Tajusin että yksi syy ongelmiini on
Ettei minulla ole ollut ketään, keneen luottaa, vaikka ympärilläni on jopa ollut ihminen (en voi sanoa, että ihmisiä), joka on jaksanut minua kamalimmillani :( Olin silti ihan varma, ettei hän ole ystävä, vaan vihollinen. Ihan varma. Eilen illalla mä oivalsin, että tämä ihminen ei ole viholliseni. (Hän on mieheni).
Äitini aina käski olla ystävällinen vihollismaisesti käyttäytyviä kohtaan. Hän itsekin koittaa olla ystävällinen sellaisille ja määräillä sillä, että oli ystävällinen kaikki vihollisensa toimimaan niin kuin haluaa. Miksi ihmeessä ei käännä tai aikoinaan kääntänyt selkäänsä vihollisleirille (=isäni suku)? Miksi ihmeessä hänen piti jäädä jankkaamaan näille oikeaa elämäntapaa ja silti valittaa, miten nämä kohtelevat häntä väärin? Itse kuitenkin erosi. Miksei kääntänyt selkäänsä 100%? Silti piti sieltä vihollisleiristä saada apua, mannaa ja palveluksia. Ihan skitsofreeninen tilanne.
Ystävät ystävinä ja viholliset vihollisina on minun mottoni. Ei koiteta vihollisten ystäviä olla edes pinnallisesti, ja jos saan ystäviä, teen kaikkeni heidän vuokseen. Tulipa nyt todella sekava sepustus, mutta ihanaa tajutakin, että mun mies ei olekaan viholliseni <3 Haluaisin löytää muitakin ystäviä <3
Ja kun mies ei olekaan viholliseni, niin ehkä voimme riidellä ilman uhkaa suhteen päättymisestä! Ei tartte olla sitten NIIN vihainen, kun voikin luottaa siihen, että erimielisyydestämme huolimatta suhteemme jatkuu <3 En aiemmin tiennyt tätä.
Kommentit (21)
Walt Disney on muuten tehnyt aiheesta (ystävät ja viholliset) riipaisevan piirroselokuvan Topi ja Tessu. Muistan miten itkin pienenä kun näin sen, vaikka yleensä minua ei liikuta mikään.
Ap
Ei tavallisella ihmisellä ole vihollisia. Niitä on kirjoissa ja elokuvissa ja ehkä jollain rikollisilla. Liioittelet tätäkin asiaa.
Ihmisten jakaminen ystäviin ( = hyödyllisiin) ja vihollisiin on psykopaatin merkki.
oh my god, sä oot ap aivan sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Ei tavallisella ihmisellä ole vihollisia. Niitä on kirjoissa ja elokuvissa ja ehkä jollain rikollisilla. Liioittelet tätäkin asiaa.
No haloo, kyllä esimerkiksi Eerikalla oli. Jos sulla ei ole ollut, et tiedä aiheesta mitään.
Ap
Eikä sodistammekaan niin kauaa ole. Sisällissodasta mm.
Ap
Onko ap taas lasten kanssa koko illan?
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten jakaminen ystäviin ( = hyödyllisiin) ja vihollisiin on psykopaatin merkki.
En mä ajattele ystävistä, että he ovat niitä, jotka ovat hyödyllisiä. Vaan niitä, joiden eteen teen mitä vain.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eikä sodistammekaan niin kauaa ole. Sisällissodasta mm.
Ap
No sinä nyt et kumminkaan ole sodassa ollut. Se että joku sanoo sinulle mielestäsi ruman sanan, ei tee ihmisestä vihollista. Rikolliset ovat asia erikseen, sen jo sanoinkin ja on rikollista tappaa lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap taas lasten kanssa koko illan?
En ole, miten niin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä sodistammekaan niin kauaa ole. Sisällissodasta mm.
ApNo sinä nyt et kumminkaan ole sodassa ollut. Se että joku sanoo sinulle mielestäsi ruman sanan, ei tee ihmisestä vihollista. Rikolliset ovat asia erikseen, sen jo sanoinkin ja on rikollista tappaa lapsi.
Ei se teekään, mutta äitini kohtelu teki hänestä minulle vihollisen.
Ap
Ihmettelen sitä, jos on ihmisiä, jotka eivät koe toisia ihmisiä (siis osaa heistä) vihollisikseen :O Ja en siis ole mikään rasisti, minun täytyy kokea ihmisen käytös uhkaavana, ei ihonväri tai taustansa.
Ap
Kun on meitäkin, jotka olemme joutuneet asumaan ainakin hetkittäin itseämme hyvin uhkaavaksi kokemamme ihmisen kanssa (oma vanhempi) voimatta mennä pois tilanteesta tai omasta elämästämme.
Ap
Taitaa olla aika tyypillistä aikaisempien sukupolvien perintöä. Onneksi sinä katkasit tuon jatkumon teidän suvussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä sodistammekaan niin kauaa ole. Sisällissodasta mm.
ApNo sinä nyt et kumminkaan ole sodassa ollut. Se että joku sanoo sinulle mielestäsi ruman sanan, ei tee ihmisestä vihollista. Rikolliset ovat asia erikseen, sen jo sanoinkin ja on rikollista tappaa lapsi.
Ei se teekään, mutta äitini kohtelu teki hänestä minulle vihollisen.
Ap
Ihana tollanen "Ei kannata luottaa mieheen"- anoppi :D
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla aika tyypillistä aikaisempien sukupolvien perintöä. Onneksi sinä katkasit tuon jatkumon teidän suvussa.
Niin, se varmaan on. Ehkei sodan kauhut ainakaan ole yhtään auttaneet tilannetta. Enkä tiedä miten nälänhädät ja maamme ankara talvikin ovat muokanneet ihmisiä täällä. En nyt tiedä olenko vielä katkaissut, mutta teen jotain sen eteen koko ajan (koitan siis parantaa traumani).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä sodistammekaan niin kauaa ole. Sisällissodasta mm.
ApNo sinä nyt et kumminkaan ole sodassa ollut. Se että joku sanoo sinulle mielestäsi ruman sanan, ei tee ihmisestä vihollista. Rikolliset ovat asia erikseen, sen jo sanoinkin ja on rikollista tappaa lapsi.
Ei se teekään, mutta äitini kohtelu teki hänestä minulle vihollisen.
ApIhana tollanen "Ei kannata luottaa mieheen"- anoppi :D
Ei! :D Kun siis äitini kohtelu teki äidistäni viholliseni, kun olin lapsi. :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä sodistammekaan niin kauaa ole. Sisällissodasta mm.
ApNo sinä nyt et kumminkaan ole sodassa ollut. Se että joku sanoo sinulle mielestäsi ruman sanan, ei tee ihmisestä vihollista. Rikolliset ovat asia erikseen, sen jo sanoinkin ja on rikollista tappaa lapsi.
Ja miten niin voit tuudittautua ajatukseen, että rikolliset ovat jotenkin asia erikseen? Se rikollinen on yleensä uhrilleen vihollinen ja kaikkia moraalisiakaan (siis toisen satuttaminen vaikkei rikoslain tunnusmerkit täyty) rikoksia ei ikinä panna rangaistustäytäntöön. Uhri ei ns. saa oikeutta. Kyllä uhri silloin kokee satuutajansa nimenomaan vihollisekseen. Ja ihan oikein onkin. Eri asia on toki mitä asian kanssa uhri tekee. Ei voi mennä tappamaan toista vaikka huvittaisikin.
Ap
Tässäkin yksi ketju ihmisestä, jolla on aika pahakin vihollinen :(
http://www.vauva.fi/keskustelu/2650971/mies-kohtelee-minua-kuin-vankia?…
Ap
Eikö ole oikeasti tärkeää tietää ketkä ovat vihollisiasi ja ketkä ovat todellisia ystäviäsi? Minusta on ihan tyhmää hymistellä että kaikki voivat olla ystäviä. Eikö sellainen ihminen, joka valittaa mulle käytöksestäni vain siksi, ettei se satu miellyttämään juuri häntä ole viholliseni? Siis jos jokainen saa elää niin kuin haluaa, kunhan ei satuta muita? Niin mitä valittamista sellaisesta voi muilla ihmisillä olla? En osaa ajatella, ettei mieleni pahoittuisi tuollaisesta käytöksestä. Ja ettenkö pitäisi sellaisia arvostelijoita vihollisinani. Tavallaan. Vaikka ehkä aikuisena sitä vain voi valita seuransa.
Ap