Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on pari mt-kollegaa ja just tajusin, mikä heidän ongelmansa on!
25.08.2016 |
Meillä on muutoksia menossa ja totta kai ihmiset valittavat. Olen kiinnittänyt huomiota, että mt-ongelmaisilla ( en tiedä diagnoosia, mutta paljon sairauslomilla, vaikeuksia hoitaa tehtäviään, aina pihalla mitä tapahtuu) on yhteinen piirre.
Se on pää ja ajattelu. He siis ajattelevat ihan liikaa. Sekavasti. Yksinkertaistaminen puuttuu. Ajattelevat niin, ettei ihmekään, että pää on solmussa. Minunkin pääni olisi, jos tuollaiset huolet ja pelot ja kierrokset asioista ottaisin...
Jotenkin tuntuu, että mindfulness ja meditaatio voisi tehdä heille terää. Mikä tahansa, mikä hiljentäisi sen pään.
Tämä näin maalaisjärkihuomiota. Olenko oikeassa?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
He eivät osaa käsitellä vastoinkäymisiä.
Näin. Lisäksi he ovat liian itsekeskeisiä ja kuvittelevat että kaikki päätökset kiertyvät jotenkin heihin. Että kaikki aina ja kaikkialla ajattelevat vain heitä ja siksi päätökset tehdään myös heitä koskeviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
He eivät osaa käsitellä vastoinkäymisiä.
Tämä on totta ainakin omalla kohdallani. Mua ei kukaan opettanut siihen. Sen sijaan jouduin päivät pitkät kuuntelemaan kotona äidin ja isän vastoinkäymisiä ja elin siinä luulossa että minun pitää ne ratkaista kun vanhemmat eivät itse tehneet muuta kuin valittaneet. En lapsen kyvyilläni siinä kuitenkaan onnistunut. Nykyään vastoinkäymiset edelleen saa mut kauhun ja lamaannuksen valtaan. Muistan vielä erään joulun poikakaverin luona. Sain lahjaksi liian pienen yöpuvun ja poikakaverin äiti sanoi että käydään vaihtamassa se kun kaupat aukeaa. Olin äimistynyt että mitä, noin vain? That's it? Voiko noinkin toimia. Meillä kotona olisi ensin voivoteltu tilannetta puoli tuntia. Sitten olisi alkanut ahdistunut pähkäily että voikohan sen vaihtaa ja jos voi, onko kokoja. Tätä olisi jatkettu pari päivää ja lopulta tungettu vaate kaappiin ja jätetty sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
He eivät osaa käsitellä vastoinkäymisiä.
Tämä on totta ainakin omalla kohdallani. Mua ei kukaan opettanut siihen. Sen sijaan jouduin päivät pitkät kuuntelemaan kotona äidin ja isän vastoinkäymisiä ja elin siinä luulossa että minun pitää ne ratkaista kun vanhemmat eivät itse tehneet muuta kuin valittaneet. En lapsen kyvyilläni siinä kuitenkaan onnistunut. Nykyään vastoinkäymiset edelleen saa mut kauhun ja lamaannuksen valtaan. Muistan vielä erään joulun poikakaverin luona. Sain lahjaksi liian pienen yöpuvun ja poikakaverin äiti sanoi että käydään vaihtamassa se kun kaupat aukeaa. Olin äimistynyt että mitä, noin vain? That's it? Voiko noinkin toimia. Meillä kotona olisi ensin voivoteltu tilannetta puoli tuntia. Sitten olisi alkanut ahdistunut pähkäily että voikohan sen vaihtaa ja jos voi, onko kokoja. Tätä olisi jatkettu pari päivää ja lopulta tungettu vaate kaappiin ja jätetty sinne.
Ymmärrän hyvin. Minun lapsuudessani vastoinkäymisten käsittelyssä tärkeintä oli syyllisen löytäminen.
Totta. Mt-ongelmaiset ovat älykkäämpiä kuin muut jotka vain onnellisena puurtavat vaikka paskan seassa jos se on yleisesti hyväksyttyä ja trendikästä.
Sisäisen rauhan ja hiljasuuden tavoittelu nyt kannattaa aina, oli ongelmia tai ei. Mielenterveysongelmainen ei sitä kuitenkaan saavuta vähän meditoimalla tai mindfulness-oppaita lukemalla, vaan paraneminen vaatii ihan oikeasti monen vuoden itsetutkiskelua ja omien pelkojensa kanssa kamppailua. Katkennut jalkakaan ei parane sitä vain hieromalla tai jalkakylvyllä.
Sinä, joka niputit edellä kaikki mt-ongelmaiset itsekeskeisiksi, voit kyllä suoraan sanottuna vetää käteen. Totta on se, että vaikeasti ongelmaisen on vaikea nähdä oman kipunsa ohi, mutta niin olisi myös väestöstä valtaosan vastaavassa tilanteessa. Monet mielenterveysongelmaiset ovat päinvastoin empaattisia ja herkkiä aistimaan toisten tarpeita ja hanakoita täyttämään niitä. Samaa ei voi sanoa idiootista joka demonisoi jo ennestään stigmatisoitua ryhmää vauva vitun aaveessä. Valoja päälle.
T. (entinen) mt-häiriöinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän ne jotka mt-ongelmaisia vaivautuvat pilkkaamaan, ole itsekin vähän avun tarpeessa.
En tunne ketään fiksua ihmistä joka haukkuisi mielenterveysongelmaisia.
Ilkeitä ja toisia haukkuvia ihmisiä ei yleensä kuule kehuttavan, että ovatpa hienoja ja mukavia ihmisiä.
Mikähän siinä on?
Alue: Aihe vapaa
He eivät osaa käsitellä vastoinkäymisiä.