Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tsunami-asiaa, onkohan tätä jo puitu täällä?
03.03.2006 |
En siis tiedä, onko tästä jo keskusteltu... Mutta tuli vaan niin äärettömän paha mieli, kun luin HS:sta siitä lahtelaisesta 33v. asianajajasta joka menetti koko perheensä ja vanhempansa tsunamissa. Siis myös siitä, mutta etenkin siitä, että tämä mies halusi hävittää kaikki lastensa piirustukset ja tavarat ja hankkia uuden perheen.
En nyt tosiaankaan väitä, että toimisin itse täysin eri tavoin, meistä kukaan ei voi tietää miltä tuosta ihmisestä on tuntunut ja tuntuu. Mutta tuntuisi aivan äärettömän pahalta ajatukselta, että jos lapseni kuolisivat niin haluaisin hävittää heistä kaikki muistot.
Sanattomaksi vetää..
Kommentit (36)
Jos siis on fyysisesti hyväkuntoinen. Selviäminen tuollaisesta on henkisen puolen juttuja, ja hyvää elämää voi elää vanhainkodissakin, jos on fyysisesti kunnossa.
Jos fyysinen terveys on mennyttä, on katastrofista selviäminen todella vaikeaa, ehkä jopa mahdotonta. Sen myönnän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en koskaan haluaisi unohtaa lasteni kasvoja ja hymyjä. Hauskoja ja surullisia hetkiä. En haluaisi, että minunkaan eläämääni mitätöitäisiin saatika omien lasteni.
tuntuu ainakin näin ulkopuolisen silmin kuin joltain kaiken (lasten ja sukulaisten yms) mitätöimiseltä. Kyllä mielestäni pitäisi jo poismenneiden KUNNIOITUKSENkin takia säilyttää valokuvia yms. (siis jossain säilössä, eihän niitä tarvi tuijotella nyt, kun asia on vielä tuskallinen).
Täytyy kuitenkin ymmärtää, että tuo menneisyyden sivuuttaminen voi OLLA AINOA TAPA SELVITÄ HENGISSÄ!
Tuollainen kriisi on niin suuri, että juuri kenelläkään suomalaisella ei ole siitä vastaavaa kokemusta. Miettikää itse: menettää kerralla KAIKKI läheisensä.
On siis ihan eri tason juttu kuin menettää yhden tai kaksi läheistään. Ei ole ketään jäljellä, kehen turvata.
Joten tavallaan minä ymmärrän sen, että sillä miehellä on ollut - pysyäkseen edes jotenkuten elävien ja täysjärkisten piirissä - pakkorako tehdä jotakin radikaalia.
Miten sitä voisikaan elää, jos jatkuvasti, ihan joka käänteessä törmää menetettyyn elämään ja omaisiinsa.
suht pian alkoi seurustella yms.mutta ehkä tosiaan tässä tapauksessa (niinkuin joku jo sanoi) on ihan suotavaa että alkaa uuden elämän...tosin luultavasti uusi suhde kokee hirmuisia karikoita ennenkuin on " varmalla" pohjalla...suru on kuitenkin työstettävä enemmin tai myöhemmin....ja voihan olla että tämä suhde on sellainen " henkiinjäämis" suhde...mene ja tiedä...mutta suotakoon se..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oliko ko.miehellä sisaruksia ja olivatko tsunamissa mukana vai elossa vielä? Miehen koko 20-henkisestä matkaseurueesta jäi henkiin miehen lisäksi vain yksi pariskunta (joiden 14 ja 16-vuotiaat tyttäretkin kuolivat).
ja tuo pariskunta joka jäi henkiin, niin heillä oli pienemmät lapset, jotka kuolivat. Noiden 14- ja 16-vuotiaiden isä kuoli myös, äiti oli Suomessa.
Vierailija:
oliko ko.miehellä sisaruksia ja olivatko tsunamissa mukana vai elossa vielä? Miehen koko 20-henkisestä matkaseurueesta jäi henkiin miehen lisäksi vain yksi pariskunta (joiden 14 ja 16-vuotiaat tyttäretkin kuolivat).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö niitä olisi voinut varastoida jonnekin? Edes paria laatikollista?
Minusta tuntuu jotenkin " epäreilulta" että näiden ihmisten elämä pyyhitään täysin pois. Tuskin vierailee haudoilla, muistelee syntymäpäivinä tmv.
Lisäksi ihmettelen kovasti, kuka menee kihloihin noin pian tuollaisen kamalan asian kokeneen kanssa! Sehän on selviö, että mies on shokissa ja kykenemätön toimimaan järkevästi!
jo 1-2 vk tsunamin jälkeen että hän tulee hankkimaan uuden perheen ja lapset. Nyt vuosipäivän aikana kertoi että kahden vuoden kuluessa hän tulee hankkimaan lapsia. Kai nimen saa tässä mainita kun on lehdissä ja tv:ssä ollut ja kirjoittanut kirjan ja oli jo ennen tsunamia julkkis Ruotsissa, on mm. Gotlandsflygin omistaja.
Sitten tämä suomalaisnainen joka menetti miehensä ja lapsensa kihlautui jo viime vuoden aikana. Kai sitä tuollaisessa tilanteessa kaipaa ihmisiä lähelleen kun on menettänyt niin paljon. Ja ei sitä ystävät ym. välttämättä osaa samalla tavalla lohduttaa. Ehkä " ulkopuoliselle" (ei ammattiauttajalle) on esim. helpompi puhua asiasta kuin jollekin tutulle joka tunsi menehtyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä siinä jutussa sanottu että on kaiken hävittänyt.
Vierailija:
Eikö niitä olisi voinut varastoida jonnekin? Edes paria laatikollista?
Minusta tuntuu jotenkin " epäreilulta" että näiden ihmisten elämä pyyhitään täysin pois. Tuskin vierailee haudoilla, muistelee syntymäpäivinä tmv.
Lisäksi ihmettelen kovasti, kuka menee kihloihin noin pian tuollaisen kamalan asian kokeneen kanssa! Sehän on selviö, että mies on shokissa ja kykenemätön toimimaan järkevästi!
Vierailija:
eikä siinä jutussa sanottu että on kaiken hävittänyt.
ärähtää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olivat kihloissa, erosivat ja nyt on toisen kanssa kihloissa. Mitä naiset ajattelevat ottaessaan noin rikkinäisen miehen? Auttavansa jotenkin? Pelastavansa miehen? Hallaa tekevät itselleen ja toiselle.
Vierailija:
Olivat kihloissa, erosivat ja nyt on toisen kanssa kihloissa. Mitä naiset ajattelevat ottaessaan noin rikkinäisen miehen? Auttavansa jotenkin? Pelastavansa miehen? Hallaa tekevät itselleen ja toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Mitä naiset ajattelevat ottaessaan noin rikkinäisen miehen? Auttavansa jotenkin? Pelastavansa miehen? Hallaa tekevät itselleen ja toiselle.
Ja onhan noita haaskalintuja, jotka kyttäävät miehistä muutakin kuin sitä rakkautta; ei ko. mieskään selvästi mikään köyhimys ole...
Alue: Aihe vapaa
Ei tosiaan liene hyväksi noin totaalisesti suru työntää mielestään. Kyllä se varmasti jossain vaiheessa punkee esiin.
Mutta voi olla, että nyt kerralla olisi liian raskas asia kohdata suru. Mies tosiaan menetti vaimonsa, kolme lastaan, omat vanhempansa ja vaimonsa vanhemmat. Vietti itse viidakossa loukkaantuneena kuumassa oliko se puolitoista vuorokautta ilman vettä ja päätti jo silloin selviytyä.
Todella raju ja uskomaton tarina!
Miehellä on Lahdessa asianajotoimisto ja hänen isänsä ja vaimonsa olivat hänen kumppaneitaan. Mies joutui jo sairaalassa ollessaan etsimään näille pätevät seuraajat.
Tuli muuten vielä sekin mieleen, kun kirjan nimen alaotsikko on:
" Kaikesta voi selvitä" , että kuka tahansa ei pystyisi aloittamaan elämäänsä alusta. Tälle 33-vuotiaalle miehelle on mahdollista perustaa uusi perhe. Mutta mitä tekee 70-vuotias isoäiti, joka on menettänyt lapsensa perheineen ja lastenlapsineen? Ei hänellä ole mahdollisuutta " aloittaa alusta" . Mutta eipä tuolla miehelläkään helppoa todellakaan ole, joten en kauheasti halua syyllistää!