Lue keskustelun säännöt.
Miksi Venäjältä tulee niin paljon maailmanluokan kirjailijoita?
30.08.2016 |
Erityisesti 1800-luku oli maaginen vuosisata, mutta kyllä niitä myöhemminkin syntyi. Tolstoi ja Dostojevski ovat lähestulkoon ihmiskunnan historian parhaita kirjailijoita, minkä lisäksi on suuria nimiä iso liuta, Turgenev, Puskin, Solzenitsyn, Gogol, Tsehov, Bulgakov, Nabokov, Gontsarov jne. Venäjä on ollut takapajula Eurooppaan verrattuna, mutta kirjallisuudessa ja muussa taiteessa samalla viivalla Englannin ja Ranskan kanssa. Mistä tuo johtuu? Saksasta tulee joitakin jättiläisiä, mutta ei se pärjää edellä mainituille mailla.
Kommentit (24)
Tuolloin oli selkeästi kultainen aika, hyvää pöhinää Venäjällä. Mutta muina aikoina? Ei niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eipä sieltä ole tsaarin ajan jälkeen eli 100 vuoteen tullut mitään mainittavaa kirjallisuutta, paitsi nobel-palkitut Pasternak ja Solsenitsyn jotka toivat yhteiskunnan epäkohdat ja vääryydet esiin.
Ei sieltä Neuvostoliiton aikan tullut montaakaan suurta nimeä, mutta 1800-luku olikin käsittämätön. Onhan se iso maa, mutta jokin siinä ilmapiirissä oli poikkeavaa. Muutenhan NL-kirjallisuus olisi jatkanut samaa rataa. Olisiko uskonnollisuuden ja tieteen välinen ristiriita? Eurooppahan tottui hiljalleen ateismiin, kun Venäjä oli siinä suhteessa hyvin ristiriitainen maa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Taide syntyy kärsimyksestä
Suomalaiset ei oo vielä kärsinyt tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanovat, että hienointa kirjallisuutta tehdään siellä, missä sananvapaus on uhatuin. Venäjällä oli paljon hienoja kirjailijoita vielä 1900-luvulla, mutta Jeltsinin myötä kiinnostus kirjallisuuteen hiipui. Eiköhän se tässä taas nouse.
Hieno aihe! Oletko ap lukenut Ljudmila Ulitskajaa? Hän on mun tämän hetken suosikkikirjailija Karl Ove Knausgårdin ohella. Olisko hän sellainen maailmanluokan nykykirjailija?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sieltä Neuvostoliiton aikan tullut montaakaan suurta nimeä, mutta 1800-luku olikin käsittämätön. Onhan se iso maa, mutta jokin siinä ilmapiirissä oli poikkeavaa. Muutenhan NL-kirjallisuus olisi jatkanut samaa rataa. Olisiko uskonnollisuuden ja tieteen välinen ristiriita? Eurooppahan tottui hiljalleen ateismiin, kun Venäjä oli siinä suhteessa hyvin ristiriitainen maa.
Ap
Solzenitsyn? Solohov? Ahmatova? Gorki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sieltä Neuvostoliiton aikan tullut montaakaan suurta nimeä, mutta 1800-luku olikin käsittämätön. Onhan se iso maa, mutta jokin siinä ilmapiirissä oli poikkeavaa. Muutenhan NL-kirjallisuus olisi jatkanut samaa rataa. Olisiko uskonnollisuuden ja tieteen välinen ristiriita? Eurooppahan tottui hiljalleen ateismiin, kun Venäjä oli siinä suhteessa hyvin ristiriitainen maa.
Ap
Solzenitsyn? Solohov? Ahmatova? Gorki?
Ja Bulgakov!
Mitä muuten ootte lukenut Solzhenitsyniltä? Mä oon lukenut Ivan Denisotshin päivän, Vankileirien saaristo ykkösen ja nyt kakkosta. Hirveä hinku lukea lisää, esim. Syöpäosasto ja Ensimmäinen piiri, mutta aika on kortilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää taitaa olla ensimmäinen kerta, kun kuulen jonkun määrittelevän Nabokovin 1800-luvun venäläiskirjailijoihin. Aika vähän taisivat Bulgakov ja Gontsarovkin 1800-luvulla kirjoittaa.
Mutta onhan se aina kiva niputtaa ilmiöt vuosisadoittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hitto, mä ehdin jo innostua, mutta ilmeisesti venäläinen kirjallisuus ei sittenkään ole kuuma aihe AV:lla :(
Itse olen edennyt keonologisessa järjestyksessä (tosin Puški in yli olen hypännyt), joten olen vasta kahlannut läpi sen 1800-luvun. Seuraavaksi niitä nykykirjailijoita ja Gulag pitää ainakin lukea. Lermontovia pitää lukea vielä ennen sitä.
Ap
Äh näitä typoja.. Ulitskajaa en ole muuten lukenut lainkaan.
Ap
Runoilijoista voisi nostaa esiin vielä ainakin Majakovskin tai Blokin. Ällistyttävä kattaus toden totta, ja mikä mielenkiintoisinta, näitä kirjailijoita on tullut yhtä lailla ylimystön kuin ns taviskansankin piiristä, eli pelkkä joutoaika tai sorrettu asema eivät sitä selitä.
Täytyy muistaa, että (länsi)venäläiset ovat vanhaa sivistyskansaa, suullinen tarinaperinne, uskonnollinen oppineisuus, kirjallinen sivistys ja myöhemmin esimerkiksi shakin opiskelu ovat aina olleet Venäjällä arvossaan. Vaikka maan poliittinen johto on syöttänyt kansalle jos jonkinlaista lööperiä, siihen ei todellisuudessa usko kovinkaan moni. Ihmiset, luonnollisesti, valitsevat hiljaisuuden mieluummin kuin Siperian.
Olisiko syy sitten noissa edellä mainituissa seikoissa? Valtava määrä kansoja, erilaisia uskontoja ja kulttuureita, rikas tarinaperinne, jyrkkien vastakohtien luonto ja yhteiskunta?
Poskelleen kaikki meni siinä vaiheessa kun Neuvostoaikaan valtio yritti ottaa taiteen kontrolliinsa ja vaati kaikkia suuntautumaan isänmaalliseen mukataiteeseen (Perussuomalaisten vaaliohjelma 2011 ehdotti muuten täsmälleen samaa). Ainoa mainitsemisen arvoinen taide siltä ajalta on ollut sitä, joka on rikkonut määräyksiä.
Täytyy samaan hengenvetoon muistaa, että eurooppalaisen kulttuurin ja liberaalien uusien ideoiden keskus 1920-luvulla oli Berliini, jossa lava- ja konserttitaide, burleski ja muu kukoistivat. Siellä keksittiin sama rajoittamisen idea, eikä ilmapiiri ole koskaan enää toipunut ennalleen
Vierailija kirjoitti:
Äh näitä typoja.. Ulitskajaa en ole muuten lukenut lainkaan.
Ap
LUE. Aivan käsittämättömän, kadehdittavan lahjakas muia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä muuten ootte lukenut Solzhenitsyniltä? Mä oon lukenut Ivan Denisotshin päivän, Vankileirien saaristo ykkösen ja nyt kakkosta. Hirveä hinku lukea lisää, esim. Syöpäosasto ja Ensimmäinen piiri, mutta aika on kortilla!
Kaksi vuotta sitten julkaistiin eeposmainen runo Preussin yöt. Mukaansatempaava ja kuvallisuudeltaan voimakas runo, vaikkakaan venäläisten sotilaiden kuvaaminen raakoina ja siviilejä teloittavina ei tee nykylukijaan samanlaista vaikutusta kuin kielletyn runon julkaisemisajankohtana on varmasti käynyt
Aika iso maa. Ketäs maailmanluokan nykykirjaijoita siellä on?