Kuinka paljon annat lapsesi haistatella sinulle tai olla vähät välittämättä käskyistäsi?

Tukkapöllyn paikka!

Sanoisin että siitäpä vaan ilmoitusta laittamaan ja pakkaamaan kamoja sijaiskotiin. Heippa.

Lapsen muuttuneeseen käytökseen on yleensä aina olemassa jokin syy. Jos lapsi on aiemmin siivonnut huoneensa ja laittanut käyttämänsä astiat tiskikoneeseen ja nyt päättänyt, että ei enää tee, on syytä selvittää, miksi ei tee. Joskus syy voi olla ihan muualla kuin kotiasioissa. Esim koulussa ei syystä tai toisesta mene hyvin, on alkavaa masennusta, paras ystävä on löytänyt uuden ystävän, poika/tyttökaveri jätti tms. 

Senkus haistattelee niin paljon kun lystää mutta tietokoneen, kännykän tai xboksin käytöstä on sitten turha haaveilla. 

Teidän kannattais ehkä keskustella siitä mitä lastensuojeluilmoitus tarkoittaa.

En anna. Lapseni (18- ja 16-vuotiaat) ei ole ikinä haistatelleet mulle. Muuten on kyllä toki rumasti puhuttu joskus, mutta ei haistateltu. Ja kyllä he pääosin tekevät mitä pyydän. Toki monesti aikamoisella viiveellä, mutta tekevät. Monesti kyllä joutuu uhkailla, ennen kuin mitään tapahtuu, mutta aina tapahtuu jossain vaiheessa.

En yhtään. En edes osaa kuvitella, että poikani käyttäytyisi noin. Meillä on aina toiminut molemminpuolinen kunnioitus.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset uhkaavat minua lastensuojeluilmoituksella, jos yritän pakottaa heidät esim. siivoamaan huoneensa tai laittamaan likaiset astiat tiskikoneeseen.

:D no ei siinä mitään, anna heidän yrittää. 

On mun esikoiseni (16v) heittänyt saman kommentin kun kerroin ettei hän ole matkalla yhtään minnekään kavereitaan tapaamaan ennen kuin on tehnyt ne asiat jotka oli sinä päivänä luvannut tehdä. (Ruohon leikkuu ja kodin imurointi) Kesälomallaan hänellä oli ihan koko päivä aikaa siihen, mutta päättikin sen sijaan maata sängyllään koko päivän ja kun mä tulin töistä, hän ilmoitti olevansa lähdössä kavereitaan tapaamaan.

Olen ollut tyhmä, paska äiti, mulle on haistateltu vittua kun olen kieltänyt jotain tai laittanut jotain tekemään.  Olen myös kertonut että mulle ei puhuta noin ja odotan anteeksipyyntöä jne. ja joka ainoa kerta sen kiukun jälkeen anteeksi ovat tulleet pyytämään. Ja asiat on tehty niin kuin on pitänytkin alunperin. 

Ja sit joskus tulee niitä hetkiä kun saa välillä niittääkin viljaansa; molemmat teinini ovat eri kerroilla kertoneet miten heistä on ihan kivaa kun osaavat laittaa itse edes jotain ruokaa tai pyykätä jne. Kun kummallakin on kavereita jotka on nälissään kotona kun eivät osaa edes nuudeleita tehdä, ja sit odottavat vanhempia kotiin ruokaa laittamaan.

Talossa on kaksi teiniä.

15 vuotias esim. laittaa astiat koneeseen automaattisesti, oman huoneensa siivoa heikosti.

13 vuotias ei tee mitään ilman toista ja kolmatta kehotusta, mutta oma huoneen hoitaa täysin itse ja se onkin tiptop.

15 vuotias toteaa ljoko "niin kai sitten" tai "kai se on sitte pakko". Ja alkaa hommiin.

13 vuotias taas nakkelee niskojaan, tuhahtelee ja pyörittelee silmiään. Toisinaan paiskoo oviakin. Ovien paukkeesta mä ärähdän, "se on loppu nyt!"

Mä en edes vaadi hommia tehtävän sillä sekunnilla, vaan ottaa itselleen sopivan hetken ja tekee duunin. Joskus jätän viestiä aamulla lähtiessä, että nämä on hoidettava ennen treenejä ja mun tuloa. Aina ovat tehneet.

Omista huoneista mä en hirveesti stressaa. Perjantaihin mennessä on oltava siistiä jälkeä, jos meinaa rahnaa saada. Esikoinen ei ole niin rahan perään, että jää suht usein ilman fyffee.

Meillä taitaa olla aika iisit muksut. Toisaalta olenhan mäkin lungi heitä kohtaan. Ei ne haistattele. Kerran nuorempi sanoi tekevänsä itsestään lasun. Johon vastasin voi teeppä se, etinkö netistä numeron valmiiksi? Sitten se hetken taas mutisi, että häntä vaan vihataan täällä ja rupes imuroimaan. Sillä aikaa siivosin itse keittiön ja tein sille välipalan ja annoin sen lasun numeron. Syömisen jälkeen se tuumas, että sä olet kyllä maailman ihanin äiti.

No ei haistattele, yhtään. Komentaa voi joutua muutaman kerran, mutta kyllä yleensä viimeistään kolmannella käskyllä alkaa tapahtua. Mulle jos sanoisi, että ilmoitan lastensuojeluun, etsisin numeron valmiiksi ja löisin luurin käteen "että siittä vaan, lapseni".

Itse en siedä mitään haistatteluja kodissani. Asioista voidaan riidellä kyllä, mutta edes jotenkin asiallisesti. Täytyy kyllä todeta että välillä vituttaa kunnolla, kun huonetta ei onnistu siivoamaan jne. Luulisi että olisi kaikille mukavampi, kun ei tarvitsisi rähjätä. Aina samoista asioista vielä.

Tyttö sanoi minua viikko sitten idiootiksi ja siitä lähti tabletti jäähylle vuorokaudeksi ja tiukka puhuttelu. Minulle ei haistatella. Mutta jos joku narisee huoneen siivoamisesta, en jaksa ottaa pulttia. Sanon vain niin monta kertaa niin kauan, että huone on siisti ja sitä ennen ei lähdetä esim kavereiden luo tai saa ruokaa. Oma ongelmansa sitten, jos ei pääse kavereiden luo tai on nälässä.

Haistattelua tai uhkauksia en ole edes vielä kuullut, en tosin haistattele tai uhkaile myöskään heitä. Pientä kiristystä voin toisnaan harrastaa jos eivät suostu tekemään.

Lapsellani ei pidä pokka minulle haistatellessaan. Annan siis haistatella aikansa ja sitten hän jo hoitaa hymyssäsuin hommansa. Halaa ja rakastaa. Kiintymyssuhde kantaa, järki voittaa eikä yritä vaatia väärillä keinoilla minulta liikoja!

Vierailija kirjoitti:

En anna. Lapseni (18- ja 16-vuotiaat) ei ole ikinä haistatelleet mulle. Muuten on kyllä toki rumasti puhuttu joskus, mutta ei haistateltu. Ja kyllä he pääosin tekevät mitä pyydän. Toki monesti aikamoisella viiveellä, mutta tekevät. Monesti kyllä joutuu uhkailla, ennen kuin mitään tapahtuu, mutta aina tapahtuu jossain vaiheessa.

Meillä vähän näin. Tosin on kyllä sanottu, että olen tyhmä, ilkeä ja liian vaativa kun vaadin osallistumaan omalla panoksellaan kotitöihin... Mutta suoranaista haistattelua en ole kuullut.