En usko että mua voi kukaan rakastaa
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa kerhoon.
Minkälainen sun elämäntilanne on? Ap
Ei muakaan, mutta mulle se on ihan ok. En minä niiden rakkautta mihinkään tarvitsekaan. Onni on olla erakkoluonne, kun on ruma ja vittumainen ;)
Vierailija kirjoitti:
Ei muakaan, mutta mulle se on ihan ok. En minä niiden rakkautta mihinkään tarvitsekaan. Onni on olla erakkoluonne, kun on ruma ja vittumainen ;)
Mäkin haluaisin tuon asenteen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa kerhoon.
Minkälainen sun elämäntilanne on? Ap
Oon 33v mies ja paniikkihäiriön takia tuskin edes poistun kotoani koskaan. Olen myös työtön ja en tule työllistymään varmaan enää ikinä. Ihan turha etsiä ainakaan normaaleiden ihmisten joukosta seuraa ja liian vaikea löytää ketään erityistä joka ois ok asian kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa kerhoon.
Minkälainen sun elämäntilanne on? Ap
Oon 33v mies ja paniikkihäiriön takia tuskin edes poistun kotoani koskaan. Olen myös työtön ja en tule työllistymään varmaan enää ikinä. Ihan turha etsiä ainakaan normaaleiden ihmisten joukosta seuraa ja liian vaikea löytää ketään erityistä joka ois ok asian kanssa.
Haluaisitko alkaa sähköpostittelemaan? Mä oon 25v nainen, työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen takia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa kerhoon.
Minkälainen sun elämäntilanne on? Ap
Oon 33v mies ja paniikkihäiriön takia tuskin edes poistun kotoani koskaan. Olen myös työtön ja en tule työllistymään varmaan enää ikinä. Ihan turha etsiä ainakaan normaaleiden ihmisten joukosta seuraa ja liian vaikea löytää ketään erityistä joka ois ok asian kanssa.
Haluaisitko alkaa sähköpostittelemaan? Mä oon 25v nainen, työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen takia. Ap
En jaksais enää pettymyksiä. Oon jo luopunut koko leikistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa kerhoon.
Minkälainen sun elämäntilanne on? Ap
Oon 33v mies ja paniikkihäiriön takia tuskin edes poistun kotoani koskaan. Olen myös työtön ja en tule työllistymään varmaan enää ikinä. Ihan turha etsiä ainakaan normaaleiden ihmisten joukosta seuraa ja liian vaikea löytää ketään erityistä joka ois ok asian kanssa.
Haluaisitko alkaa sähköpostittelemaan? Mä oon 25v nainen, työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen takia. Ap
En jaksais enää pettymyksiä. Oon jo luopunut koko leikistä.
Muuten vaan viestiteltäisiin. En mäkään jaksa enää pettymyksiä. Olis kiva jakaa ihan arkipäiväisiä asioita jonkun kanssa. Varmaan ymmärrettäis toisiamme. Ei tarvis pelätä että toinen tuomitsee. Olis oikeasti tosi mukavaa. Ap
Olet varmaankin asiassa täysin oikeassa.
Minähän en sinua tunne ja sinä tunnet itsesi parhaiten, ja jos ole tuota mieltä niin niin se sit varmaankin on.
Vierailija kirjoitti:
Olet varmaankin asiassa täysin oikeassa.
Minähän en sinua tunne ja sinä tunnet itsesi parhaiten, ja jos ole tuota mieltä niin niin se sit varmaankin on.
Näin on. Ap
Samoja ajatuksia, tosin vain ihmisten suhteen. Mulla on eläimiä, jotka odottavat mua kotiin ja ne hoitaa mua, kun en ole ihan kunnossa. Ne välittävät. Olen luvannut niille, etten lähde oman käden kautta ainakaan niiden elinaikana.
Ihmiset on vaikeita. Mulla ei ole sosiaalista persoonaa, joka olisi jotenkin aito. En osaa sellaista. Teeskentelen ujoa, puheliasta, itsevarmaa, tyhmää, älykköä, humoristia tai vakavaa pönöttäjää laskelmoudusti sen mukaan, mistä on eniten hyötyä. Mietin asiaa etukäteen ja sitten suoritan tilanteen. Pidän ihmiset kaukana ja eri piirit erillään. Kerran mulla oli parisuhde. Kumppani alkoi lopulta pelkäämään mua, kun pääsi seuraamaan tätä lähempää. Ei enää.
Vierailija kirjoitti:
Samoja ajatuksia, tosin vain ihmisten suhteen. Mulla on eläimiä, jotka odottavat mua kotiin ja ne hoitaa mua, kun en ole ihan kunnossa. Ne välittävät. Olen luvannut niille, etten lähde oman käden kautta ainakaan niiden elinaikana.
Ihmiset on vaikeita. Mulla ei ole sosiaalista persoonaa, joka olisi jotenkin aito. En osaa sellaista. Teeskentelen ujoa, puheliasta, itsevarmaa, tyhmää, älykköä, humoristia tai vakavaa pönöttäjää laskelmoudusti sen mukaan, mistä on eniten hyötyä. Mietin asiaa etukäteen ja sitten suoritan tilanteen. Pidän ihmiset kaukana ja eri piirit erillään. Kerran mulla oli parisuhde. Kumppani alkoi lopulta pelkäämään mua, kun pääsi seuraamaan tätä lähempää. Ei enää.
Joo. Mulla on kans kaks kissaa ja ne pitää mut just ja just elossa. Äiti kävi tänään täällä ja sanoi ettei mulla saisi olla eläimiä. Etten muka hoida niitä. Tuli paha mieli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja ajatuksia, tosin vain ihmisten suhteen. Mulla on eläimiä, jotka odottavat mua kotiin ja ne hoitaa mua, kun en ole ihan kunnossa. Ne välittävät. Olen luvannut niille, etten lähde oman käden kautta ainakaan niiden elinaikana.
Ihmiset on vaikeita. Mulla ei ole sosiaalista persoonaa, joka olisi jotenkin aito. En osaa sellaista. Teeskentelen ujoa, puheliasta, itsevarmaa, tyhmää, älykköä, humoristia tai vakavaa pönöttäjää laskelmoudusti sen mukaan, mistä on eniten hyötyä. Mietin asiaa etukäteen ja sitten suoritan tilanteen. Pidän ihmiset kaukana ja eri piirit erillään. Kerran mulla oli parisuhde. Kumppani alkoi lopulta pelkäämään mua, kun pääsi seuraamaan tätä lähempää. Ei enää.
Joo. Mulla on kans kaks kissaa ja ne pitää mut just ja just elossa. Äiti kävi tänään täällä ja sanoi ettei mulla saisi olla eläimiä. Etten muka hoida niitä. Tuli paha mieli.
Kunhan eläimet on terveitä ja tyytyväisiä, niin eivät ne välitä pikkuasioista. Oma kämppäni on törkyinen, mutta kyllä täälläkin pärjätään. Kissoja on mullakin muutama.
Tulee välillä kummallinen olo, kun nuo tulevat ovelle vastaan ja pyrkivät viereen. Tiedän, että ne tuntevat mut paremmin kuin kukaan ja ne näkevät mun läpi, mutta silti ne tuntuvat rakastavan ja luottavan. Omatkin sukulaiset välillä puhuvat ikävästi kissoistani ja se pistää vihaksi. Eivät ne ole mitään tavaroita, jotka voi noin vain heittää pois tai myydä. Ne ovat mun perheeni.
Tervetuloa kerhoon.