Lue keskustelun säännöt.
Luokkakokous tulossa. Pystynkö kohdata kaikki?
24.08.2016 |
Lähiaikoina on tulossa luokkakokous, jossa paikalla koko sama vuosikerta eli useampi luokka yläasteen ajoilta. Minulle koko yläaste oli yhtä painajaista. Olen persoonallisen näköinen ja siitä kiusattiin koko yläasteen. Välillä se oli fyysistä. Tönimistä käytävillä, iso porukka huuteli "noita-akka, pullosilmä, sinusta ei koskaan tule mitään. Olet niin ruma ettet ikinä löydä edes miestä, jne" Usein sai juosta koulusta itkien kotiin ja yrittää ehtiä niin, ettei osu samalle reitille kiussaajien kanssa. Minulla ei tuolloin ollut kuin pari kaveria ja hiljaisena hyväksyin kohtaloni.
Meni pitkään päästä sinuiksi itsensä kanssa ja hyväksyä itseni. Kaupungin vaihto muutti asioita eikä kukaan ole enää minua kiusannut vaikka edelleen nenäni on hieman kyömy ja silmät suuret. Päin vastoin. Aina on ollut vientiä ja elämässä olen pärjännyt hyvin. Silti 20 vuoden jälkeen kauhistuttaa tuo tuleva luokkakokous. En tiedä pystynkö sinne mennä.
Toisaalta haluan mennä ja näyttää mikä olen nyt ja toisaalta taas ahdistaa ajatuskin nähdä ne kiusaajat.
Mitä tekisit tilanteessani? Menisitkö?
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kovin usein käy palstalla, joten selvennystä kaipaan. Nuolet ylöspäin, menisitte?
Ap
Tai sitten tsemppiä sinulle!
Jos oot päässy yläasteesta yli reilusti niin mene mutta jos joku kaihertaa vielä niin elä mene.
Voisitko mennä niiden vanhojen kavereidesi kanssa? Olisi joku turva jos on inhottava siellä olla:)
Voi olla, että itse en uskaltautuisi menemään tuossa tilanteessa, mutta olenkin ujo:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei oo mikään pakko ellei halua
itse en menisi
Jos ajatuskin ahdistaa, jätä menemättä. Ikävät muistot saattavat vain vallata mielesi, etkä saa tuosta tilaisuudesta mitään iloa itsellesi.
Voit tietysti kysellä, ovat ko kaksi silloista kaveriasi menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako kysyä että miksi ihmeessä suunnittelet meneväsi, jos sulla ei oikein kavereitakaan ollut? Kenet odotat tapaavasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko mennä niiden vanhojen kavereidesi kanssa? Olisi joku turva jos on inhottava siellä olla:)
Voi olla, että itse en uskaltautuisi menemään tuossa tilanteessa, mutta olenkin ujo:)
Voisin varmastikin. Joudun työelämässä usein sosiaalisesti haastaviin tilanteisiin ja nykyään kaukana siitä hiljaisesta tytöstä. Enkä epäile, että kukaan siellä alentuisi haukkumaan. Uskon, että sen verran aikuistuttu kaikki.
Lähinnä mietityttää se mitä tunteita itsessä herää nuo ihmiset kohdatessa.
Ootko nyt menestynyt elämässä? Menisin jos olis jotain "näytettävää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en menisi. Luokkakokouksissa menee väistämättä jotenkin ne vanhat roolit päälle, vaikka kouluajoista olisi vuosikymmeniä, ja voi tulla liikaa ikäviä muistoja mieleen. Enkä todellakaan välittäisi kohdata kiusaajiani.
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä että miksi ihmeessä suunnittelet meneväsi, jos sulla ei oikein kavereitakaan ollut? Kenet odotat tapaavasi?
Ne vähät kaverit ja ne neutraalit. Toki olisi kiva tietää mitä heille kuuluu ja osallistua iltaan.
Ehkä osoittaa myös itselleni, että voin asian kanssa sinut. Jos ilta menee hyvin, voi se olla yksi askel yli pääsemisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko nyt menestynyt elämässä? Menisin jos olis jotain "näytettävää".
Mikä on se mittari? On hyvä työ, oma asunto, auto ja yksi lapsi. Keskituloinen tavis. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko mennä niiden vanhojen kavereidesi kanssa? Olisi joku turva jos on inhottava siellä olla:)
Voi olla, että itse en uskaltautuisi menemään tuossa tilanteessa, mutta olenkin ujo:)Voisin varmastikin. Joudun työelämässä usein sosiaalisesti haastaviin tilanteisiin ja nykyään kaukana siitä hiljaisesta tytöstä. Enkä epäile, että kukaan siellä alentuisi haukkumaan. Uskon, että sen verran aikuistuttu kaikki.
Lähinnä mietityttää se mitä tunteita itsessä herää nuo ihmiset kohdatessa.
Jos olet sinut itsesi ja asian kanssa, niin mene, mutta mikään pakko ei ole, jos jotenkin ahdistaa. Itse menisin, mutta en ole sinä. Voi olla, että se olisi viimeinen piste tälle tarinalle, eikä sen jälkeen asia enää hierrä. Voi olla, että tuntuisi kivalta näyttää, miten hyvin menee. Jos taas tuntuu, että kokemus on rankka, niin älä mene. Äläkä päihdy, siinä voi tulla sanottua jotain, mitä ei pitäisi.
Ei taida olla kovin hyviä neuvoja, mutta kun se riippuu niin siitä, miltä sinusta itsestäsi tuntuu. Ei me muut tiedetä.
Meillä oli yksi projekti vanhojen luokkalaisten kanssa kokonaisen viikonlopun. Ihan kivaa oli, mutta kyllä ne tietyt roolit ja tiettyjen ihmisten asenteet omasta asemastaan oli edelleen jäljellä siellä. Aika huvittavaa.
En kovin usein käy palstalla, joten selvennystä kaipaan. Nuolet ylöspäin, menisitte?
Ap