Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
5. luokkalaisille tehdään kuntotesti MOVE!
29.08.2016 |
http://www.edu.fi/move/mika_on_move
Koska lasten ja nuorten fyysinen aktiivisuus on vähentynyt ja kunto laskenut, ovat myös heidän fyysiset edellytyksensä selviytyä arkipäivän haasteista huonontuneet. Voimmekin ajatella, että monien kouluikäisten fyysinen toimintakyky ei riitä kaikista arjen tilanteista selviämiseen.
Valtionhallinnon Move-projektin lähtökohta oli ensin määrittää fyysinen toimintakyky ja ne arkielämän haasteet, joissa oppilaat tarvitsevat fyysistä toimintakykyä. Projektissa on luotu nykyoppilaan tarpeisiin perustuva seurantajärjestelmä, joka tuottaa tietoa oppilaan toimintakyvystä ja kannustaa sen kehittämiseen.
Lähtökohtana koululaisen selviytyminen arjen tehtävistä
Move-projektin lähtökohtana oli määritellä nykypäivän koululaisten arkielämässään kohtaamat fyysiset haasteet. Nämä fyysisen toimintakyvyn osa-alueet pitävät sisällään lapsilta arkipäivisin edellytetyt fyysiset tehtävät.
Kouluikäisen arkipäivän fyysisiksi tehtäviksi määriteltiin:
Koulumatkan kulkeminen omin lihasvoimin (kävelyä tai pyöräilyä vähintään 5 km)
Koulu- ja harrastusvälineiden nostaminen ja kantaminen omin lihasvoimin
Istuvan elämäntavan vaikutusten ennaltaehkäiseminen: luonnollisen anatomisen liikelaajuuden ylläpitäminen erityisesti ylävartalossa ja lonkan koukistajissa
Liikenteessä liikkuminen: ympäristön havainnoiminen ja siihen tarkoituksenmukaisesti reagoiminen
Erilaisilla alustoilla liikkuminen: tasapainon säilyttäminen myös liukkaalla alustalla
Portaissa ja epätasaisessa maastossa liikkuminen
Vedessä liikkuminen (raajojen liikkeiden yhteensovittaminen ja kestävyyskunto).
Toimintakyky Move-projektissa on määritelty kansanterveydellisen näkökulman mukaan ”elimistön toiminnalliseksi kyvyksi selviytyä fyysistä ponnistelua edellyttävistä tehtävistä ja sille asetetuista tavoitteista” (Rissanen 1999). Tarkemmin ottaen fyysinen toimintakyky Move-projektissa määritellään kuntotekijöiden sekä motoristen perustaitojen mukaan.
Move toteutuu parhaimmillaan peruskoulussa, koska se tavoittaa koko ikäluokan. Lisäksi kouluissa on käytettävissä eri asiantuntijatahoja, esimerkiksi kouluterveydenhuolto, opettajat, erityisen tuen osaajat sekä liikuntaa opettavat opettajat. Käytännössä liikunnanopettajat toteuttavat kouluissa fyysisen toimintakyvyn mittaukset liikuntatuntien aikana. Koulut keräävät ja saattavat nämä tiedot osaksi asetuksessa säädettyjä laajoja terveystarkastuksia.
Kommentit (46)
http://www.edu.fi/move/move_palaute
Tuossa kuvat surunaamoista!
Oma lapseni on liikuntaluokalla, harva sielläkään oli saanut hymynaamoja vaikka jokaisella lapsella on liikuntaharrastus ja monella useampikin. Omani jalkapalloilee ja pelaa säbää, lisäksi omatoimisesti lenkkeilee yms, ei tullut yhtään hymynaamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hitto sentään. Murrosiässä ollaan muutenkin niin herkkiä oman kehon suhteen ja sitten tehdään tuollainen älytön surunaama-testi. Parantaa varmaan hirveästi itsetuntoa jos jos muutenkin tunnet olevasi huonompi kuin muut.
Siis kuka idiootti on keksinyt tällaisen?! Itse olen aina harrastanut liikuntaa, samoin lapseni, mutta silti tuollainen mittaaminen saa näkemään punaista. Liikunnan tulee olla hauskaa ja hyvää oloa tuottavaa ja sitä se ei tee jos lapselle ensin lyödään nenän eteen surunaama, että kato näin huono olet. Ketä lasta tuo innostaa liikkumaan enemmän - ei ketään! Tähän olisi todella kiva saada vastaus noilta Moven kehittäneiltä ihmisiltä. Eikö heillä ole ollut minkäänasteista pedagogista pätevyyttä - vain liikunnallisia ansioita?
Tuossapa uusi keino sadistisille liikkaopeille nöyryyttää "huonoja" oppilaita ja tappaa liikunnan ilo. Sairasta.
Mitä järkeä liikunnan arvostelussa on ylipäätään, jos koululiikunnan olisi tarkoitus kannustaa liikkumaan läpi elämän? Muistan kuinka kaikki vihasivat koulun kuntotestejä peruskouluaikanani. Kaikki ottivat niistä ihan hirveästi paineita eikä itkuiltakaan vältytty. Luokallamme oli muutama kilpaurheilua harrastava, ja vaikka he tiesivät saavansa hyviä testituloksia, olivat hekin hyvin ahdistuneita useita viikkoja etukäteen. Testit oli pakko tehdä joka ikinen vuosi.
Miten tuollainen ylipäätään kannustaa? En koskaan ymmärtänyt sitä. Miksi liikunnassa ei voitaisi arvostella vain sitä, kuinka reippaasti yrittää, kannustaako ja auttaako toisia, luoko hyvää ilmapiiriä?
Miksi arvostellaan liikuntasuorituksia, kun ei kai kaikista ole tarkoitus tehdä kilpaurheilijoita?
Väitän, että hyvätkin testitulokset ja suorituskeskeinen liikkuminen ei kannusta liikkumaan koko loppuelämää samalla tavalla, kuin jos liikkuminen olisi tosi kivaa ja mukavaa ajanvietettä, jota tekisi mielellään.
Itse opin kouluaikanani sen, että jos ei pyri aina hampaat irvessä parempaan suoritukseen ja aina vaan yritä pakolla kehittää itseään, niin liikunta on aivan turhaa. Terveydestä ja terveellisestä liikunnasta ei juuri puhuttu, täytyi osata LAJEJA. En ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, me liikkaopet emme ole keksineet näitä testejä. Me toteutamme opetussuunnitelmaa, koska meidän on pakko. Movet on suuressa viisaudessaan keksinyt Opetushallitus, jonne voisivat minun puolestani kaikki lähettää negatiivista palautetta näistä. Meidän opettajien palautetta ei siellä kuunnella...Olen keskustellut Moveista kymmenien liikunnanopettajien kanssa, eikä kukaan haluaisi tehdä niitä. Niihin menee älyttömästi aikaa tunneilta, ne on hankala toteuttaa, todella huonoon aikaan (pakko tehdä syyskuun loppuun mennessä), palautelomakkeet surunaamoinen ovat todella huonot, tässä ei seurata lainkaan kehitystä jos/kun oppilas parantaa suoritustaan, heikommalle liikkujalle/aralle oppilaalle eivät varmasti lisää motivaatiota liikkua jne.
Minä en allekirjoittanut lupaa tietojen kirjaamiseen, vaikka testi meni hyvin. Voi olla kirjattiin silti. Toiselta lapselta lupaa ei edes kysytty, vaikka sama koulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi hitto sentään. Murrosiässä ollaan muutenkin niin herkkiä oman kehon suhteen ja sitten tehdään tuollainen älytön surunaama-testi. Parantaa varmaan hirveästi itsetuntoa jos jos muutenkin tunnet olevasi huonompi kuin muut.
Minä en nähnyt tuolla sivulla yhtään surunaamaa. Miksi lapsille täytyisi tarjoilla tosiasioita sokerikuorrutuksella? Eikö huono tulos sisuunnuta treenaamaan ja harjoittelemaan. Kunto ei kasva, jos sen eteen ei viitsitä nähdä vaivaa.
Jos on niin huono itsetunto, että "surunaaman" takia kiusataan, niin silloin lapsella on jotain isompaa vikaa itsetunnossa. Liikunnallinenkin lapsi voi olla jollain osa-alueella keskinkertainen.
Nyt kun katsoin noita osakokeiden liikkeitä, niin eihän siellä edes ollut mitään kovin vaikeaa. Ei ollut kippiä tai kieppiä, joita testattiin vielä minun isäni nuoruudessa.
Tosin ei ihme, että testin vaikeudesta kohutaan, nykyäänhän moni lapsi on niin huonossa kunnossa, ettei pääse edes kyykkyyn ilman apua.
Kokoomuksen äänestäjä
Saako se move testin tehdä kännykällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt lasten kanssa keskustelua tästä ja neuvonut alisuoriutumaan. Kyseessä on testi, ei koe. Opetussuunnitelmassa ei näitä asioita harjoitella, joten ei voida myöskään edellyttää, että asiat ns. osataan. Ymmärrän, että on hyvä pysyä pystyssä, kantaa itse oma reppunsa jne. muita itsestäänselvyyksiä, mutta ei-panostettavan asian mittaaminen on sama kuin Cooperin testin merkitys eli ei yhtään mitään. On eri asia ensin opetella ja sitten katsoa, miten sujuu kuin laittaa porukat suoraa testeihin.
Huomasittehan, että koulu kerää tiedot ja antaa ne edelleen tutkijoille. Kyseessä ei ole mikään lasten ja nuorten terveyden edistäminen vaan yksiselitteisesti koko Suomen oppivelvollisuusikäiset kattava tutkimus. Kannattaa olla alakoulun puolella huono, jotta voi yläkoulussa olla hyvä ja sitten ihastellaan, että nyt on saatu paljon hyvää aikaan.
Jos nykyiset heikkokuntoiset lapset vielä alisuorittavat niin niitähän luullaan jo kohta kuolleiksi.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa tapa saada lapset liikkumaan, on tehdä liikunnasta kivaa ja se ei onnistu sillä että kaikkea mitataan ja arvioidaan. Totta kai lapset tietävät kuka sai hymynaaman ja kuka sen surullisen ja siinäpä sitä heti annetaan valmiita lyömäaseita koulukiusaajille. Puhumattakaan siitä miltä tuntuu siitä lapsesta joka sai tuon surunaaman. Millähän tavalla sellainen lyttääminen kannustaa liikkumaan? Ei tarvitse edes olla vammaa, kuten ap:n lapsella, kun tuollainen nitistää vähäisenkin innon liikuntaan.
Olkoonkin vain että uuden opsin mukaan ei muka enää mitata mitään, se on ihan yhdentekevää jos tuollainen Moven kaltainen systeemi on tullut lisäksi. Jo omana kouluaikanani koululiikunta pilattiin jatkuvalla mittaamisella, vertailulla ja arvioinnilla eikä se näköjään miksikään ole muuttunut.
Näköjään liikunta on edelleen sellaista että sillä saadaan inhoamaan liikuntaa. Järjetöntä mutta niin suomalaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko tämä se testi jossa vaikkapa keoonista sairautta/vammaa ei huomioida vaan jokainen arvostellaan yhtä kovin kriteerein?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä se testi jossa vaikkapa keoonista sairautta/vammaa ei huomioida vaan jokainen arvostellaan yhtä kovin kriteerein?
Piti päästä taas erityislapsen asemaa korostamaan.
Hiukan vaivaannuttavaa 🙈
Jos testi mittaa miten arkisista asioista pystyy suoriutumaan, niin eikö ase ole todellisuutta että sen vamman kanssa ne sujuu huonommin?
Ei tässä laiteta lapsia paremmuusjärjestykseen, vaan kerätään dataa siitä missä kokonaisuudessaan mennään.
Mutta tätä ei ymmärretä, vaan huudetaan kanalaumana kuinka törkeää tämmönen on.
Olette säälittäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hitto sentään. Murrosiässä ollaan muutenkin niin herkkiä oman kehon suhteen ja sitten tehdään tuollainen älytön surunaama-testi. Parantaa varmaan hirveästi itsetuntoa jos jos muutenkin tunnet olevasi huonompi kuin muut.
Minä en nähnyt tuolla sivulla yhtään surunaamaa. Miksi lapsille täytyisi tarjoilla tosiasioita sokerikuorrutuksella? Eikö huono tulos sisuunnuta treenaamaan ja harjoittelemaan. Kunto ei kasva, jos sen eteen ei viitsitä nähdä vaivaa.
Jos on niin huono itsetunto, että "surunaaman" takia kiusataan, niin silloin lapsella on jotain isompaa vikaa itsetunnossa. Liikunnallinenkin lapsi voi olla jollain osa-alueella keskinkertainen.
Nyt kun katsoin noita osakokeiden liikkeitä, niin eihän siellä edes ollut mitään kovin vaikeaa. Ei ollut kippiä tai kieppiä, joita testattiin vielä minun isäni nuoruudessa.
Tosin ei ihme, että testin vaikeudesta kohutaan, nykyäänhän moni lapsi on niin huonossa kunnossa, ettei pääse edes kyykkyyn ilman apua.
Kokoomuksen äänestäjä
Ensimmäinen järkevä kommentti, ja alapeukut viuhuu! 😂
Täällä huudetaan surunaamoista, kuinka teinien heikko itsetunto romahtaa kun heidät lyödään maan rakoon.
Ja me ettei meidän Jami saanut kaikkia hymynaamoja, vaikka pelaa jalkapalloa ja jääkiekkoa, ei kerro siitä että testi olisi huono. Ehkä Jamilla on jollain osa-alueilla silti puutteita?
Niin, siinä testissähän pitää osata juosta, heittää palloa, mennä kyykkyyn ja istua selkä suorassa. Hyvähän se on että jo vitosluokalla pleikkalöllyköiden vanhempia vähän herätellään huomaamaan että metsään mennään ja lujaa. Lapsi kertoi että omalla luokallaan ne pulleropelaajat ei päässeet kyykkyyn. Siis 11-vuotiaat lapset ei pääse kyykkyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko tämä se testi jossa vaikkapa keoonista sairautta/vammaa ei huomioida vaan jokainen arvostellaan yhtä kovin kriteerein?
Piti päästä taas erityislapsen asemaa korostamaan.
Hiukan vaivaannuttavaa 🙈Jos testi mittaa miten arkisista asioista pystyy suoriutumaan, niin eikö ase ole todellisuutta että sen vamman kanssa ne sujuu huonommin?
Ei tässä laiteta lapsia paremmuusjärjestykseen, vaan kerätään dataa siitä missä kokonaisuudessaan mennään.
Mutta tätä ei ymmärretä, vaan huudetaan kanalaumana kuinka törkeää tämmönen on.
Olette säälittäviä.
Asia selvä, kiitos ystävällisestä vastauksesta.
Oma lapseni on jo lukiossa ja muutenkin tuikitavallinen. Veljentyttäreni puolestaan on nelosella eikä hänen rasitusastmalleen tunnu löytyvän lääketasapainoa.
Suvussani esiintyy 'geneettinen mutaatio' , jonka nimi on "pitkä QT -oireyhtymän aiheuttavan KCNQ1 -geenin G589D -mutaatio", siis "pitkä QT -oireyhtymä". Se kuuluu perinnöllisiin rytmihäiriösairauksiin. Se voi aiheuttaa pyörtymisiä ja mahdollisesti äkkikuoleman.
Onkohan tämän pojan suvusta löytynyt sellainen muunnos? Minulla sitä ei ollut, eikä siis kenelläkään jälkeläisellänikään, mutta neljällä sukulaisellani se on, eräälle pikkupojalle jouduttiin jo määräämään beta-salpaajalääke.
Vierailija kirjoitti:
Niin, siinä testissähän pitää osata juosta, heittää palloa, mennä kyykkyyn ja istua selkä suorassa. Hyvähän se on että jo vitosluokalla pleikkalöllyköiden vanhempia vähän herätellään huomaamaan että metsään mennään ja lujaa. Lapsi kertoi että omalla luokallaan ne pulleropelaajat ei päässeet kyykkyyn. Siis 11-vuotiaat lapset ei pääse kyykkyyn.
Pleikkalöllykkä ja pulleropelaaja? Lapsesi taitaa olla koulukiusaajia enkä ihmettele, jos vanhempansa on samanlainen... Teillä ilmeisesti oikein kannustetaan siihen, kun kotona käytte läpi "pulleropelaajien" tulokset. Ja sitten jotkut kehtaavat väittää, että testit ja tulokset ovat yksityisiä eivätkä aiheuta vertailua.
Miksi et ole kasvattanut lastasi niin, että pulleropelaajaksi haukkumisen sijaan hän olisi kannustanut muita?
Oksettavaa.
Alue: Aihe vapaa
Ainoa tapa saada lapset liikkumaan, on tehdä liikunnasta kivaa ja se ei onnistu sillä että kaikkea mitataan ja arvioidaan. Totta kai lapset tietävät kuka sai hymynaaman ja kuka sen surullisen ja siinäpä sitä heti annetaan valmiita lyömäaseita koulukiusaajille. Puhumattakaan siitä miltä tuntuu siitä lapsesta joka sai tuon surunaaman. Millähän tavalla sellainen lyttääminen kannustaa liikkumaan? Ei tarvitse edes olla vammaa, kuten ap:n lapsella, kun tuollainen nitistää vähäisenkin innon liikuntaan.
Olkoonkin vain että uuden opsin mukaan ei muka enää mitata mitään, se on ihan yhdentekevää jos tuollainen Moven kaltainen systeemi on tullut lisäksi. Jo omana kouluaikanani koululiikunta pilattiin jatkuvalla mittaamisella, vertailulla ja arvioinnilla eikä se näköjään miksikään ole muuttunut.