Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ikäeron merkitys?
26.08.2016 |
Onko isolla ikäerolla merkitystä parisuhteessa kun toiveissa ei ole saada lapsia? Onko iso ikäero silloin yleisesti hyväksytympää ja mikä ylipäätään on liian iso ikäero?
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksiköhän Sauli ja mikä-sen-Haukion-plikan-nimi-nyt-taas-olikaan eivät ole hankkineet lapsia?
Iällä ei ole merkitystä, jos kumpikin on samalla aaltopituudella. Kenellä on oikeus määrittää liian iso ikäero? Ei siihen ole mitään lakia olemassa. Liian iso ikäero on silloin, jos toinen osapuoli on lapsi ja toinen aikuinen.
No minulla on mieheni kanssa 22v ikäeroa. Yhdessä olemme olleet tasan 20 vuotta. Olen nyt 46v ja mieheni on 68v. Meillä on kyllä kaksi nyt jo teini-ikäistä/lähestulkoon aikuista lasta.
Ensimmäiset 10-15 vuotta ikäerolla ei ollut juuri lainkaan merkitystä mutta kyllä se on nyt tullut aika huomattavaksi. Kun mies jäi eläkkeelle hänelle tuli se tavallinen eläkeläisen tapa katsoa ohjelmia. Jos viikossa on 1-2 ohjelmaa niin herranjumala se viikkohan on jo ihan täynnä! Ei sinne enää passaa laittaa muuta ohjelmaa. Eli jos vaikka tapaa kavereita torstaina niin eihän sitä nyt voi muuta erityistä tekemistä sille viikolle oikein enää laittaa kun on muuten ihan liian kiireistä. Tällainen työssäkäyvä jolla on kalenteri täynnä ei tätä millään ymmärrä. Meillä olisi taloudellisesti rahaa matkustella paljonkin mutta yksi lyhyt matka syksyssä täyttää taas koko syksyn kalenterin eikä muita matkoja voi missään nimessä ajatella... Huoh. Eihän sille mitään voi. Mies elää vaan hitaampaa vauhtia nyt. Minä olisin aktiivisena menossa paljon nyt kun lapset ovat isoja.
Miestäni en jätä. Se ei ole vaihtoehto. Mutta tulevaisuus huolettaa jos tämä tästä vielä oleellisesti vaikeutuu. Lasken vuosia siihen, että olen vapaa miettien olenko silloin vielä itse jaksava ja samalla kokien tästä pohdinnasta suurta huonoa omaatuntoa... :(
Vierailija kirjoitti:
No minulla on mieheni kanssa 22v ikäeroa. Yhdessä olemme olleet tasan 20 vuotta. Olen nyt 46v ja mieheni on 68v. Meillä on kyllä kaksi nyt jo teini-ikäistä/lähestulkoon aikuista lasta.
Ensimmäiset 10-15 vuotta ikäerolla ei ollut juuri lainkaan merkitystä mutta kyllä se on nyt tullut aika huomattavaksi. Kun mies jäi eläkkeelle hänelle tuli se tavallinen eläkeläisen tapa katsoa ohjelmia. Jos viikossa on 1-2 ohjelmaa niin herranjumala se viikkohan on jo ihan täynnä! Ei sinne enää passaa laittaa muuta ohjelmaa. Eli jos vaikka tapaa kavereita torstaina niin eihän sitä nyt voi muuta erityistä tekemistä sille viikolle oikein enää laittaa kun on muuten ihan liian kiireistä. Tällainen työssäkäyvä jolla on kalenteri täynnä ei tätä millään ymmärrä. Meillä olisi taloudellisesti rahaa matkustella paljonkin mutta yksi lyhyt matka syksyssä täyttää taas koko syksyn kalenterin eikä muita matkoja voi missään nimessä ajatella... Huoh. Eihän sille mitään voi. Mies elää vaan hitaampaa vauhtia nyt. Minä olisin aktiivisena menossa paljon nyt kun lapset ovat isoja.
Miestäni en jätä. Se ei ole vaihtoehto. Mutta tulevaisuus huolettaa jos tämä tästä vielä oleellisesti vaikeutuu. Lasken vuosia siihen, että olen vapaa miettien olenko silloin vielä itse jaksava ja samalla kokien tästä pohdinnasta suurta huonoa omaatuntoa... :(
Ikävä sanoa, mutta ei tuollainen vetelyys kyllä iästä johdu. Äitini on 10 vuotta vanhempi ja koko ajan menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikäeron merkitys on nykyään vähäisempi johtuen parista seikasta. Ensinnäkin nykyisin ei ole tavatonta joutua aloittamaan alusta useampiakin kertoja työmarkkinoiden mullistuksen takia. Ennen aikuisopiskelu oli erittäin harvinaista, eli 20-vuotiaat eivät olleet juuri tekemisissä 30- ja 40-vuotiaiden kanssa paitsi korkeintaan kesätöissä. Toisekseen ihmiset ovat paljon nuorekkaampia nykyisin. Hyvällä tuurilla nainenkin pystyy olemaan nuorekas n. 45-vuotiaaksi saakka, ja "keski-ikäinen" noin seitsemänkymppiseksi. Miehistä nyt puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla on mieheni kanssa 22v ikäeroa. Yhdessä olemme olleet tasan 20 vuotta. Olen nyt 46v ja mieheni on 68v. Meillä on kyllä kaksi nyt jo teini-ikäistä/lähestulkoon aikuista lasta.
Ensimmäiset 10-15 vuotta ikäerolla ei ollut juuri lainkaan merkitystä mutta kyllä se on nyt tullut aika huomattavaksi. Kun mies jäi eläkkeelle hänelle tuli se tavallinen eläkeläisen tapa katsoa ohjelmia. Jos viikossa on 1-2 ohjelmaa niin herranjumala se viikkohan on jo ihan täynnä! Ei sinne enää passaa laittaa muuta ohjelmaa. Eli jos vaikka tapaa kavereita torstaina niin eihän sitä nyt voi muuta erityistä tekemistä sille viikolle oikein enää laittaa kun on muuten ihan liian kiireistä. Tällainen työssäkäyvä jolla on kalenteri täynnä ei tätä millään ymmärrä. Meillä olisi taloudellisesti rahaa matkustella paljonkin mutta yksi lyhyt matka syksyssä täyttää taas koko syksyn kalenterin eikä muita matkoja voi missään nimessä ajatella... Huoh. Eihän sille mitään voi. Mies elää vaan hitaampaa vauhtia nyt. Minä olisin aktiivisena menossa paljon nyt kun lapset ovat isoja.
Miestäni en jätä. Se ei ole vaihtoehto. Mutta tulevaisuus huolettaa jos tämä tästä vielä oleellisesti vaikeutuu. Lasken vuosia siihen, että olen vapaa miettien olenko silloin vielä itse jaksava ja samalla kokien tästä pohdinnasta suurta huonoa omaatuntoa... :(
Ikävä sanoa, mutta ei tuollainen vetelyys kyllä iästä johdu. Äitini on 10 vuotta vanhempi ja koko ajan menossa.
Toki on erilaisia ihmisiä. Mutta mieheni oli äärimmäisen aktiivinen vielä 4-5 vuotta sitten. Jatkuvasti menossa kanssani ja olin varma että sama jatkuu hamaan tulevaisuuteen asti. Kaikki kuitenkin muuttui hänen osaltaan kun hän jäi eläkkeelle. Saattaa toki olla siihen liittyen sitten jotain masennusta tmv ilmassa. Hyvin monella eläkkeelle jäävällä näin näyttää käyvän. Toki myös omat isovanhempani matkustivat aina yli 90v ikäiseksi kahdestaan ympäri Eurooppaa hyvin aktiivisesti joten tiedostan, että ihmisiä on erilaisia. Siksipä tämä olikin ehkä shokki. Oletin oman mieheni olevan kuten isovanhempani ja oletin meillä olevan vielä noin 10-20 vuotta aktiivista elämää. No elämä on.
ed vast joka tietenkin myös ymmärtää että saattaa ikäerosta huolimatta kuolla miestään aikaisemmin joten siinä mielessä sen sitku elämän odottelu on aika kurjaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä välitä muiden mielipiteistä, aina löytyy pessimistisesti kaikkeen suhtautuvia. Tärkeintä on, että olet onnellinen parisuhteessasi.
Vierailija kirjoitti:
No minulla on mieheni kanssa 22v ikäeroa. Yhdessä olemme olleet tasan 20 vuotta. Olen nyt 46v ja mieheni on 68v. Meillä on kyllä kaksi nyt jo teini-ikäistä/lähestulkoon aikuista lasta.
Ensimmäiset 10-15 vuotta ikäerolla ei ollut juuri lainkaan merkitystä mutta kyllä se on nyt tullut aika huomattavaksi. Kun mies jäi eläkkeelle hänelle tuli se tavallinen eläkeläisen tapa katsoa ohjelmia. Jos viikossa on 1-2 ohjelmaa niin herranjumala se viikkohan on jo ihan täynnä! Ei sinne enää passaa laittaa muuta ohjelmaa. Eli jos vaikka tapaa kavereita torstaina niin eihän sitä nyt voi muuta erityistä tekemistä sille viikolle oikein enää laittaa kun on muuten ihan liian kiireistä. Tällainen työssäkäyvä jolla on kalenteri täynnä ei tätä millään ymmärrä. Meillä olisi taloudellisesti rahaa matkustella paljonkin mutta yksi lyhyt matka syksyssä täyttää taas koko syksyn kalenterin eikä muita matkoja voi missään nimessä ajatella... Huoh. Eihän sille mitään voi. Mies elää vaan hitaampaa vauhtia nyt. Minä olisin aktiivisena menossa paljon nyt kun lapset ovat isoja.
Miestäni en jätä. Se ei ole vaihtoehto. Mutta tulevaisuus huolettaa jos tämä tästä vielä oleellisesti vaikeutuu. Lasken vuosia siihen, että olen vapaa miettien olenko silloin vielä itse jaksava ja samalla kokien tästä pohdinnasta suurta huonoa omaatuntoa... :(
Metanoli auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minulla on mieheni kanssa 22v ikäeroa. Yhdessä olemme olleet tasan 20 vuotta. Olen nyt 46v ja mieheni on 68v. Meillä on kyllä kaksi nyt jo teini-ikäistä/lähestulkoon aikuista lasta.
Ensimmäiset 10-15 vuotta ikäerolla ei ollut juuri lainkaan merkitystä mutta kyllä se on nyt tullut aika huomattavaksi. Kun mies jäi eläkkeelle hänelle tuli se tavallinen eläkeläisen tapa katsoa ohjelmia. Jos viikossa on 1-2 ohjelmaa niin herranjumala se viikkohan on jo ihan täynnä! Ei sinne enää passaa laittaa muuta ohjelmaa. Eli jos vaikka tapaa kavereita torstaina niin eihän sitä nyt voi muuta erityistä tekemistä sille viikolle oikein enää laittaa kun on muuten ihan liian kiireistä. Tällainen työssäkäyvä jolla on kalenteri täynnä ei tätä millään ymmärrä. Meillä olisi taloudellisesti rahaa matkustella paljonkin mutta yksi lyhyt matka syksyssä täyttää taas koko syksyn kalenterin eikä muita matkoja voi missään nimessä ajatella... Huoh. Eihän sille mitään voi. Mies elää vaan hitaampaa vauhtia nyt. Minä olisin aktiivisena menossa paljon nyt kun lapset ovat isoja.
Miestäni en jätä. Se ei ole vaihtoehto. Mutta tulevaisuus huolettaa jos tämä tästä vielä oleellisesti vaikeutuu. Lasken vuosia siihen, että olen vapaa miettien olenko silloin vielä itse jaksava ja samalla kokien tästä pohdinnasta suurta huonoa omaatuntoa... :(
Se että sinun miehesi ei jaksa, ei tarkoita sitä, etteikö muut eläkkeellä olevat jaksaisi.
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän Sauli ja mikä-sen-Haukion-plikan-nimi-nyt-taas-olikaan eivät ole hankkineet lapsia?
Mitä se sulle kuuluu? Vaikka olisi kuka, niin lapsettomuudesta kysely, olipa se vapaaehtoista tai tahatonta, on todella tökeröä.
Et säkään varmaan haluaisi kyseltävän sun henkilökohtaisia asioita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minulla on mieheni kanssa 22v ikäeroa. Yhdessä olemme olleet tasan 20 vuotta. Olen nyt 46v ja mieheni on 68v. Meillä on kyllä kaksi nyt jo teini-ikäistä/lähestulkoon aikuista lasta.
Ensimmäiset 10-15 vuotta ikäerolla ei ollut juuri lainkaan merkitystä mutta kyllä se on nyt tullut aika huomattavaksi. Kun mies jäi eläkkeelle hänelle tuli se tavallinen eläkeläisen tapa katsoa ohjelmia. Jos viikossa on 1-2 ohjelmaa niin herranjumala se viikkohan on jo ihan täynnä! Ei sinne enää passaa laittaa muuta ohjelmaa. Eli jos vaikka tapaa kavereita torstaina niin eihän sitä nyt voi muuta erityistä tekemistä sille viikolle oikein enää laittaa kun on muuten ihan liian kiireistä. Tällainen työssäkäyvä jolla on kalenteri täynnä ei tätä millään ymmärrä. Meillä olisi taloudellisesti rahaa matkustella paljonkin mutta yksi lyhyt matka syksyssä täyttää taas koko syksyn kalenterin eikä muita matkoja voi missään nimessä ajatella... Huoh. Eihän sille mitään voi. Mies elää vaan hitaampaa vauhtia nyt. Minä olisin aktiivisena menossa paljon nyt kun lapset ovat isoja.
Miestäni en jätä. Se ei ole vaihtoehto. Mutta tulevaisuus huolettaa jos tämä tästä vielä oleellisesti vaikeutuu. Lasken vuosia siihen, että olen vapaa miettien olenko silloin vielä itse jaksava ja samalla kokien tästä pohdinnasta suurta huonoa omaatuntoa... :(
Ikävä sanoa, mutta ei tuollainen vetelyys kyllä iästä johdu. Äitini on 10 vuotta vanhempi ja koko ajan menossa.
Toki on erilaisia ihmisiä. Mutta mieheni oli äärimmäisen aktiivinen vielä 4-5 vuotta sitten. Jatkuvasti menossa kanssani ja olin varma että sama jatkuu hamaan tulevaisuuteen asti. Kaikki kuitenkin muuttui hänen osaltaan kun hän jäi eläkkeelle. Saattaa toki olla siihen liittyen sitten jotain masennusta tmv ilmassa. Hyvin monella eläkkeelle jäävällä näin näyttää käyvän. Toki myös omat isovanhempani matkustivat aina yli 90v ikäiseksi kahdestaan ympäri Eurooppaa hyvin aktiivisesti joten tiedostan, että ihmisiä on erilaisia. Siksipä tämä olikin ehkä shokki. Oletin oman mieheni olevan kuten isovanhempani ja oletin meillä olevan vielä noin 10-20 vuotta aktiivista elämää. No elämä on.
ed vast joka tietenkin myös ymmärtää että saattaa ikäerosta huolimatta kuolla miestään aikaisemmin joten siinä mielessä sen sitku elämän odottelu on aika kurjaa...
Pitäisikö miehesi mennä lääkäriin? Ei ole normaalia, että tuon ikäisenä kunto hiipuu noin paljon ja varsinkin noin nopeasti. Suurin osa tuon ikäisistä viettää todella aktiivista ja harrastus täytteistä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minulla on mieheni kanssa 22v ikäeroa. Yhdessä olemme olleet tasan 20 vuotta. Olen nyt 46v ja mieheni on 68v. Meillä on kyllä kaksi nyt jo teini-ikäistä/lähestulkoon aikuista lasta.
Ensimmäiset 10-15 vuotta ikäerolla ei ollut juuri lainkaan merkitystä mutta kyllä se on nyt tullut aika huomattavaksi. Kun mies jäi eläkkeelle hänelle tuli se tavallinen eläkeläisen tapa katsoa ohjelmia. Jos viikossa on 1-2 ohjelmaa niin herranjumala se viikkohan on jo ihan täynnä! Ei sinne enää passaa laittaa muuta ohjelmaa. Eli jos vaikka tapaa kavereita torstaina niin eihän sitä nyt voi muuta erityistä tekemistä sille viikolle oikein enää laittaa kun on muuten ihan liian kiireistä. Tällainen työssäkäyvä jolla on kalenteri täynnä ei tätä millään ymmärrä. Meillä olisi taloudellisesti rahaa matkustella paljonkin mutta yksi lyhyt matka syksyssä täyttää taas koko syksyn kalenterin eikä muita matkoja voi missään nimessä ajatella... Huoh. Eihän sille mitään voi. Mies elää vaan hitaampaa vauhtia nyt. Minä olisin aktiivisena menossa paljon nyt kun lapset ovat isoja.
Miestäni en jätä. Se ei ole vaihtoehto. Mutta tulevaisuus huolettaa jos tämä tästä vielä oleellisesti vaikeutuu. Lasken vuosia siihen, että olen vapaa miettien olenko silloin vielä itse jaksava ja samalla kokien tästä pohdinnasta suurta huonoa omaatuntoa... :(
Se, että miehesi ei halua enää aktiivisesti mennä, ei tarkoita sitä, että sun pitäisi ajautua samaan tahtiin. Sinä olet edelleen oma itsesi, ja sinulla on vapaus ja oikeus harrastaa omia harrastuksiasi. Ja matkustaa, jos se on sitä mitä haluat. Miehelläsi on oikeus päättää jäädä kotiin, mutta sinulla on oikeus mennä. Älä nyt vain ala rajoittaa omia menojasi sen takia, ettei miehesi enää halua lähteä kotoa!
Minulla ja miehelläni on 13 vuoden ikäero ja tarkoitus ON ollut hankkia lapsia. Olen nyt 30 ja odotan ensimmäistä lastamme.
Mielestäni ikää tärkeämpää on toisilleen sopiva elämäntilanne, yhteiset arvot ja tavoitteet elämässä. Meillä ei kummallakaan ollut aikaisempia lapsia ja olemme korkeakoulutettuja ja vakitöissä (toki mies ollut työelämässä minua pidempään). Meillä on toki molemmilla omat juttumme, mutta liikumme, harrastamme ja matkustelemme yhdessä ja vietämme aikaa molempien sukulaisten ja ystävien kanssa. Ihan normaalia aikuisten elämää siis, ikäerosta huolimatta.
Alue: Aihe vapaa
Ikäerolla ei ole mitään merkitystä. Ikä kertoo ihmisestä todella vähän.