Au pairin huomioita: Brittilapset on saatanan avuttomia! Onko Suomen meno samanlaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Olin aikoinani au pairina Irlannissa ja meinasi kyllä monta kertaa pää revetä. Lapset eivät saaneet uravanhemmiltaan juuri yhtään huomiota, joten hakivat sitä sitten hankalimman kautta. Lapsista vanhemmalle oltiin aivan s**tanan ankaria, pienempi pääsi kuin koira veräjästä, tekipä mitä lystäsi. Ja se kullannuppuhan otti tästä kaiken ilon irti. Suomessa en missään ole nähnyt niin huonosti käyttäytyvää mukulaa. 

Nyt kun aikaa on kulunut, osaan jo nähdä, miksi asiat olivat niin persiillään. Perheen äiti ei selvästikään ollut mitään äitityyppiä. Työpäivät ulottuivat kellon ympäri ja viikonloppuisin riitti kaikkea muuta aktiviteettiä, kuten esim. shoppailu. Äiti näki lapsiaan noin tunnin päivässä. Isä vietti vähän enemmän aikaa lasten kanssa, mutta pitkää päivää teki myös hän. Käytännössä lapsia oli siis syntymästä saakka kasvattanut kirjava joukko au paireja, jotka vaihtuivat 6-9 kk välein  ja joiden kielitaito oli ilmeisesti melko puutteellinen, päätellen siitä, että omaa keskivertoenglantiani jaksettiin ylistää loistavaksi. 

Muistan jo silloin, 18-kesäisenä, miettineeni, että kuka hullu antaa lapsensa hoidettavaksi jollekin tuntemattomalle, ulkomaalaiselle ja vielä kielipuolelle teinille. Edelleen ihmettelen samaa. 

Mutta sinulle, ap, toivotan tsemppiä. Vastoinkäymisiä tulee ihan varmasti jokaiselle au pairille, mutta ihan vähästä ei kannata luovuttaa. Pahimpina hetkinä ajattelet vaan, että se on vaan sun duuni, sä et voi tehdä mitään ihmeitä. Onnea!

Eikö toi oo kuitenkin Britanniassa ollut paremmissakin piireissä ihan tavallista, että varsinkin pienet lapset näkee vanhempiaan hyvin harvoin?

Nanny-perinnehän tuolla päin vaikuttaa vahvasti, mutta silloinkin lasten elämässä on yleensä ollut vähän pysyvämpi (aikuinen) hoitajahahmo eikä muutaman kuukauden välein vaihtuva, huonosti lasten äidinkieltä puhuva, hädin tuskin itse täysi-ikäinen au pair. Au pair, joista monelle koko reissun pääpointti on nähdä maailmaa ja kerätä kokemuksia itselle, ei niinkään se lasten- ja kodinhoito, joka on lähinnä välttämätön paha, jolla rahoitetaan koko seikkailu. 

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut Englannissa, eikä tuttavaperheissä tuollaista ollut. Veikkaan tuloista riippumatta hieman alempaa sosiaaliluokkaa. Toki ruokakulttuuri siellä on monilla meikäläistä huonompi, mutta keskiluokka ei kyllä ole lastensa pompoteltavissa, vaan enemmänkin päin vastoin. Lapset menevät ennen kahdeksaa sänkyyn, nukutti tai ei, ja vanhemmat syövät kahdestaan juhlavammat päivällisen.

Juu, vanhemmat eivät ole lastensa pompoteltavissa, mutta nyt taisikin olla kyse siitä, miten lapser pompottavat "palvelijaa".

Ei sillä, mun suomalaisella siskollani oli lastensa ollessa pieniä kymmenisen vuotta virolainen aupair. Siskon muksuista tuli myös todella itsekkäitä passuuttajia, mullekin ne yritti heitellä käskyjä ja siirtää itselleen määrättyjä tehtäviä mun hommiksi, kun olin heillä lapsenvahtina.

Taitaa siis olla aika yleismaailmallinen vallankäytön mukanaan tuoma haitta.

6

Oletko jo ihastunut tai paneskellut perheen isäntiä?

Eikös ookin kummallista, että maassa, jossa lapset syö roskaruokaa eivätkä osaa mitään, tehdään kuitenkin merkittävästi vähemmän rikoksia kuin Suomessa, on korkeampi bruttokansantuote, väestö elää pitempään, jne. jne.

Ehkä asiat eivät ole ihan niin mustavalkoisia kuin jotkut antavat ymmärtää.

t. eräs, joka myös on ollut au pairina ja asunut muutenkin Englannissa monta vuotta

Suomessa kyllä lapset pärjäävät omillaan jo siinä kymmenen ikävuoden paikkeilla.

Täytyy sanoa, että tuo omatoimisuus on lapsestakin kiinni. Tyttö melkein 12v. ottaa mut edelleen mielellään pesemään hiuksia ja ei ole kuin ohuehko polkkatukka, ettei se ole ongelma. Samaan aikaan 5-vuotias pikkuveli on topakasti päättänyt, että pesee omat hiuksensa itse ja tekeekin sen joka kerta suihkussa nykyään.  Samoin pikkuveli pyyhkii itse, vanhemman lapsen kanssa piti tehdä sopimus, että 9-vuotissynttäreiden jälkeen ei enää äiti pyyhi koskaan. Tuota ennen toki vierailla oli pitkään jo pyyhkinyt itse, mutta kotona yritti aina kerjätä mua pyyhkimään ja välillä pyyhkinkin.

Kaikilla elämänalueilla vanhempi lapsi on passiivinen itsenäistymään, kun nuorempi tsemppaa kovin. Mutta ei vanhemmassa lapsessa mitään vikaa ole. Harrastaa, menee tulee, käy leireillä, pärjää koulussa jne. Ihan normaali esiteini-ikäinen.