Olen työtön, asunnoton, sinkku ja tänään sain tietää olevani raskaana.
Ahdistaa ja pelottaa. Mikään vaihtoehto ei tunnu hyvältä. Ehkäisy oli kunnossa joten en ymmärrä miten tähän päädyttiin. Mies lähti lätkimään koska ei kuulema halua tätä 'minun kanssani'.. Ei ole ketään kenelle jutella joten puran ajatuksiani tänne.
Kommentit (41)
Miksi olet asunnoton? Onko muita ongelmia, päihteitä, mt-ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet asunnoton? Onko muita ongelmia, päihteitä, mt-ongelmia?
Ei ole mistään sellaisesta kyse, olen ollut pitkään reissussa ja palasin suomeen kesän alussa ja koska ei ole löytynyt töitä niin ei ole löytynyt myöskään asuntoa. Miehellä oli oma asunto jossa sain majailla tähän asti, nyt ei ole sitä mahdollisuutta enää.
Entäs mites sun vanhemmat? Onko sisaruksia? Tai isovanhemmat? Mitä mieltä itse olet lapsesta?
Minkä ikäinen olet? Entä mies? Mitä hän on sanonut lapsesta?
No, pidä lapsi. Kun ei töitäkään ole niin millä tavalla elämä menee eteenpäin sitten ilman lastakaan. Asunnon saat varmastikin raskauden perusteella ja saat sitten perustuet. Kun lapsi on isompi, hae opiskelemaan tai uudestaan töihin. Onhan sillä isälläkin juridinen vastuu, ainakin elatustuet saat. Hankala tilanne mutta ei ylittämätön ja ehdit järjestää asiat kuntoon ennen vauvan syntymää.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Entä mies? Mitä hän on sanonut lapsesta?
Olen 27, mies 33. Mies ei halua kuulla koko asiasta enempää. Sanoi että olisi kanssani vain velvollisuuden tunteesta eikä halua sitäkään.
Joku kyseli perheestäni, vanhemmista on vain toinen elossa ja hän asuu todella kaukana eikä olla oikein läheisiä. Veli asuu aika lähellä ja hänen kanssa ollaan kyllä tekemisissä, mutta hän asuu vaimonsa ja vauvansa kanssa pienessä kaksiossa jossa jokatoinen viikko on myös vaimonsa 3v poika joten sinne en viitsi tuppautua. -Ap
Kaikesta selviää, muista se. Itse olen päälle nelikymppinen ja kaikkea kokenut elämässäni, mutta aina olen uskonut, että kaikki kääntyy vielä parhain päin. Ja niin se on mennytkin. Se vaan kuuluu elämään, että joskus tulee eteen ikävämpiäkin tilanteita.
Nyt otat yhteyttä sossuun ja selvität tilanteen. Saat sieltä apua. Sitten vaan pää pystyssä eteenpäin. Kohta huomaat, että ihan hyvin asiat ovatkin.
Kiitti muuten kaikille. Helpottavaa edes lukea fiksuja kommentteja vaikkei itse ole mitään päätöstä saanut aikaan. Olo on vähän kevyempi, tosin miehen viestit jotka on vuorotellen tätäluokkaa: "varaa aika aborttiin v*tun sekopää" ja "meinasitko tappaa meidän lapsen" ei oikeen helpota päätöksen tekoa. Ensin hän oli sillä linjalla ettei halua kuulla asiasta mitään ja että se on hoidettava pois ja kun sanoin vaan "ok" niin alko syyttelyt lapsen tappamisesta.. Yritä tässä sitten miettiä. -Ap
Nyt sulla on mahdollisuus kääntää elämäsi suunta. Ota se.
Mä tiedän ihmisiä, jotka ovat olleet tosi pohjalla ja tulleet yllättäen raskaaksi. Se on ollut paras asia, mitä heille on tapahtunut.
Sulla kävi hyvä mäihä. Nyt kaupunki järjestää sulle kipin kapin asunnon. Sitten olet enää vain työtön ja sinkku.
No, sä oot nähny maailmaa ja kokenu asioita. Nyt on aika asettuu aloilleen. Sulla on alustava runkosuunnitelma seuraavaksi 18 vuodeks vähintään ja kohta kämppäkin.
Mulla on ystävä joka oli vastaavassa tilanteessa 2v sitten, ja hän oli vielä vauva kuumeillutkin, ja ikää 29.
Päätyi silti aborttiin, ja juuri kun häntä näin niin kertoi ettei ole kertaakaan katunut.
Asuu nyt ihanan miehen kanssa yhdessä ja suunnittelevat vauvaa.
Ota vastaan ihminen, joka on luoksesi syntymässä. Et kadu. Paljon työtä, mutta onnea luvassa. Älä pelkää, elämä kantaa. Silti - mihin ratkaisuun ikinä päädytkään, toivon sinulle voimia ja rakkautta ♡
Hei!
Asiasi järjestyvät varmasti, neuvolastakin voi saada aiemmin ensimmäisen ajan jos tarve. Uskon että koska asiaa edes mietit, tulisit katumaan aborttia. Miehenkin mieli voi muuttua kun hänen geenejään omaava pieni syntyy. Ja jos ei, on tukiperheitä yms saatavilla äidin jaksamista auttamaan! Tsemppiä!
Vauvan olikin tarkoitus tulla juuri nyt elämääsi. Ei mikään ole sattumaa. Kadut lopunelämää jos teet abortin ja mietit minkäikäinen lapsi olisi minäkin vuonna. Kyllä kaikki selviää.
Olet ilmeisesti myös kouluttamaton, vähän tyhmä ja yksinkertainen. Ei ole mitään järkeä tehdä lapsia tuohon tilanteeseen. Hanki asunto ja töitä, kyllä työtä Suomesta tekevälle löytyy. Keskeytä raskaus, jos et pysty varmistamaan lapsesi ja itsesi toimeentuloa. Et halua kasvattaa lasta köyhyydessä.
Ja joka tapauksessa hae keskusteluapua.
Vierailija kirjoitti:
Olet ilmeisesti myös kouluttamaton, vähän tyhmä ja yksinkertainen. Ei ole mitään järkeä tehdä lapsia tuohon tilanteeseen. Hanki asunto ja töitä, kyllä työtä Suomesta tekevälle löytyy. Keskeytä raskaus, jos et pysty varmistamaan lapsesi ja itsesi toimeentuloa. Et halua kasvattaa lasta köyhyydessä.
Ja joka tapauksessa hae keskusteluapua.
Hetkinen nyt. Millä perusteella ap on kouluttamaton, tyhmä tai yksinkertainen? Mistä päättelet tällaista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Entä mies? Mitä hän on sanonut lapsesta?
Olen 27, mies 33. Mies ei halua kuulla koko asiasta enempää. Sanoi että olisi kanssani vain velvollisuuden tunteesta eikä halua sitäkään.
Joku kyseli perheestäni, vanhemmista on vain toinen elossa ja hän asuu todella kaukana eikä olla oikein läheisiä. Veli asuu aika lähellä ja hänen kanssa ollaan kyllä tekemisissä, mutta hän asuu vaimonsa ja vauvansa kanssa pienessä kaksiossa jossa jokatoinen viikko on myös vaimonsa 3v poika joten sinne en viitsi tuppautua. -Ap
Oliko miehellä kiikarissa kenties toinen nainen.
Tosi alussa, veikkaisin viidettä viikkoa. Nyt majailen ystävän sohvalla, aiemmin asuin tämän kyseisen miehen luona. Palattiin molemmat suomeen parivuotta kestäneeltä reppureissulta joitakin kuukausia sitten enkä ole saanut töitä tai omaa asuntoa tässä ajassa. -Ap