Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mistä saa rikkaita kavereita?

Vierailija
28.08.2016 |

Provosoitukaa vaan, mutta kyllä minua ärsyttää, ettei kavereiden ja ystävien kuullen voi keskustella rakkaista harrastuksista, kuten matkailu. Heti tulee kommenttia miten se on turhaa, typerää, ajanhukkaa eikä heilläkään ole varaa.
Haluan ystäviä joiden kanssa voi rehellisesti puhua myös kalliimmista investoinneista, eikä aina vain siitä kuinka kurjaa on kun ei ole rahaa.
Älkääkä ymmärtäkö väärin tottahan ystäväni ovat minulle rakkaita, mutta heistä jokainen on hyvin katkera rahatilanteensa vuoksi, joten emme voi keskustella minun elämästäni oikeastaan yhtään. Eivät he halua kuulla ja jos mainitsen kysyttäessä mihin olemme menossa talvella. Saan vastaukseksi jotain miten he eivät ikipäivänä laittaisi moiseen rahaa ja kyllä kerran kesässä Saimaalla käynti riittää ja oispa edes kesämökki.
Toisen elämän mollaaminen vain siksi, ettei itsellä ole varaa jotain tehdä on lapsellista ja katkeraa!
En saa jakaa elämäni tähtihetkiä kenellekkään, ja jos jaankin saan kuulla vähättelyä ja suoraa vittuilua aiheeseen liittyen. Oikeastaan en voi puhua elämästäni mitään, koska aiheet ovat yleensä sitä miten milloinkin on pitänyt lainailla pärjätäkseen seuraavaan tukipäivään.
Emme me rikkaita ole. Ihan tavallisia keskituloisia ihmisiä, mutta ennen olimme sosiaalitukien varassa. En minä silloin kadehtinut ja vähätellyt itseäni varakkaampiem elämää, vaikka jouduinkin laskemaan joka pennin ja lainailemaan.

Ehkä turhaa valitusta jonkun mielestä, mutta ajattele omalle kohdallesi, ettet voisi iloita mistään elämäsi osa-alueesta ystäviesi kanssa, koska nykymaailmassa ihan kaikkeen liittyy raha. Luontoonkaan ei kaupungista pääse, ellei ole vara pyörään, saati bussilippuun.
Kerrot olleesi kalalla viikonloppuna ja saat vastaukseksi tuhahtelua siitä, ettei ole onkea tai autoa millä järvelle pääsisi.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
28.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tiedän tunteen. Minä en saa kavereitani seuraksi mihinkään maksulliseen kuten harrastuksiin, tapahtumiin, kylpylään, matkoille, ravintolaan tai edes kahville. Kun ovat niin persaukisia.

Vierailija
2/7 |
28.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

No voisitko jutella asioista työkavereidesti kanssa? Entä opiskeluaikaiset kaverit? Me olemme myös keskituloisia ja osa kavereistamme meitä köyhempiä ja osa rikkaampia. Aina on yhteisiä keskustelunaiheita kaikkien kanssa. Joidenkin kanssa jutellaan enemmään tästä lapsiperhematkustamisesta, jotkut eivät matkusta ollenkaan syystä tai toisesta, silloin siitä ei riitä yhteistä juteltavaakaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
28.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sulla vaan on paskoo kavereita. Niillä on sellainen luonne, että valittaisiin sitten jostain muusta, jos tuosta ei voisi. En minä itse saa rahasta kateellisia keskustelua aikaan kavereiden kanssa, vaikka alkuperäinen aihe olisi mikä hyvänsä.

Olen ollut monessa elämäntilanteessa, samat kaverit edelleen. Kymmenen vuotta sitten olin köyhä yksinhuoltaja. Kavereilla oli puolisot ja omakotitalot. Aloitin yrittäjänä. Olen osannut pelata Raha-asiat niin, että esim. parin tonnin ostosta ei tarvitse sen kummemmin miettiä, jos sellainen tulee. Asun omakotitalossa, lapsia nyt yhteensä 5, teen samaa yrittäjänhommaa, jonka tulojen ansiosta omistan viisi sijoitusasuntoa, joista kahdessa enää lainaa jäljellä. En minä niistä ole kuitenkaan kavereille kuin ohimennen maininnut.

Joko esität juttusi leuhkasti tai kaverisi ovat ikuisia valittavia...

Vierailija
4/7 |
28.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei köyhien kanssa kannata seurustella, niiden elämäntilanne ja arvot ovat niin erilaiset. Niitten jutut on niin masentavia. Köyhyys on sitäpaitsi tarttuvaa.

Vierailija
5/7 |
28.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tietenkään leuhki, kun tiedän millaista on elää tukien varassa! Yleensä ottaen vain kaikkeen tarvii rahaa ja toisiin asioihin enemmän kuin toisiin.

Kun minulta kysytään mitä tein viikonloppuna, ja kerron käyneeni miehen kanssa leffassa ja syömässä, saan vastaukseksi aina jotain negatiivista "oispa vara käydä edes leffassa" iloinen asia käännetään heti vääräksi ja ainakin minulle tulee olo, kuin olisin tehnyt jotain hyvin väärää. Tottahan se kuitenkin on, ettei vähävaraisella välttämättä ole vara käydä elokuvissa ja syömässä, kun hinta pomppaa äkkiä leffaliput kahdelle 10 e +10 e ja kerrosateriat 8 e +8 e.

En voi kysyttäessä valehdellakaan, mutta joka ikinen tekemäni asia käännetään negatiiviseksi. Yleensä ystäväni puhuvat viimepäivien tapahtumista ja tulevista kohokohdista. Joskus haaveilevat mitä tekisi mieli tehdä. En oikein voi osallistua näihin keskusteluihin, kuten sanoin kaikki käännetään negatiiviseksi ja saadaan toinen tuntemaan kuin tekisi jotain väärää.

Korostan vielä, ettemme ole mitenkään rikkaita. Itseasiassa olen kotona kahden lapsen kanssa. Miehen vuosien työ vihdoin palkittiin ja hänet vakinaistettiin, sekä tunti- että urakkapalkka nousivat molemmat.

Me haaveilemme omakotitalosta samalla kun ystäväni toivovat rahojen riittävän ruokaan. Kyllä minä ymmärrän heidän huolensa. Olihan minunkin huoleni joskus samanlaisia.

Kaikki kuitenkin haluavat jutella myös omasta elämästään, eikä olla pelkkänä likasankona ja kuuntelijana, koska toinen ei kestä kuunnella asioitasi. Kahden heistä kanssa olemme olleet ystäviä lapsesta saakka ja siksi tämä on aivan erityisen hankalaa. Raha ja katkeruus on ikään kuin tullut väliimme.

-ap

Vierailija
6/7 |
28.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi te hengailette noiden persaukisten kanssa alunperinkään? En  ymmärrä.

Itse en rupea mihinkään tekemisiin köyhien kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
28.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla ei enää ole ystäviä minulle vuosien saatossa kertyneen varallisuuden takia. Itse olisin mielelläni vanhojen kaverieni kanssa edelleen, mutta he eivät halua esim tulla kotiini, tai istua autoni kyytiin. Minä voisin mennä ex-kaverieni koteihin, mutta se ei heille sovi. Kaupungillakin voisimme nähdä, mutta heillä ei ole kahviloihin varaa. Sekään ei käy, että maksan leivarit ja kahvit (joka kerta), on kuulemma niin noloa.

Jotenkin ymmärtäisin ex-kaverieni nuivan suhtautumisen minuun, jos olisin joku yhdessä yössä rikastunut Lotto-miljonääri, tai perijätär. Mutta he tietävät kuinka paljon olen tehnyt töitä tilanteeni eteen, ja millaisia vastoinkäymisiä olen saanut kokea minäkin. Ihan sieltä lukion 2. luokan matematiikan ehdoista keskenmenoihin saakka... Minulla on ihana mies ja lapset, mutta kaipaisin nyt nelikymppisenä myös ihan naisseuraa lenkille tai kahvittelemaan. No, kenelläkään ei sitten kai vaan voi olla kaikkea.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kaksi seitsemän