kaksisuuntaisen mielialahäiriön takia välit poikki?

Psyykkiset oireilut on tosi raskaita ja en jaksaisi olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa. En vaan voi katkaista välejä epävakaaseen aikuiseen lapseeni vaikka olen ihan rikki ja koen paljon tuskaa asian vuoksi.

?

On tosi raskasta ja kun ei ole kysymys esim lähisukulaisesta niin olen ihan sanallisesti laittanut välit poikki bipolaariin ihmiseen. Olin kohteena niin masennus kuin maanisessa vaiheessa. Välillä jopa pelotti. Mietin miten ihmeessä saisin lopetettua ns ystävyyden. Sain apua eräältä asiantuntijalta ja nyt ei tarvitse enää ahdistua päivittäin.

Jos joku miettii miten ystävän voi hylätä kun hän on sairas niin siksi voi koska mieleltään sairas ja siihen apua vastaanottamaton henkilö tekee pahimmillaan myös toisen elämästä helvettiä.

Bipo täällä moi, tuntuu hyvältä kun ihmiset "kysyy neuvoja" miten päästä meistä eroon. Ihmisiä tässäkin vaan ollaan, mutta onneksi ystävistäkin ne jyvät huomaa akanoista. Ja kyllä, lääkityksen ollessa kohdillaan, bipo on mulla (kuten monella muullakin) lähes oireeton.

Minä olen laittanut välit poikki erääseen, joka käytti sairauttaan tekosyynä käyttäytyä miten sattuu ja kohdella ihmisiä huonosti, jopa väkivaltaisesti. Itselläni on myös diagnosoitu bipolaarihäiriö, mutta asennoitumiseni siihen on täysin erilainen ja olen sitoutunut sen hoitoon (toisin kuin tämä toinen), eikä kukaan ole koskaan sen takia minua hylännyt tai kokenut hankalaksi ihmiseksi.

Mulla puoliso sai bipo II -diagnoosin muutama vuosi sitten. Lääkitysten kokeiluun meni aikaa, ja se oli todella raskasta, väärien lääkkeiden kanssa helvettiä. Nyt on mennyt jo monta vuotta hyvin sekä oireiden että parisuhteen kannalta. Masennuskaudet huomaan vähän viiveellä, hypomanioita vähemmän. En pidä muita sairauksia kummempana. Impulsiivisen ykköstyypin kanssa tuskin jaksaisin elää, mutten usko, että katkaisisin esim. ystävyyssuhdetta sen takia.

En tiedä mikä on bipo :D mutta olen siis kaksi vuotta ollut olematta tekemisissä äitini kanssa koska koittaa vaan pilata mun elämää. Just taas uhkaili aiheetta syytteellä mua. En viitsi kaikkea avata mutta olen sitä mieltä etten halua tuhota perhettäni ja omaa mielenterveyttänI vaikka kuinka äiti onkin. .

Ap

Vierailija kirjoitti:

käytti sairauttaan tekosyynä käyttäytyä miten sattuu ja kohdella ihmisiä huonosti, jopa väkivaltaisesti

Noin 99 prosenttia bipoista on tällaisia. Kannattaa pitää mielessä, jos sattuu tuollaiseen tutustumaan.

Vierailija kirjoitti:

Bipo täällä moi, tuntuu hyvältä kun ihmiset "kysyy neuvoja" miten päästä meistä eroon. Ihmisiä tässäkin vaan ollaan, mutta onneksi ystävistäkin ne jyvät huomaa akanoista. Ja kyllä, lääkityksen ollessa kohdillaan, bipo on mulla (kuten monella muullakin) lähes oireeton.

Lue viesti 3.

Ja jos jyvät erottuu ystävissä akanoista niin voittehan te saada toisista bipoista uusia ystäviä. Ai ei vai? Ai miksi? Kukaan niitä kestä.

Niinpä. Ystävän pitäisi kestää ja ymmärtää vaikka bipo voi esim aiheuttaa toiselle aivan älyttömiä vaikeuksia esim sotkea ystävänkin raha yms asiat. Mutta sepä ei ollutkaan oikea ystävä.

Myös ystävällä on oikeus hyvään oloon ja elämään.

Juu kyllä, äiti katkoo itse välejä meihin lapsiin millon mistäkin syystä ja on väkivaltainen jopa teinejä kohtaan ja sitten koittaa selitellä tällä käytöstään..

Ap

Lääkefirmojen kehittämä trendisairaus, tämä II-tyypin sairaus. Mitähän seuraavaksi kun patenttisuoja raukeaa?

Jos poikkeat hieman valtavirrasta olet heti psyykkisesti sairas. Vitut, sanon minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

käytti sairauttaan tekosyynä käyttäytyä miten sattuu ja kohdella ihmisiä huonosti, jopa väkivaltaisesti

Noin 99 prosenttia bipoista on tällaisia. Kannattaa pitää mielessä, jos sattuu tuollaiseen tutustumaan.

Ei, vaan sairaus vaan tulee alkuvaiheen jälkeen esille enimmäkseen niissä tapauksissa, joissa käyttäytyminen on äärimmäistä. Suurimmasta osasta et luultavasti tiedä, että heillä on diagnoosi.

Mun miehella bipo. Välillä raskasta ja välillä ei. Rakastan häntä yli kaiken!!! Ikinä en häntä hylkäisi.

Kun paha vaihe menossa ni ei ole sairaudentuntoa ja siinä minä astun kuvaan ja haen hänelle apua. Melki 10 vuotta yhdessä oltu ja 1 lapsikin löytyy.

Älkää hylätkö bipon takia ketään, he eivät sairaudelleen mitään voi.

Suurin osa bipoista ihan kiinni normielämässä. Huonot vaiheet voi tulla vaikka 10v välein. Sitten on niitä joilla lääkitys ei syystä tai toisesta toimi. Valitettavasti läheiseni kuuluu tähän ryhmää ja lukuisten psykoottisten jaksojen jälkeen normaali elämä ja sen säännöt katosivat hänen otteesta. Tuli vastaan hetki, jolloin piti valita joko minä tai hän. Itsekästä tai ei, niin valitsin itseni. Ei se helppoa ollut. Eikä ole. Yritän toki pitää edelleen yhteyttä, mutta omilla rajoilla ja ne eivät kelpaa. Eli minulle ei saa soittaa öisin tunnin välein. Meille ei voi muuttaa. En voi maksaa velkoja. En jaksa kuunnella loputtomasti ahdistavia tarinoita. Kun ei jaksa niin ei jaksa.

Myös mielenterveysongelmaiselta voi odottaa käytöstapoja. Jos joku kohtelee sinua mielestäsi huonosti, saat lähteä.

Bipo täällä moi, tuntuu hyvältä kun ihmiset "kysyy neuvoja" miten päästä meistä eroon. Ihmisiä tässäkin vaan ollaan, mutta onneksi ystävistäkin ne jyvät huomaa akanoista. Ja kyllä, lääkityksen ollessa kohdillaan, bipo on mulla (kuten monella muullakin) lähes oireeton.

Tämän alku kosketti! Kovasti olen itsekin tehnyt töitä ollakseni ihminen ihmiselle, mutta aina ei onnustu.