Mitä te muut työkyvyttömyyseläkeläiset olette suunnitelleet syksyksi?

Vierailija kirjoitti:

Kateus on kansantauti näissäkin asioissa.

Niin on . vaikka moni voisi elää samalla rahalla kuin keskimääräinen työkyvyttämyyseläke on eli 1000e ja laittaa loppupalkan säästöön ja matkustaa sillä rahalla.

Maratoonari voi olla psyykkisen sairauden takia eläkkeellä esim maanis-depresssiivinen tai provo

Aloitin toimintaterapian. Suunnittelen kevyen liikunnan aloittamista. Aion ehkä mennä AAL-kokoukseen. Jatkan velkataakan kutistamista ja halvimpien elintarvikkeiden metsästystä. Aloitan ehkä uimisen, ostin kymmenen kerran kortin liikuntaseteleillä jotka oli jääneet työpaikalta josta sain työkyvyttömyyteni takia potkut. Tapaan ihmisiä jaksamiseni puitteissa. Kokeilen valmistaa uusia ruokalajeja. Järjestän vaatekaappia uusiksi ja myyn isoksi jääneitä vaatteita pois nyt kun olen laihtunut. Keksin tapoja ilmaista itseäni ilman rahaa/vähällä rahalla.

Lempeää syksyä kaikille!

Teatteriin (kolmeen esitykseen liput hankittu), elävää musiikkia kuuntelemaan, eläkekerhon yhden päivän retki, Tukholman risteily, vielä mökkeilyä kolme päivää, serkun häät. Siinäpä mun spesiaalimenot. Joka päivä koiran ulkoiluttamista, luen kirjoja, viipyilen netissä liikaa ja tietysti telkkua.

Koetan pitää matkustushimon kurissa näillä muilla menoilla, koska koiran vuoksi emme lähde etelään. Koira on mulle rakkaampi.

Muutan 4 kuukaudeksi espanjan aurinkoon (joulu-maaliskuu). Siellä meinaan pyöräillä, käydä kahviloissa joka päivä sekä kuntosalilla 3 kertaa viikossa. Ainut harmi on kun siellä ei ole yleensä kuin eläkeikäisiä suomalaisia, joten seura on vähän tylsää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kummassa olet päässyt työkyvyttömyys eläkkeelle jos olet noin hyvässä kunnossa?

Taitava näyttelijä tai tuntenut jonkun sopivan lääkärin?

Työkyvyttömyyseläkkeelle ei pääse vain yhden lääkärin lausunnosta, täytyy olla 3 eri lääkäriä ja pitkä sairastelu takana ennen kuin asiaa edes harkitaan.

Vierailija kirjoitti:

Muutan 4 kuukaudeksi espanjan aurinkoon (joulu-maaliskuu). Siellä meinaan pyöräillä, käydä kahviloissa joka päivä sekä kuntosalilla 3 kertaa viikossa. Ainut harmi on kun siellä ei ole yleensä kuin eläkeikäisiä suomalaisia, joten seura on vähän tylsää. 

Minäkin haluaisin Espanjaan joksikin aikaa, mutta olen miettinyt, onko siellä ollenkaan ikäistäni väkeä. En ole hirveän sosiaalinen, mutta en myöskään haluaisi vielä mummoutua eläkeikäisten joukkoon, koska olen vielä nuorehko. Mitäköhän paikkakuntia kannattaisi harkita?

Haluaisin myös Espanjaan, mutta ei voi kun miehen työ on täällä. Ehkä sitten joskus. Eläke on 1200 eur netto, joten ei sillä kyllä juhlita, kun vanhoja velkoja maksan edelleen.

Mikä kuu paikka olisi hyvä Espanjan lisäksi? Tai minne päin Espanjaa kannattaisi mennä muutamaksi kuukaudeksi näin työkyvyttömyyseläkeläisenä?

Katosivatko kaikki työeläkeläiset? Meitähän piti olla täällä pilvin pimein.

Alanvaihto ja kouluun hakeminen edessä. :) Positiivisin mielin.

En jaksa tehdä mitään. Sairauteni on niin lamauttava, etten selviä edes arkisista askareista ilman apua.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa tehdä mitään. Sairauteni on niin lamauttava, etten selviä edes arkisista askareista ilman apua.

Saathan apua läheisiltäsi tai jostain muualta?

Itse olin alussa muutaman vuoden suurimman osan ajasta vuodepotilaana sairauteni takia. Kun perhettä tai sukua ei asunut lähellä, olin aivan yksin. Joku ystävä joskus tarjoutui tiskaamaan, mutta saatoin olla liian huonossa kunnossa edes oven avaamiseen. Toista tarjousta ei tullut enkä viitsinyt sanoa ystävälleni joskus parin vuoden kuluttua, että tarvitsisin edelleenkin vaikkapa juuri tiskausapua. En tiedä, olisinko voinut saada apua sosiaalitoimistosta, mutta ei ollut voimia kysellä. Rahalla ostin joskus jonkin palvelun, mutta tulot putosivat eläkepäätöksen saatuani niin että ylimääräistä ei enää jäänyt.

Söinkin sitten tosi huonosti, koska en jaksanut käydä kaupassa ja tehdä ruokaa. Painoni putosi aivan järkyttävästi. Jouduin välillä sairaalaan, mutta sielläkään ei tajuttu tilannettani. Heille ei kai tullut mieleen, että kukaan voisi olla niin yksin. Tuskin kuitenkaan olen ainoa tällainen ihminen, joka ennen sairastumistaan on ollut energinen ja aikaansaava, mutta sitten on tullut lähes täysi toimintakyvyttömyys. Täytyy olla varmaankin melko iäkäs, että apua tarjotaan - jos silloinkaan.

Nykyään voin paremmin enkä tajua, miten selvisin ne vuodet. Valitettavasti luottamus ihmisiin on nyt aika heikkoa. On oikeastaan turha kertoa sairaudestaan ja siihen liittyvistä ongelmista kellekään. Ihmiset eivät ymmärrä, miten se vaikuttaa kaikkeen, vaan haluaisivat, että olen kuin muut. Heidän näkökulmastaan kai olen ikuisella lomalla ja saan tehdä, mitä huvittaa. Todellisuudessa olen ennemminkin vanki ja pääsen vankilastani silloin tällöin lomalle. Mutta takaisin on aina palattava.