Uusperhe: haluaako mies yhteistä perhe-elämää yhtä paljon kuin nainen?

Minä en osallistu miehen ja lastensa elämään, vaikka naimisissa olemmekin. Miehelleni se on ok.

Sama. En ole ikinä halunnut lapsia, ja miehelleni on ok että useinmiten järjestän itselleni muuta ohjelmaa niinä viikonloppuina kun lapset tulevat miehelle. Voi ehkä vaikuttaa, että onko naisilla lapset useammin "koko ajan" ja miehillä se joka toinen viikonloppu tai kerran kuukaudessa, voisin kuvitella että jos lapset olisivat meillä koko ajan niin olisi pakkokin osallistua enemmän.

Muita kokemuksia?

Mun lapset ovat meidän kanssa enemmän kuin miehen lapset. Mies on lapsilleni kaveri, heitä ei tarvitse enää mitenkään hoitaa. Miehellä ei ole koskaan ollut mitään lapsiani vastaan. MIehen lapset ovat pienempiä ja minun on kyllä ollut hieman vaikeaa vastaanottaa heitä. Välimme ovat hyvät ja lämpimät, mutta en heidän äidikseen ole ryhtynyt. Tuen  miestäni hänen isyydessään, mutta vastuu lapsista on hänellä. Oli hän ensin ehkä hieman pettynyt kun en riemusta kiljuen halunnut äidiksi hänen lapsilleen, mutta nykyään asiat ovat hyvin näin. Teemme perheenä paljon asioita niin, että kaikki lapset ovat läsnä. Kaikkia kohdellaan tasapuolisesti. Emme silti ole vanhempia toistemme lapsille. Eikä mieheni ihan helpolla taida minua jättää niinkuin en minäkään häntä. Lapset kasvavat aikanaan pesästä ja rakentavat oman elämänsä. Meidän yhteinen elämämme jatkuu senkin jälkeen, toivottavasti. 

up

Yllättävän vähän vastauksia...

Vierailija kirjoitti:

Av:lla suurin osa vastaajista ovat naisia, joille on hyvin tärkeää, että mies hyväksyy naiset lapsineen, osallistuu yhteisiin tekemisiin, jotta nainen voi kokea heidän olevan "perhe". Jos mies ei tähän kykene, ei nainen halua aloittaa uusperhe-elämää.

Tämä siis stereotyyppisesti luettuna av:lta.

Onko miehillä sama asia? Siis stereotyyppisesti, suurimmalla osalla, vai ajattelevatko miehet eri tavalla?

Eli jos miehellä on lapsia joko viikonloppuisin tai vuoroviikkosysteemillä. Jos nainen sanoo, ettei halua osallistua miehen lasten elämään, niin dumppaako mies naisen yhtä periaatteellisella tavalla kuin nainen dumppaisi miehen? Sopiiko miehelle paremmin se, että hän elää välillä yksin lastensa kanssa?

Meidän uuspeeheessä miehen on ollut helpompi hyväksyä mun lapsi ja mun erittäin vaikea hyväksyä miehen lapsia. Ymmärtääkseni se on yleistä niin. Se on myös meinannut aiheuttaa meille eron useammin kuin kerran.

Biologisestihan mies ei ole ikinä voinut olla ihan varma, kuka on kenenkin lauman lapsen isä eli kaikista on kannattanut huolehtia kohtuullisesti. Nainen taas on tiennyt satavarmasti kuka on hänen lapsensa. Ja lisäksi muiden naisten lapset ovat olleet kilpailijoita hänen lapsensa hoivan ja ruuan saannille. Olen varma että naisilla on tämän takia vahvasti verissä vieraiden lasten karsastaminen omassa kodissa. Vrt maailmanhistoria on täynnä satuja ilkeistä äitipuolista eikä ikinä ilkeistä isäpuolista.

Yritän kovasti pitää miehen lapsista koska järjellä ymmärrän että se on oikein. Tunteita on vaikea muuttaa ja niinpä mies epäröi pitkään naimisiinmenoa ja yhteisen asunnon ostamista ja tapasi lapsiaan usein muualla. Eli hän on hyvä isä ja ottanut asian hyvin vakavasti kyllä.

Omat lapset on ok. Toisen kakarat ei.

Erosin 7 vuotta sitten ja olen tapaillut yhtä miestä nyt enemmän ja vähemmän on off parisen vuotta. Molemmilla Samanikäisiä lapsia, mutta kummallakaan ei tarvetta aloittaa mitään uusiokuviota, siis sotkea lapsia mukaan. Aika jännänä tämä pysyy kun pitää aina hakea hetkiä jolloin lapset ovat eksällä. Lapset kuitenkin jo teinejä niin ovat aika paljon poissa muutenkin.

Mun mies on enemmän perheihminen kuin minä ja tykkää tehdä koko perheen kanssa juttuja. Meillä on 15 vuotta ollut uusperhe. Minä ja mun lapset+ mies ja meidän yhteiset lapset. Mies kohtelee kaikkia ominaan, ei koskaan ole sanallakaan vihjaissut että lapset olisivat eri asemassa toisiinsa nähden. 

Ap linjoilla.

Yritän siis selvittää sitä, että johtaako miehillä naisen kielteisyys yhtä helposti naisen dumppaamiseen, kuin naisella miehen dumppaamiseen.

Ilmeisesti ei?

Minä olen kihloissa miehen kanssa jolla lapsia, en itse osallistu lastenhoitoon ja asia on miehelle ok. En ole mikään "äiti" näille skideille, en pidä lapsista enkä halua elää pethe-elämää, se oli ehtoni miehelle jos haluaa olla kanssani.

N29

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kihloissa miehen kanssa jolla lapsia, en itse osallistu lastenhoitoon ja asia on miehelle ok. En ole mikään "äiti" näille skideille, en pidä lapsista enkä halua elää pethe-elämää, se oli ehtoni miehelle jos haluaa olla kanssani.

N29

Ihan samoilla linjoilla: sanoin miehelle, että en halua elää perhe-elämää. Hän kosi silti.

No meillä oli sellainen tilanne että miehen eksä (lasten äiti) yritti "huomaamattomasti" saada minut lasten äiti- rooliin kun ei itse jaksaisi hoitaa yhtään omia muksujaan. En tietenkään lähtenyt tähän rooliin ja se oli miehelle ok. Mä en ala muiden lapsia elättämään.

Vierailija kirjoitti:

No meillä oli sellainen tilanne että miehen eksä (lasten äiti) yritti "huomaamattomasti" saada minut lasten äiti- rooliin kun ei itse jaksaisi hoitaa yhtään omia muksujaan. En tietenkään lähtenyt tähän rooliin ja se oli miehelle ok. Mä en ala muiden lapsia elättämään.

Minä en ajattele elättämistä, vaan sitä, että en ala muiden lapsia viihdyttämään ja hoitamaan.

13

Vierailija kirjoitti:

Av:lla suurin osa vastaajista ovat naisia, joille on hyvin tärkeää, että mies hyväksyy naiset lapsineen, osallistuu yhteisiin tekemisiin, jotta nainen voi kokea heidän olevan "perhe". Jos mies ei tähän kykene, ei nainen halua aloittaa uusperhe-elämää.

Tämä siis stereotyyppisesti luettuna av:lta.

Onko miehillä sama asia? Siis stereotyyppisesti, suurimmalla osalla, vai ajattelevatko miehet eri tavalla?

Eli jos miehellä on lapsia joko viikonloppuisin tai vuoroviikkosysteemillä. Jos nainen sanoo, ettei halua osallistua miehen lasten elämään, niin dumppaako mies naisen yhtä periaatteellisella tavalla kuin nainen dumppaisi miehen? Sopiiko miehelle paremmin se, että hän elää välillä yksin lastensa kanssa?

Seurustelin yh-vuosinani kahden yh-isän kanssa (toisella yksin- toisella yhteishuoltajuus). Näissä tapauksissa molemmat miehet olisivat halunneet muuttaa yhteen. Kukaan ei dumpannut ketään, vaikka itse en yhteenmuuttoon suostunutkaan, vaan suhteet päättyivät aikanaan muihin syihin.

Hmmm... Mielenkiintoinen ketju. Olen monesti lukenut av:lta, kuinka äidit kammoavat, jos isän uusi ei ole uusi äiti ja ihana aikuinen. Silloin säälitään lapsia oikein olan takaa. Kumma kun haukkujat eivät ole tähän ketjuun vielä tulleet...

Ykkönen

Musta tuo ap:n käsitys ei pidä lainkaan paikkaansa. Useimmat uudelleen pariutuvat haluavat itselleen kumppanin ja toiveikkaasti ajattelevat ruusunpunaisissa unelmissaan, että uusi kumppani alkaa rakastamaan myös heidän lapsiaan. Joskus näin käy, joskus ollaan asiallisella linjalla, joskus tulee katastrofi. Lähtökohtaisesti kuitenkin usein itselle selitetään, että mies/nainen hyväksyy paketin täydellisesti ja suljetaan silmät tilanteelta, jossa näin ei käykään ja vielä ennusmerkit oli etukäteen jo ilmassa.

Oikeassa elämässä tiedän joitain perheitä, joissa oikeasti ollaan perhe, mutta enimmäkseen ne puolison lapset on jonkinlainen ongelma enemmän tai vähemmän. Joissain asia on pinnan alla ja pulpahtelee vaan harvakseltaan, joissain sitten oikein kaltoinkohdellaan niitä toisen lapsia urakalla.

Vierailija kirjoitti:

Musta tuo ap:n käsitys ei pidä lainkaan paikkaansa. Useimmat uudelleen pariutuvat haluavat itselleen kumppanin ja toiveikkaasti ajattelevat ruusunpunaisissa unelmissaan, että uusi kumppani alkaa rakastamaan myös heidän lapsiaan. Joskus näin käy, joskus ollaan asiallisella linjalla, joskus tulee katastrofi. Lähtökohtaisesti kuitenkin usein itselle selitetään, että mies/nainen hyväksyy paketin täydellisesti ja suljetaan silmät tilanteelta, jossa näin ei käykään ja vielä ennusmerkit oli etukäteen jo ilmassa.

Oikeassa elämässä tiedän joitain perheitä, joissa oikeasti ollaan perhe, mutta enimmäkseen ne puolison lapset on jonkinlainen ongelma enemmän tai vähemmän. Joissain asia on pinnan alla ja pulpahtelee vaan harvakseltaan, joissain sitten oikein kaltoinkohdellaan niitä toisen lapsia urakalla.

Niin, näin on ainakin useimmlla naisilla. Sitä kyselen, onko sama myös miehillä?

Ap

Minulla on vähän se käsitys, että miehet ja naiset haluavat uusperhettä (siis jos ovat siinä tilanteessa, että sellainen olisi mahdollinen) mutta hieman eri syistä. Miehet haluavat sitä sen vuoksi, että saavat toisen aikuisen huolehtimaan miehen lapsista. Naiset haluavat uusperhettä siksi, että saisivat asua sen uuden rakkauden kanssa ja mahdollisesti yhteisen lapsenkin.