Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tänään päästin irti rakastamastani miehestä
24.08.2016 |
Ymmärsin ettei hän ole ikinä välittänyt minusta ja hän kohtelee minua aina pahasti. Halusin pitää hänet elämässäni ja olla hänelle edes hyvä ystävä, mutta ei se onnistu, hän ei kaipaa minua ystäväkseen. Olimme pitkän aikaan ottamatta yhteyttä ja tänään hän sitten laittoi viestiä ja ihmetteli kun olen ollut hiljaa ja vetosi omiin kiireisiin. Viestitin takaisin, että en jaksa enää tätä ja se luultavasti oli viimeinen kerta. Puhuin myös kuinka olen vihdoin sisäistänyt asian ettei hän minusta ole koskaan välittänyt millään tasolla. Ei hän muuta oikein sanonut kuin, että ei pidä kuulma paikkaansa..
Tietty ei ehkä viestillä ole järkevää tälläistä sanoa, mutta historiamme aikana hän on niin monesti hylännyt minut viestillä ja haukkunut, että ehkei tämä niin paha ollut. Ärsyttää oma tyhmyyteni kun olen antanut hänen kohdella minua kuin paskaa ja aina kuitenkin ottanut hänet takaisin iloisesti.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Hitsi mulla on tuollainen rakkaus. Koen tarvitsevani sitä toista, vaikka hän ei tarvitse minua. Minusta hän ei vain tajua, mitä voisi saada. Tämmöinen on niiin raastavaa.... En ymmärrä tarvitsemistani kun en saa mitään ja silti vain tarvitsen toista. Mekään emme ole yhteyksissä. Silti se ei lopeta tätä.
En ole kertonut toiselle miten tarvitsisin häntä, eikä se mitään muuttaisi. Ei se häntä kiinnostaisi. Olen sitäpaitsi varattu. Mutta kuolleessa, päällisin puolin toimivassa suhteessa. Vaihtikset ois: nykytila, yksinäisyys tai säätö miehen kanssa, joka ei tarvitse minua.
Ihmettelen, kun hänestä ei kuulu, vaikka osoitan (olemalla ottamatta yhteyttä), etten tarvitse sinua. Tiedän, että jos kuuluisi, niin luultavasti koittaisin vielä jatkaa. Mietin, ajatteleeko mies minua. Itse ajattelen häntä joka päivä enemmän ja vähemmän.Koitan sanoa itselleni, etten tarvitse häntä. Se vain tuntuu todella pahalta.
Yksipuolinen rakkaus on raskasta 😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksin hyvän tavan olla viestimättä yhden vastaavanlaisen ääliömiehen kanssa. Aina kun tarvitseva olo, ajattelen "xxx on kuollut" niin monta kertaa, että alkuperäinen ajatus unohtuu. Tällä metodilla olen nyt ollut viestimättä jo viikkoja! Eikö mies tule mieleen enää kuin kerran pari päivässä. Huimaa edistystä.
Vierailija kirjoitti:
Keksin hyvän tavan olla viestimättä yhden vastaavanlaisen ääliömiehen kanssa. Aina kun tarvitseva olo, ajattelen "xxx on kuollut" niin monta kertaa, että alkuperäinen ajatus unohtuu. Tällä metodilla olen nyt ollut viestimättä jo viikkoja! Eikö mies tule mieleen enää kuin kerran pari päivässä. Huimaa edistystä.
Tätä pitää kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Hitsi mulla on tuollainen rakkaus. Koen tarvitsevani sitä toista, vaikka hän ei tarvitse minua. Minusta hän ei vain tajua, mitä voisi saada. Tämmöinen on niiin raastavaa.... En ymmärrä tarvitsemistani kun en saa mitään ja silti vain tarvitsen toista. Mekään emme ole yhteyksissä. Silti se ei lopeta tätä.
En ole kertonut toiselle miten tarvitsisin häntä, eikä se mitään muuttaisi. Ei se häntä kiinnostaisi. Olen sitäpaitsi varattu. Mutta kuolleessa, päällisin puolin toimivassa suhteessa. Vaihtikset ois: nykytila, yksinäisyys tai säätö miehen kanssa, joka ei tarvitse minua.
Ihmettelen, kun hänestä ei kuulu, vaikka osoitan (olemalla ottamatta yhteyttä), etten tarvitse sinua. Tiedän, että jos kuuluisi, niin luultavasti koittaisin vielä jatkaa. Mietin, ajatteleeko mies minua. Itse ajattelen häntä joka päivä enemmän ja vähemmän.Koitan sanoa itselleni, etten tarvitse häntä. Se vain tuntuu todella pahalta.
Entäpä jos se mies odottaa sitä yhteydenottoasi ja on samalla tavalla "kohtelias" kuin sinä? Eikö siinä silloin olla ns. rakkauden haudalla, jossa molemmat tappaa senkin vähän, jota teillä oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kysyi onko miehestä mitään kuulunut niin vastaus on ei ole. Tuntuu pahalta, että tosiaan häntä ei voisi vähempää kiinnostaa kun itse itkee ja suree. Toisaalta näin parempi, että toivun tästä helpommin kun tämäkin vielä osoittaa hänen tunteensa minua kohtaan.
Nyt kun hän viimeksi tuli takaisin ja päätimme yhdessä olla ystäviä niin ajattelin 'unohtaa' menneet ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Hän kuitenkin edelleen jatkoi minun loukkaamistani ja iän ikuisia selittelyitä eikä tosiaan ollut mistään jutuistani edes kiinnostunut.
Monella näyttää olevan samantyyppisiä kokemuksia. Yksipuolinen rakkaus ja välittäminen tosiaan ovat syvältä. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hän tajusi itse miten on loukannut ja päätti antaa asian olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa pysyä tuossa päätöksessä. Turha takaisin haikailla.
Sama täällä :( Tosin mieskin tykkäsi minusta ja on ihana, mutta olosuhteiden pakosta näin... Tsemppiä, löydät varmasti jonkun paremman :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä :( Tosin mieskin tykkäsi minusta ja on ihana, mutta olosuhteiden pakosta näin... Tsemppiä, löydät varmasti jonkun paremman :)
Minua taas mies ei tarpeeksi rakastanut. Sattuu kun jouduin omasta miehestä luopumaan, jotta pääsen jatkamaan elämää. :( Aina hän on mielessäni.
Alue: Aihe vapaa
Hitsi mulla on tuollainen rakkaus. Koen tarvitsevani sitä toista, vaikka hän ei tarvitse minua. Minusta hän ei vain tajua, mitä voisi saada. Tämmöinen on niiin raastavaa.... En ymmärrä tarvitsemistani kun en saa mitään ja silti vain tarvitsen toista. Mekään emme ole yhteyksissä. Silti se ei lopeta tätä.
En ole kertonut toiselle miten tarvitsisin häntä, eikä se mitään muuttaisi. Ei se häntä kiinnostaisi. Olen sitäpaitsi varattu. Mutta kuolleessa, päällisin puolin toimivassa suhteessa. Vaihtikset ois: nykytila, yksinäisyys tai säätö miehen kanssa, joka ei tarvitse minua.
Ihmettelen, kun hänestä ei kuulu, vaikka osoitan (olemalla ottamatta yhteyttä), etten tarvitse sinua. Tiedän, että jos kuuluisi, niin luultavasti koittaisin vielä jatkaa. Mietin, ajatteleeko mies minua. Itse ajattelen häntä joka päivä enemmän ja vähemmän.
Koitan sanoa itselleni, etten tarvitse häntä. Se vain tuntuu todella pahalta.