Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa lastenne rippijuhlista
22.08.2016 |
Sykäyttikö sydäntä, kun oma nuori kulkee ristikulkueessa kirkkoon, alba päällä kauniin musiikin soidessa?
Vierähtikö kyynel poskelle, kun pappi ja kummi siunasivat lapsenne? Tai kun hänelle annettin ehtoollinen?
Ja sitä iloa kirkon pihalla, pojat puvuissaan, tytöt mekoissaan vastaanottamassa ruusuja suvulta ja ystäviltä?
Kotona piirongin päällä lapsen kastekynttilä palamassa muistuttamassa siitä, että konfirmaatio on kasteen vahvistus. Kahvilla kotona sukulaiset tapaavat toisiaan ja on iloinen tunnelma.
Kommentit (2)
Ei vierähtänyt kyyneliä ja ihan sama mitä kirkossa tapahtui. Tunti siellä tuli istuttua. Emme ole uskonnollisia millään tasolla. Kirkolliset menot meille yks hailee. Meillä on kolme lasta joista kaksi vanhinta ovat rippikoulun käyneet. Vanhin kävi Protu-leirin ja keskimmäinen halusi riparille koska kaveritkin menivät ja tajusi vasta myöhemmin, että pitäähän hänen sitten osallistua ripillepääsyynkin. Mummut, pappa ja kummit olivat kirkossa ja kävivät rippikaffilla, tarjottavana oli suolaista ja kakku ja kahvit. Ei sen kummempaa ja itse lähdin töihin yövuoroon samana iltana. Nuorin lapsi ei vielä tiedä, haluaako riparille. On nyt vasta 10 ja päättää sitten aikanaan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni pääsi ripille tänä kesänä ja tapahtumasta jäi todella hyvä mieli. Oli aivan ihanaa kun pastori ja isoset tulivat kotiimme laulamaan. Näköjään rippikoulusta jäi nuorellekin jotain henkistä pääomaa, on ollut leirin ja konfirmaation jälkeen paljon "aikuisempi".💓