Hoikkuus on tehnyt ainakin minut onnelliseksi!

Alkupainoni oli tosin vain 52 kg, mutta mittaakin on vain 159. Tavoite 47-48 kg, enää 2 kg matkaa.

Tosin perimmäinen syy ei kuitenkaan ole se laihuus (en kovin pyöreä ollutkaan, mutta itseäni ylimääräiset kilot haittasivat), vaan palautunut itseluottamus ja -varmuus.

ja kun raskaudesta jäi sitten kiloja tunsin itseni todella öö, mikähän se sana olisi epävarmaksi ja peittelin itseäni enkä halunnut juhliin tai mihinkään ihmisten ilmoille... Päähän otti suunnattomasti " kerrankin nähdään sutkin pyöreänä" kommentit... Mutta kun aikaa kului vuosi niin sain painoni taas lähtölukemiin, ja nyt voin ilolla mainostaa " olen kahden lapsen äiti" ja silti olen edelleen ihan saman kokoinen kun olin 5 vuotta sitten ennen kumpaakaan lastani...

Pudotin 25 kiloa ylipainoa pois. Elämässäni ei mikään parantunut. Terveys on vielä huonompi kuin lihavana ja myöskin olen rumempi kuin lihavana. Hukkaan meni, petyin pahasti kun normaalipainoa aina niin ylistettiin.

vaan se että kuvittelette olevanne nyt enemmän hyväksyttyjä ja olette luopuneet kilojen tuomasta häpeästä. Eli todellisuudessa kyse on vain siitä, että yhteiskunta on aivopessyt teidät ajattelemaan että läski on pahasta. Kiloilla ei todellisuudessa ole tekemistä asian kanssa, vaan kyse on teidän ajatuksista.

Vierailija:

Pudotin 25 kiloa ylipainoa pois. Elämässäni ei mikään parantunut. Terveys on vielä huonompi kuin lihavana ja myöskin olen rumempi kuin lihavana. Hukkaan meni, petyin pahasti kun normaalipainoa aina niin ylistettiin.

Ikävää tietty ettet ole tyytyväinen, mutta toisaalta minusta tuntuu helpottavalta etten ole ainoa joka tuntee näin! Koska laihduttamisenhan pitäisi olla autuaaksi tekevää ja ihmisen hehkuttaa sitä miten hyvältä tuntuu normaalipainoisena...mutta jos ei tunnukaan...:(

mutta silti minusta on mukavampaa kuvitella olevani hyväksytty (vaikken sitä oikeasti olisikaan), kuin kärvistellä epävarmana kilojeni kanssa. Kaikki tämä heijastuu ihan käytännönkin asioihin: esim. seksielämä on parantunut, kun itsevarmuutta on tullut lisää. On ihanaa kulkea kaupoissa ja ostaa kauniita vaatteita miettimättä sitä, että sopiiko tämä nyt minun vartalolleni vai ei - kaikki näyttää kuitenkin hyvältä.



Tiedän, etten ole mitenkään älykkäämpi tai ihanampi ihminen nyt laihdutuksen tuloksena, vaan ihan sama ihminen kuin ennenkin. Kuitenkin vähän onnellisempi.



Ap

Minä ainakin nautin siitä, että olen katseiden kohteena. Pullukkana en nauttinut.



Mutta jos elämässä on muita, suurempia ongelmia, niin eihän laihduttaminen hyvänen aika nyt niitä poista. Ei se mikään elämänmuutos ole.

Haukut itseäsi jopa rumaksi. Osaatko ehostaa itseäsi ja tuoda vaatteilla hyviä puolia esille?

Toistamiseen - vika on jossain muualla.

et voi määritellä siihen mitään painoindeksirajaa. Tiedoksi vain.



Ap

Rumuutta on muutakin kuin ylipaino. Itsetunto ei noussut, päinvastoin laski vaan.

ylipaino.

Vierailija:

Haukut itseäsi jopa rumaksi. Osaatko ehostaa itseäsi ja tuoda vaatteilla hyviä puolia esille?

Toistamiseen - vika on jossain muualla.

Media vaan hehkuttaa, kuinka laihtuminen suurinpiirtein tekee autuaaksi, ja kuinka kaikki ovat onnellisia laihduttuaan. Se kun vain ei mene niin.

Vähänkään isommat kaverit ja hieman ylipainoinen äitinikin aloittavat yleensä tapaamisen sanoilla " voi kun sä oot niin hyvännäköinen/laihtunut/yms.. Ja mä oon VAIN tämmönen, kyllä mäkin mutta kun pälä pälä...



Niin ärsyttävää!!!!



Sama ihminenhän minä olen!!!



Sen sijaan liikkumisessa ja arjessa painonpudotusta en huomaa millään lailla. Sitten sen tajuaa kun ajattelee sen lukuina.



t. Minkula -18,5kg (ja nyt junnaa paikallaan, millään ei lähde viimeiset 6,5kg!)

Pukeudun hyvin, omalla tyylillä. Meikkaan, mutta mikään ei peitä aknea ja arpia, mihinkään laserhoitoon ei ole varaa. Lääkkeitä syön näppyihin, vaan huonostippa nekään auttaa. Vartaloni on ruma, kudostyypiltäni olen sellainen että vaikka olen normaalipainoinen ollut pian kaksi vuotta, iho ei palaudu ennalleen. eli vatsani roikkuu makkaroilla vaikka siinä ei läskiä olekaan. Rintani ovat luttanat, nännit yhtä isot kuin E-kupissa ollessa vaikka nyt on a-b. Raskausarpeni tulehtuvat, ovat kymmenen senttiä pitkiä ja sentin leveitä repeämiä. Ja turha sanoa mistään kiinteytysjumpasta... mikään jumppa ei kiinteytä ihoa. Ja olen näistä asioista keskustellut lääkäreiden kanssa, ainoa apu olisi plastiikkakirurgi, johon minulla ei ole ikinä varaa. Toki kaikki nuo arvet oli ennen laihdutustakin, mutta laihtumisen myötä iho jäi löysäksi ja olen kaulasta alaspäin " kurttuisen" näköinen. Niin ja ikää on 25, yli viisikymppisellä äidillänikin on parempi vartalo kuin minulla eikä hän ole koskaan itsestään huolta pitänyt.

Tällähetkellä fyysinen terveys on sitä tasoa, etten lenkillekään kärsi mennä. odotan polven leikkausta, josko se veisi kivut pois että kärsisi kunnolla edes kävellä.

Ja hyvähän se on sanoa että vika on muualla... minusta vaan ei tee edes " tavallisen nättiä" mikään mitä voin itse tehdä.

Vierailija:

Haukut itseäsi jopa rumaksi. Osaatko ehostaa itseäsi ja tuoda vaatteilla hyviä puolia esille?

Toistamiseen - vika on jossain muualla.

Odotin olevani laihduttuani kauniimpi ja terveempi. En minkään missi, vaan näyttäisin ihan keskiverrolta ikäiseltäni. En huippukuntoinen vaan tavallisesti terve, vaikken mitenkään sairas ollutkaan. Nyt sitten olen senkin edestä kipeenä.



se 25-kiloa pudottanut.

Vähän sama kuin uimaan mennessä sanotaan että " ei se ole kylmää se vain tuntuu siltä" -- ööö? eikös se just oo se juttu :-)))

Vierailija:

vaan se että kuvittelette olevanne nyt enemmän hyväksyttyjä ja olette luopuneet kilojen tuomasta häpeästä. Eli todellisuudessa kyse on vain siitä, että yhteiskunta on aivopessyt teidät ajattelemaan että läski on pahasta. Kiloilla ei todellisuudessa ole tekemistä asian kanssa, vaan kyse on teidän ajatuksista.

Itsekin olen aivan rupsahtanut kropaltani. Annan kuitenkin itseni autaasti unohtaa tämän kaiken ja peitän itseni vaatteilla ja huijaan itseäni kuvittelemalla olevani lähes täydellinen=)



Iho-ongelmia tuskin voit kuitenkaan syyttää laihtumisestasi. Tai ehkä sikäli, että jos olet muuttanut syömisiäsi merkittävästi ja asia on vielä verrattain uusi, niin ehkä ihosi ei ole vain ehtinyt vielä tottua muutokseen ja käy vielä puhdistautumista läpi.



Ja tuskin voit syyttää polvesi leikkauksen tarvettakaan laihtumisella?



Toivotan onnea matkaan! Ja ehkä paria lisäkiloakin=)

iho-ongelmia ja polvi&muita vaivoja laihtumisesta. mutta olisi se nyt ollut mukavaa että laihtumisesta olisi ollut jotain hyötyäkin. Siinämielessä että olin lihavana nätimpi, että nyt näytän puolityhjältä kurttuiselta ilmapallolta, silloin näytin täydeltä ilmapallolta.

Vaatteet päällä pystyn jotenkuten itseni sietämään, tosin melkeinpä pitää kasvoja ja käsiä lukuunottamatta kaikki peittää. Sitten tilanteet joissa pitäisi olla vähissä vaatteissa ahdistaa, miehen kanssa pitäisi seksiä harrastaa, perheen kanssa käydä uimahallissa... Lihavana tällaista ongelmaa ei ollut koskaan! Ja joku aika ajattelematon tuttu on saunareissulla kyllä sanonutkin pahasti. Eihän siitä pitäisi välittää... mutta hankalaa se on.



Olen ollut tässä painossa, muutaman kilon seilaamisella, pari vuotta. Koko tämän ajan iho-ongelmat ovat pahentuneet:(