Kokemuksia työn yhdistämisestä hoitovapaaseen (kun molemmat vanhemmat käy töissä)?

Eli miehesi veisin jonkun opiskelijan illat/viikonloput hoitaakseen lapsia?

Työnantajat ei hurjasti tykkää siitä, että yhdelle räätälöidään omanlaisensa aikataulut, koska tuossa systeemissä taitaa olla hankala saada väkeä siihen aamuvuoroon, opiskelijat kun on silloin oppilaitoksissa.

No mikä ihmeen etuoikeus niillä opiskelijoilla pitää olla tiettyihin vuoroihin??

Vierailija kirjoitti:

Eli miehesi veisin jonkun opiskelijan illat/viikonloput hoitaakseen lapsia?

Työnantajat ei hurjasti tykkää siitä, että yhdelle räätälöidään omanlaisensa aikataulut, koska tuossa systeemissä taitaa olla hankala saada väkeä siihen aamuvuoroon, opiskelijat kun on silloin oppilaitoksissa.

Ihanaa kun tartuit epäolennaiseen.

Mutta siis kyllä miehen työpaikalla on aamuvuorot suositumpia vuoroja, koska myös vakkaritekijöitä on paljon ja tekevät mieluiten aamua suurin osa. Siinä mielessä asian järjestäminen ei pitäisi olla mahdotonta. Mutta se on eri asia onko työnantajalla ihan periaatteesta haluja lähteä tämmöisiin järjestelyihin.

Kenenkään töitä ei tässä olla viemässä, työn määrä ja henkilökunnan määrä pysyisi tietenkin edelleen samana.

2 lapsen kohdalta kokemusta. Menin itse töihin lasten ollessa n. 1 v ja mies jäi hoitovapaalle ja teki ohessa myös töitä. Teilläkin kuulostaisi ehkä helpommalta ratkaisulta, että isä jäisikin osittaisille hoitovapaalle?

Meillä tehnyt ehdottomasti hyvää perheelle, että molemmat vanhemmat saaneet olla lasten kanssa kotona.

On toki myös ollut myös melko raskasta, kun tehdään vuorottellen työtä ja yhteisiä vapaapäiviä on harvoin.

Onhan Suomessa paljon osa-aikatyötä, jota tehdään iltaisin ja viikonloppuisin, mm. ravintoloissa. Sehän riippuu ihan teidän töistä ja työnantajista, miten onnistuu. Työvuorojen vaan on oltava tarkkaan ja ajoissa sovittuja, jotta ei tule yllätyksiä.

Mä olen kummankin lapsen jälkeen palannut töihin lapsen ollessa vähän yli 1-vuotias. Olen tehnyt 4-päiväistä viikkoa tarkoituksenani keventää lasten hoitoviikkoa ja ehkää omaakin arkea. Riittämättömyyden tunne on ollut jatkuvasti läsnä. Töissä olen joutunut käytännössä tekemään ne viiden päivän työt neljässä päivässä, ja sitten kotona on vielä kaikki kotityöt ja lasten tarpeet. Toki mies osallistuu. En tiedä mikä sitten olisi ollut paras ratkaisu. Itsellä ei oikein pää kestänyt sitä pelkkää kotonakaan olemista, mutta kyllä katkeruus jäi työnantajaosapuolen toiminnastakin. Hyvin näennäistä oli se työntekijän suuntaan joustaminen.

Teidän suunnitelma kuulostaa muuten ihan hyvältä, mutta koko perheen yhteisen ajan puute voi olla pitemmän päälle raskasta. Sinulla tai miehelläsi ei lisäksi oli mahdollisuutta omaan aikaan ollenkaan. Lapset olisi aina otettava esim kauppaan mukaan, illalla et voisi lähteä yksin lenkille jne. Mutta tarkalla aikataulusuunnittelulla ja hyvällä asenteella tuo voi toimiakin. Pitää vaan ajatella että järjestely ei ole pysyvä (ja pitää siitä kiinni). Pitäkää huolta parisuhteestanne ettette kadota sitä tuohon kuvioon.

Kiitos kommenteista. Juu, ei nyt tunnu ihanteelliselta sekään että yhteinen aika jää aika minimiin. Saatikka oma aika... Mutta kun ei tämä nykyinenkään järjestely oikein toimi, ei vaan pää kestä tätä pelkkää kotona oloa enää (nyt neljäs vuosi menossa!). Ja vielä lisäksi se ainainen rahanpuute...

Mutta eipä kaikkea voi saada. Tietenkään.