Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun vanhemmat kohtelevat meitä lapsia täysin samalla tavalla
01.09.2016 |
Koko lapsuus meni siinä, että esimerkiksi iällä ei ollut mitään merkitystä. Kaikki pennut samaan aikaan nukkumaan, kaikille samat lahjat, kaikille samat oikeudet jne.. Näin perheen vanhimpana lapsena se suoraansanottuna vitutti, kun meitä sisaruksia kohdeltiin jonain kolmosina. Aina mentiin nuorempien ehdoilla. Ja kotiintuloajat yms. määriteltiin nuorempien iän mukaan. Olen edelleenkin katkera, että 14-vuotiaana piti mennä samaan aikaan nukkumaan, kuin 10 ja 9 vuotiaat siskoni. No, sitten kun he olivat 14v ja itse 18v, kotiintuloaikaa siskojen kohdalla nostettiin. En myöskään saanut meikata ja värjätä hiuksiani, kunnes siskoni tulivat vanhempieni mielestä sopivaan meikkaamisikään.
Ja tämä jatkuu edelleen, vaikka asun pois kotoa. Harmittaa, kun etenkin isä olettaa, ettei minua kiinnosta osallistua mihinkään perheen yhteisiin juttuihin, koska siskojani ei kiinnosta. Ja olen kyllä kiinnostukseni näyttänyt. Aina kotona käydessäni ehdotan yhteistä tekemistä ja näin, mutta jos isäni on suunnitellut jotain, minua ei edes viitsitä kysyä mukaan, koska siskojeni kohdalla vastaus on aina ei. Isälläni on siis uusi vaimo, ja tällä vaimolla ekaluokkalainen lapsi. Menevät aina kolmistaan kaikkialle. Haluaisin mukaan, mutta minulle ei edes kerrota, että ovat menossa jonnekin :( Rahan puutteesta ei ole kyse.
Toivottavasti avautumiseni tavoittaa muita monen lapsen vanhempia ja auttaa näkemään lapset yksilöinä, ei vain ''lapsina''.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, tälläistä se on kun liikaa vältellään "ettei kukaan suutu". Kaikille samat säännöt, niin kukaan porukasta ei voi vedota siihen että "kun toikin saa nii miks mä en". Ikävä kyllä isäsi on jäänyt tuohon tottumukseen edelleen. Mun siskolla on kolme poikaa 2-3 vuoden ikäerolla toisistaan. Ja koska jokainen on syntynyt keväällä/kesällä, synttärit juhlitaan aina samaan aikaan, lahjan pitää olla saman arvoinen (pääsee helpoiten kun vie kaikille vaan rahaa) ja joululahjoissa sama. Vaikka yksi näistä onkin mun kummilapsi, en saa häntä suosia mitenkään eli antaa vaikka vähän parempaa lahjaa. Jos meinaan kummipojan kanssa järkätä jotain erityistä, pitää ottaa muutkin mukaan tai järjestää heille sama juttu myöhemmin. Ärsyttävää. Tällä siis vältellään sitä, ettei kukaan suutu että "toi saa enemmän kuin mä".
Vierailija kirjoitti:
Niin, tälläistä se on kun liikaa vältellään "ettei kukaan suutu". Kaikille samat säännöt, niin kukaan porukasta ei voi vedota siihen että "kun toikin saa nii miks mä en". Ikävä kyllä isäsi on jäänyt tuohon tottumukseen edelleen. Mun siskolla on kolme poikaa 2-3 vuoden ikäerolla toisistaan. Ja koska jokainen on syntynyt keväällä/kesällä, synttärit juhlitaan aina samaan aikaan, lahjan pitää olla saman arvoinen (pääsee helpoiten kun vie kaikille vaan rahaa) ja joululahjoissa sama. Vaikka yksi näistä onkin mun kummilapsi, en saa häntä suosia mitenkään eli antaa vaikka vähän parempaa lahjaa. Jos meinaan kummipojan kanssa järkätä jotain erityistä, pitää ottaa muutkin mukaan tai järjestää heille sama juttu myöhemmin. Ärsyttävää. Tällä siis vältellään sitä, ettei kukaan suutu että "toi saa enemmän kuin mä".
Muiden sukulaisten kohdalla tuon lasten näkemisen yhtenä samana massana ymmärrän (paitsi jos on kummi..). Mutta vaikuttaa vähän siltä, että siskosikin taipuu tuohon lastensa näkemiseen yhtenä samana :( Eikö muilla lapsilla ole kummeja? Minusta lapset pitäisi totuttaa siihen, että jokaisella on jotakin omaa. Silloin ei tule ongelmaksi tuo mielensä pahoitus, jos joku saa jotakin mitä muut ei
Olen pahoillani puolestasi, ap. Mulla on ekan ja tokan lapsen välillä lähes 6v ikäero, ja panostetaan siihen, että toinen vanhemmista tekee paljon esikoisen kanssa kahdestaan. Suunnitteilla on mm kahdenkeskiset reissut Eurooppaan hänen kanssaan muutaman vuoden kuluttua. Toki nuoremmat saavat aikanaan saman. Yhteisillä lomilla, mökillä ym on kyllä välillä jouduttu menemään pienempien ehdoilla, mutta mahdollisuuksien mukaan pyrimme järjestämään esikoiselle kaverin mukaan tai ainakin mahdollisuuden omaan tekemiseen.
Arjessa mennään varmaan enemmänkin esikoisen ehdoilla, pikkusisarukset ovat onneksi viihtyneet esikoisen harrastuksia katsomassa jne. Toivon, ettei esikoinen (on myös ainoa poika) koe lapsuuttaan samoin kuin sinä. Voisitko puhua asiasta vanhemmillesi?
Lisään vielä, että vaikuttaa siltä, että siskoni kokevat itsensä myös samana. He ovat syntyneet vuoden ikäerolla, jolloin tuo samanlainen kohtelu on vielä rankempaa. Persoonina ovat todella erilaiset. Mutta siis, esimerkiksi siskoni erosi pitkäaikaisesta poikaystävästään, niin nuorempi siskoni seurasi perässä ja jätti poikaystävänsä ilman syytä päivän päästä erosta. Pukeutuvat samoihin vaatteisiin, värjäävät hiuksensa, jos toinen päättä värjätä. Jos on joku sukukokous, eikä toinen siskoistani pääse sinne, niin ''en mäkään tuu jos X ei tuu''. Toinen otti lävistyksen, toinen heti perään. Aloittavat/lopettavat tupakoinnin samaan aikaa.
Sentään hankkivat itselleen eri ammatin ja oman kaveripiirin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisään vielä, että vaikuttaa siltä, että siskoni kokevat itsensä myös samana. He ovat syntyneet vuoden ikäerolla, jolloin tuo samanlainen kohtelu on vielä rankempaa. Persoonina ovat todella erilaiset. Mutta siis, esimerkiksi siskoni erosi pitkäaikaisesta poikaystävästään, niin nuorempi siskoni seurasi perässä ja jätti poikaystävänsä ilman syytä päivän päästä erosta. Pukeutuvat samoihin vaatteisiin, värjäävät hiuksensa, jos toinen päättä värjätä. Jos on joku sukukokous, eikä toinen siskoistani pääse sinne, niin ''en mäkään tuu jos X ei tuu''. Toinen otti lävistyksen, toinen heti perään. Aloittavat/lopettavat tupakoinnin samaan aikaa.
Sentään hankkivat itselleen eri ammatin ja oman kaveripiirin.
Ymmärrän kyllä että sama kohtelu ärsyttää, mutta olisiko osa ongelmaa myös kokemuksesi ulkopuolisuudesta koska siskosi ovat läheisiä keskenään ilman sinua? Tavallaan haluaisit ehkä edelleen samaa kohtelua siskoiltasi, mutta he eivät olekaan läheisiä kanssasi kuten toistensa kanssa ja näin ollen on kohteukin erilaista.
Vertaistuki myös on tervetullutta. Kertokaa omia vastaavia kokemuksia