Onko alle 3 v virikehoito verorahojen tuhlausta, varsinkin, jos isovanhempien apua käytettävissä?

Kyllä.

Virikehoidattaminen on niin turhaa kuin olla voi.  Jos halutaan laittaa lapset kouluun aikaisemmin, tehdään sitten niin ja kutsutaan sitä reilusti kouluksi. Jos perheessä on ainakin yksi aikuinen kotona, silloin olkoot lapsetkin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.

Kumpaan vastasit kyllä, otsikkoon vai siihen, että onko yhteiskunnalla varaa tähän?

Ei. Isovanhemmilla voi kaiken tekemänsä kasvatus- ja muun työn jälkeen olla muutakin, ihan omaa tekemistä kuin olla ilmaisina virikehoitajina lapsenlapsilleen. Missä vaiheessa aikuiset lapset itsenäistyvät vanhemmistaan, jos he vielä alkavat heistä riippuvaisiksi pikkulastensa säännöllisen hoidon kautta? Ja missä vaiheessa he alkavat kunnioittaa omia vanhempiaan ja heidän elämäänsä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.

Kumpaan vastasit kyllä, otsikkoon vai siihen, että onko yhteiskunnalla varaa tähän?

Siihen, missä oli kysymysmerkki.

Ei kaikista isovanhemmista ole hoitamaan. Ja vaikka väittäisivätkin olevansa jotenkin käytettävissä eivät välttis ole.

Oma äitini on aina marttyyri. Kerran oli esikoiseni siellä yökylässä, viisivuotiaana, ja suunnilleen koko kaupunginosa tiesi miten aina hyväksikäytän sairasta ja haurasta mummoraasua.

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Ei. Isovanhemmilla voi kaiken tekemänsä kasvatus- ja muun työn jälkeen olla muutakin, ihan omaa tekemistä kuin olla ilmaisina virikehoitajina lapsenlapsilleen. Missä vaiheessa aikuiset lapset itsenäistyvät vanhemmistaan, jos he vielä alkavat heistä riippuvaisiksi pikkulastensa säännöllisen hoidon kautta? Ja missä vaiheessa he alkavat kunnioittaa omia vanhempiaan ja heidän elämäänsä?

Entä, jos isovanhemmat haluavat itse olla lastenlastensa kanssa?

Tämä nyt ei liity ihan tähän, mutta, kumpi parempi: viikot päiväkodissa, viikonloput isovanhemmilla VAI viikolla isovanhemmilla ja viikonloput vanhempien kanssa? Kumpikin tuntuu olevan suht yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Ei. Isovanhemmilla voi kaiken tekemänsä kasvatus- ja muun työn jälkeen olla muutakin, ihan omaa tekemistä kuin olla ilmaisina virikehoitajina lapsenlapsilleen. Missä vaiheessa aikuiset lapset itsenäistyvät vanhemmistaan, jos he vielä alkavat heistä riippuvaisiksi pikkulastensa säännöllisen hoidon kautta? Ja missä vaiheessa he alkavat kunnioittaa omia vanhempiaan ja heidän elämäänsä?

Entä, jos isovanhemmat haluavat itse olla lastenlastensa kanssa?

Tämä nyt ei liity ihan tähän, mutta, kumpi parempi: viikot päiväkodissa, viikonloput isovanhemmilla VAI viikolla isovanhemmilla ja viikonloput vanhempien kanssa? Kumpikin tuntuu olevan suht yleistä.

Tuo on mielestäni aivan käsittämätöntä, että lapset ovat viikot päiväkodissa ja viikonloput isovanhemmilla. Milloin näillä "vanhemmilla" olisi aikaa ja halua olla omien lastensa kanssa?! Täytyy olla todella sairas tai masentunut, että kykenee tuollaiseen. Jotkut työssäkäyvätkin tekevät noin, heillä selvästi jotain salattuja ongelmia.

Ei niitä lapsia ole pakko hankkia, jos ei sovellu vanhemmaksi.

Virikehoito on käsitteenä roskaa. Lapsi ei tarvitse mitään kummempaa virikettä kuin normaalia turvallista perhe-elämää. Aikuinen siinä itselleen hakee virikettä,mutta naamioi omat tarpeensa lapsen tarpeiksi. Lapsia pitää tehdä niin monta,että selviää niiden kanssa.

No. Eikö lähtökohdan lapsia suunniteltaessa tulisi olla se, että muten jaksan nämä lapseni hoitaa jos en apua saa? Ihmettelen suuresti, miksi ei mietitä vähän pidemmälle omaa jaksamista, kun aletaan tekemään lisää lapsia.

Siis mikä tämä juttu on että yhteiskunnan pitäisi hoitaa, tai sitten isovanhempien?

Minullakin on kaksi lasta, toista yritettiin saada vasta kun omat voimat oli arvioitu riittäviksi. Tai sitten ei olisi ikinä tullut toista jos niin ei olisi käynyt.

Ei meillä ole isovanhempia EIKÄ päiväkotia tässä apuna. Kerho on, mutta sekin menee enemmän työstä kun matkaan menee suuntaansa 45min julkisilla. Sitten on yritetty harrastuksia löytää koska lapsi on jo iso (5vuotta). Mutta ei tässä tosiaan kotona olevalle äidille mitään huiliaikaa jää, siihen olin kyllä valmistautunutkin...

vastaus: joo ja ei.

- virikehoito 5krt vko 8h päivässä on turhaa ja järjetöntä! Sen sijaan kannatan monissa muissa maissa olevaa systeemiä, että ilmainen koulu alkaa n. 3-5-vuotiaana ja kesto 3-4h aamupäivällä, esim 9-13. 

Jos tämän päälle tarvitsee hoitoa, niin sitten maksullinen päivähoito.

Isovanhemmat virikehoitajina on monet käsittämättömän huono vaihtoehto. Joiltain onnistuu, useimmilta ei. Monilla 6-kymppisillä on omia psyykkisiä ja fyysisiä vaivoja aikalailla, työelämässä iso osa vielä, toiset taas työkyvyttömiä (ja samoin siis kyvyttömiä hoitamaan pieniä lapsia, joka on töistä raskaimpia ja vastuullisimpia). Itse en ikinä olisi antanut lapsiamme säännölliseen päivähoitoon isovanhemmille. Joskus ovat olleet yhden illan tai yhden yön satunnaisesti. Perheenä tavataan isovanhempia jonkun verran, mutta rehellisesti, meidän kummankaan vanhemmat eivät ole mitään satukirja isovanhempia. Elämä ei ole kohdellut silkkihansikkain ja se näkyy! Rakkautta ja hyvää tahtoakin on, mutta sitten se käytäntö on kuitenkin vaikeaa. 

Ap tässä vielä kommentoi, että nämä perheet, jotka olivat esimerkkinä, saavat paljon isovanhempien hoitoapua ja isovanhemmat sekä lapset tuntuvat nauttivan tästä. Kaikista isovanhemmista ei tosiaan ole tähän kykynsä tai kuntonsa puolesta, mutta näillä perheillä asiat on hyvin tämän suhteen. Eräs lapsi oli vasta 1 v 6 kk, kun hänet vietiin virikehoitoon heti kun äidillä alkoi äitiysloma. Ja 35 tuntia viikossa siellä vietti. EIkä ollut mitään raskausvaivoja tms äidillä.

Vierailija kirjoitti:

Virikehoidattaminen on niin turhaa kuin olla voi.  Jos halutaan laittaa lapset kouluun aikaisemmin, tehdään sitten niin ja kutsutaan sitä reilusti kouluksi. Jos perheessä on ainakin yksi aikuinen kotona, silloin olkoot lapsetkin kotona.

Niinhän se on, turhaa. Pakolliseksi muuttunut eskarikin tuntuu aika turhalta sillä ekan kuukauden ajan on pelkästään leikitty ulkona, ei piirtämistä tai muitakaan normijuttuja kertaakaan. Verovaroja haaskataan joka puolella.

Vierailija kirjoitti:

Virikehoito on käsitteenä roskaa. Lapsi ei tarvitse mitään kummempaa virikettä kuin normaalia turvallista perhe-elämää. Aikuinen siinä itselleen hakee virikettä,mutta naamioi omat tarpeensa lapsen tarpeiksi. Lapsia pitää tehdä niin monta,että selviää niiden kanssa.

Hyvin ilmaistu!

Kotona olevan lapsen kanssa voi ihan itse askarrella, laulaa, leikkiä ym. Kaverisuhteita voi järjestää päivähoidon ulkopuolella. Kotona arkirutiinit hoituvat rauhassa oman vanhemman kanssa, eikä kiireellä ison lapsilauman seassa. Ihan naurettavaa, että ihmiset kilvan kantavat omaa jälkikasvua muiden kasvatettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Ei. Isovanhemmilla voi kaiken tekemänsä kasvatus- ja muun työn jälkeen olla muutakin, ihan omaa tekemistä kuin olla ilmaisina virikehoitajina lapsenlapsilleen. Missä vaiheessa aikuiset lapset itsenäistyvät vanhemmistaan, jos he vielä alkavat heistä riippuvaisiksi pikkulastensa säännöllisen hoidon kautta? Ja missä vaiheessa he alkavat kunnioittaa omia vanhempiaan ja heidän elämäänsä?

Entä, jos isovanhemmat haluavat itse olla lastenlastensa kanssa?

Tämä nyt ei liity ihan tähän, mutta, kumpi parempi: viikot päiväkodissa, viikonloput isovanhemmilla VAI viikolla isovanhemmilla ja viikonloput vanhempien kanssa? Kumpikin tuntuu olevan suht yleistä.

Tuo on mielestäni aivan käsittämätöntä, että lapset ovat viikot päiväkodissa ja viikonloput isovanhemmilla. Milloin näillä "vanhemmilla" olisi aikaa ja halua olla omien lastensa kanssa?! Täytyy olla todella sairas tai masentunut, että kykenee tuollaiseen. Jotkut työssäkäyvätkin tekevät noin, heillä selvästi jotain salattuja ongelmia.

Ei niitä lapsia ole pakko hankkia, jos ei sovellu vanhemmaksi.

Kotona töitä tekevä kuvataiteilija-muusikko vie lapsen 15 päivänä kuussa päivähoitoon kuudeksi tunniksi. Keikat ovat yleensä viikonloppuisin ja jos miehellä on myös, lapsi pääsee rakastavien isovanhempien hoivaan. En tiedä mikä tässä kuviossa on väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Ei. Isovanhemmilla voi kaiken tekemänsä kasvatus- ja muun työn jälkeen olla muutakin, ihan omaa tekemistä kuin olla ilmaisina virikehoitajina lapsenlapsilleen. Missä vaiheessa aikuiset lapset itsenäistyvät vanhemmistaan, jos he vielä alkavat heistä riippuvaisiksi pikkulastensa säännöllisen hoidon kautta? Ja missä vaiheessa he alkavat kunnioittaa omia vanhempiaan ja heidän elämäänsä?

Entä, jos isovanhemmat haluavat itse olla lastenlastensa kanssa?

Tämä nyt ei liity ihan tähän, mutta, kumpi parempi: viikot päiväkodissa, viikonloput isovanhemmilla VAI viikolla isovanhemmilla ja viikonloput vanhempien kanssa? Kumpikin tuntuu olevan suht yleistä.

Tuo on mielestäni aivan käsittämätöntä, että lapset ovat viikot päiväkodissa ja viikonloput isovanhemmilla. Milloin näillä "vanhemmilla" olisi aikaa ja halua olla omien lastensa kanssa?! Täytyy olla todella sairas tai masentunut, että kykenee tuollaiseen. Jotkut työssäkäyvätkin tekevät noin, heillä selvästi jotain salattuja ongelmia.

Ei niitä lapsia ole pakko hankkia, jos ei sovellu vanhemmaksi.

Kotona töitä tekevä kuvataiteilija-muusikko vie lapsen 15 päivänä kuussa päivähoitoon kuudeksi tunniksi. Keikat ovat yleensä viikonloppuisin ja jos miehellä on myös, lapsi pääsee rakastavien isovanhempien hoivaan. En tiedä mikä tässä kuviossa on väärin?

Noista hoidattajista kuitenkin vain noin 0,5 % on kuvataiteilijoita/muusikoita. Entäs ne muut? Mikä selitys?

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Ei. Isovanhemmilla voi kaiken tekemänsä kasvatus- ja muun työn jälkeen olla muutakin, ihan omaa tekemistä kuin olla ilmaisina virikehoitajina lapsenlapsilleen. Missä vaiheessa aikuiset lapset itsenäistyvät vanhemmistaan, jos he vielä alkavat heistä riippuvaisiksi pikkulastensa säännöllisen hoidon kautta? Ja missä vaiheessa he alkavat kunnioittaa omia vanhempiaan ja heidän elämäänsä?

Entä, jos isovanhemmat haluavat itse olla lastenlastensa kanssa?

Tämä nyt ei liity ihan tähän, mutta, kumpi parempi: viikot päiväkodissa, viikonloput isovanhemmilla VAI viikolla isovanhemmilla ja viikonloput vanhempien kanssa? Kumpikin tuntuu olevan suht yleistä.

"Haluta olla" lastenlasten kanssa on eri asia kuin "virikehoitaa" lapsia säännöllisesti päivästä ja kuukaudesta toiseen. Tietysti on isovanhempia, jotka eivät halua matkustaa ja harrastaa, tavata ystäviään, nauttia elämästä ilman ylenmääräisiä velvollisuuksia, vaan ovat mielellään osa lastensa perhe-elämää. Luulen, että he ovat vänhemmistö. Sitten on tietysti se ryhmä isovanhempia, joka ei uskalla kieltäytyä, vaan nöyrästi alistuu ja kärvistelee. 

Mielestäni lasten tulee viettää päivähoidon (oli tavis- tai virikehoito) ja koulun ulkopuolella aikansa vanhempiensa ja kavereidensa kanssa. Vanhemmat ovat vastuussa lastensa kasvatuksesta, eivät isovanhemmat, opettajat tai harrastusohjaajat. Ellei pysty sitoutumaan omiin lapsiinsa, eikä luota siihen, että selviää pikkulapsi-arjesta ilman laajamittaista ulkopuolista apua, lapset kannattaa jättää tekemättä. 

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Ei. Isovanhemmilla voi kaiken tekemänsä kasvatus- ja muun työn jälkeen olla muutakin, ihan omaa tekemistä kuin olla ilmaisina virikehoitajina lapsenlapsilleen. Missä vaiheessa aikuiset lapset itsenäistyvät vanhemmistaan, jos he vielä alkavat heistä riippuvaisiksi pikkulastensa säännöllisen hoidon kautta? Ja missä vaiheessa he alkavat kunnioittaa omia vanhempiaan ja heidän elämäänsä?

Entä, jos isovanhemmat haluavat itse olla lastenlastensa kanssa?

Tämä nyt ei liity ihan tähän, mutta, kumpi parempi: viikot päiväkodissa, viikonloput isovanhemmilla VAI viikolla isovanhemmilla ja viikonloput vanhempien kanssa? Kumpikin tuntuu olevan suht yleistä.

Joo, kyllä meilläkin isovanhemmilla halua löytyy, mutta kuntoa ja terveyttä (sekä mielen että fyysistä) ei löydy. Ehkä aikoinaan löytyi 30 vuotta sitten, mutta kyllä ihminen muuttuu paljon ikähaarukalla 30v-65v..

Minä jätä oman kaksivuotiaani paljon paremmin mielin päiväkotiin kuin isovanhemmille. Enkä muuten ole ikinä törmännyt sellaiseen, että alle 3-vuotiasta laitetaan huvin vuoksi hoitoon tai sitten tällaisia ei vaan omassa lähipiirissä ole. Kyllä syynä on aina ollut äidin jaksaminen, talous ja työelämä.

Joku kommentoi, että se on vanhempien virikehoito. Olen samaa mieltä. Jos oma lapsi kaipaa virikkeitä, niin jokainen viitseliäs vanhempi niitä osaa keksiä. Voihan isovanhemmatkin osallistua, jos haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Ei. Isovanhemmilla voi kaiken tekemänsä kasvatus- ja muun työn jälkeen olla muutakin, ihan omaa tekemistä kuin olla ilmaisina virikehoitajina lapsenlapsilleen. Missä vaiheessa aikuiset lapset itsenäistyvät vanhemmistaan, jos he vielä alkavat heistä riippuvaisiksi pikkulastensa säännöllisen hoidon kautta? Ja missä vaiheessa he alkavat kunnioittaa omia vanhempiaan ja heidän elämäänsä?

Entä, jos isovanhemmat haluavat itse olla lastenlastensa kanssa?

Tämä nyt ei liity ihan tähän, mutta, kumpi parempi: viikot päiväkodissa, viikonloput isovanhemmilla VAI viikolla isovanhemmilla ja viikonloput vanhempien kanssa? Kumpikin tuntuu olevan suht yleistä.

Joo, kyllä meilläkin isovanhemmilla halua löytyy, mutta kuntoa ja terveyttä (sekä mielen että fyysistä) ei löydy. Ehkä aikoinaan löytyi 30 vuotta sitten, mutta kyllä ihminen muuttuu paljon ikähaarukalla 30v-65v..

Minä jätä oman kaksivuotiaani paljon paremmin mielin päiväkotiin kuin isovanhemmille. Enkä muuten ole ikinä törmännyt sellaiseen, että alle 3-vuotiasta laitetaan huvin vuoksi hoitoon tai sitten tällaisia ei vaan omassa lähipiirissä ole. Kyllä syynä on aina ollut äidin jaksaminen, talous ja työelämä.

Siksi äidin ja isän olisikin järkevää tiedostaa omat rajansa jaksamiselleen. "Äidin jaksamattomuus" syynä on hieman epämääräinen. Jos äiti on esim. vakavasti masentunut, masennusta ei poista se, että lapset viedään muualle hoitoon. Työelämä ja raha-asiaakin kannattaisi miettiä ennen lasten tekoa... Lapsille, etenkin pienille, parasta on saada viettää paljon aikaa normaalien täyspäisten vanhempiensa kanssa. Ei päiväkodissa tai isovanhemmilla käytännössä asuen.