseään ensi sijassa kumminkin täytyy arvostaa.
Hienosti kiteytetty. Onneksi on vielä jotain toivoa jäljellä tässä omaa napaa tuijottelevassa ihmiskunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi näkökulma: Tekisit väärin, koska mies on avioliitossa. Jos hän ei olisi avioliitossa, vaan tapailisi / seurustelisi toisen kanssa, et tekisi väärin. Avioliiton solmiminen on viesti ulkopuolisille, että "kuulun puolisolleni ja hän kuuluu minulle". Kihlaus on kinkkisempi juttu, nimittäin nykyaikana. Ennenvanhaan kihlaus oli lupaus avioliitosta, mutta nykyään se ei enää automaattisesti ole sitä. Jos pari on vuosia kihloissa eikä vaan mene avioliittoon, ei tarvitse olettaa, että he ovat lupautuneet toisilleen.
Puppua. Minä olen avioliitossa, mutta meidän suhde on avoin. Meillä ei kukaan "kuulu" yhtään kenellekään, kun ollaan ihmisiä eikä omaisuutta.
AP: mun mielestä toisen ihmisen suhdestatuksesta huolimatta jokainen on vapaa tavoittelemaan ihan ketä suinkin haluaa. Se on sitten siitä toisesta osapuolesta kiinni, lähteekö leikkiin mukaan vai pysyykö "uskollisena", mikäli on valinnut monogaamisen suhdemuodon.
Alue: Aihe vapaa
Yksi näkökulma: Tekisit väärin, koska mies on avioliitossa. Jos hän ei olisi avioliitossa, vaan tapailisi / seurustelisi toisen kanssa, et tekisi väärin. Avioliiton solmiminen on viesti ulkopuolisille, että "kuulun puolisolleni ja hän kuuluu minulle". Kihlaus on kinkkisempi juttu, nimittäin nykyaikana. Ennenvanhaan kihlaus oli lupaus avioliitosta, mutta nykyään se ei enää automaattisesti ole sitä. Jos pari on vuosia kihloissa eikä vaan mene avioliittoon, ei tarvitse olettaa, että he ovat lupautuneet toisilleen.