Lue keskustelun säännöt.
No niin. Teini ei taaskaan mennyt kouluun
22.08.2016 |
Wilmaan tuli taas poissaolot näkyviin. Teini lintsaa, ei ole näyttäytynyt koulussa ja tunneille ei ole ilmaantunut. Kyseessä kasiluokkalainen tyttö.
Tätä on tapahtunut jo kaksi kertaa, koulua ollut vajaa kaksi viikkoa. Omat työpäiväni ovat pitkiä ja lähden puoli seitsemän aikaan, jolloin herätän tytön. Sanoo olevansa lähdössä kouluun, mutta ei kuitenkaan mene.
Viikonloppuisin lähtee ulos ja vaikka viikonlopun kotiintuloajaksi on yhteisesti sovittu puoli kymmenen, ei aina ilmaannu paikalle silloinkaan. Joskus hipsii kotiin vasta yhdentoista jälkeen. Koskaan ei ole tullut humalassa, viinanhajuisena tai tupakalta tuoksuvana.
Tyttöä ei kiusata, hänellä on ihan hyviä arvosanoja (keskiarvo muistaakseni suunnilleen 9.2), hän ei polta tupakkaa. Hän vaikuttaa kyllä aika masentuneelta ja sulkeutuneelta ja saattaa pienestäkin asiasta alkaa raivota. Ei tottele, ei kuuntele, paiskoo ovia.
Olemme jo kokeilleet erilaisia rangaistuksia. Puhelin pois, tietokone pois, kotiintuloaika aikaistettu yhdeksään. Välillä sujuu hyvin, välillä kapinoi avoimesti. Silloin ei pääse lähtemään kotoa mihinkään ja huuto yltyy.
Pelkään, että lintsailusta tulee tapa ja koulunkäynti lähtee mahalaskuun. Kasi- ja ysiluokka ovat tajuttoman tärkeitä päättötodistuksen ja lukioon hakemisen kannalta. En halua, että teini pilaa omat mahdollisuutensa tämmöisellä käytöksellä.
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavasta? Miten tulisi toimia?
Kommentit (41)
Pahinta on olla masentunut/ahdistunut teini ja saada päälle vanhempien painostus niskaan. Siitä syntyy vaan katkeruutta ja kotona ei huvita olla samaan aikaan vanhempien kanssa.
Monella teinillä on ihmissuhdeongelmia tai ongelmia itsensä kanssa, joista vanhemmilla ei oo hajuakaan. Ja niiden kanssa joutuu kamppailemaan yksin. Se on raskasta, ja nuorelle pitäis antaa tilaakin, ei vain neuvoja ja pyyntöjä. Patoutunutta huonoa oloa voi joutua korjaamaan vielä reilusti yli 20-vuotiaanakin. Jaksamista tarvitaan korkeakouluun asti, teini ei saa palaa loppuun jo yläasteella. Vaikka todistuksessa seisoo kymppi ysiluokan päättötodistuksessa, mutta jaksaminen on nollassa, mitä hyötyä siitä enää on?
Tiedän kokemuksesta, että parhaiten auttaa avoin keskustelu ja oman lapsen kuunteleminen. Vaikkei teini halua avautua, kannattaa kokeilla myöhemmin jämäkästi uudelleen. Rangaistusten sijaan osoittakaa nuorelle, että päätöksissä kuunnellaan ehdottomasti myös hänen kantansa. Yrittäkää HELPOTTAA hänen pahaa oloaan, älkääkä pakottaa ja ohjata häntä toimimaan tietyn kaavanne mukaan. Ymmärtäkää vähän ja miettikää järjellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytä sille teinille se Poliisit Kotihälytys -sarjan jakso, jossa teini kiukuttelee, ja lopulta vanhemmat kutsuu poliisin, joka vie teinin laitokseen, josta poliisit kommentoivat että lapsi toivoo kyllä pian pääsevänsä takaisin kotiin, kun noissa laitoksissa on tiukka kuri.
Jakso on muistaakseni 3 kauden jakso nro 7.
Mä lintsailin yläasteella jatkuvasti, koska mulla oli tylsää koulussa. Ysiltä pääsin 9,5 keskiarvolla. Suomalainen peruskoulu ei tue hyviä oppilaita, tai ei tukenut ainakaan 10 vuotta sitten.
Tee teinistäsi lastensuojeluilmoitus. Siitä saattaa koitua paljon hyvää.
Lapsesi on ahdistunut, masentunutkin ehkä, sinä et ole tarpeeksi läsnä. Näin kävi ainakin meillä. Minä olin tyhmä ja luulin vain murrosiän kapinaksi, vaikka tytär olisi kaivannut nalkutuksen ja rangaistusten sijaan aikaa ja terapiaakin. Eli: ole läsnä, kysy mikä hätänä, hanki terapiaa, tyttärellesi ja ehkä itsellesikin että opit paremmin ymmärtämään tytärtäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ehkä liikaa pois. Vähennä töitäsi/osta auto tms, että olet enemmän läsnä. Ootko vastaavasti aitten kotona jo, kun teini palaa koulusta, kun noin aikaisin menet.
Autolla voit sitäpaitsi kuskata teinisi kasin aamuina. Niin minä teen. Muina aamuina menee bussilla.
Minä vetoaisin teinin järkeen (tosin voiko sellaiseen vedota mitä ei aina ole?) Kannattaa kertoa että lintsatessaan rikkoo lakia koska kuuluu oppivelvollisuuden piiriin ja jos lintsaamista ei saada loppumaan vaihtoehtona on sosiaalitoimen väliintulo ja jopa huostaanotto (sairaalakoulu, koulukoti tms.) jolla turvataan se että oppivelvollisuus saadaa täytettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teinille kerrottu se tosiasia,että jos oppivelvollisuuden täyttäminen ei onnistu on seurauksena lopulta huostaan otto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen isä? Sille kanssa läsnäoloa ja vastuuta.
Olet liian vähän kotona?
Lapsi reagoi noin, kun kokee, että kukaan ei välitä
Esikoisellani oli tuota 8.-9. luokalla. Nyt poika on ammattikoulun 1. luokalla naapurikaupungissa ja asuu asuntolassa. Vastuusta on puhuttu ja siitä, että koulu on käytävä. Kiinnostus kouluun oli yläasteella todella huonoa. Aamuisin ei jaksanut herätä. Poissaolo päiviä oli 1-2 kuukaudessa ja myöhästymisiä paljon, kun ei jaksanut nousta. Kävimme pari kertaa juttelemassa ihan rehtorin, erityisopettajan ja luokanvalvojan kanssa tilanteesta. Tuossa 8. luokalla ja 9. luokan syksyllä oli murrosikää pahimmillaan, mutta sekin näkyi vain kotona ovien paiskomisena ja huutamisena.
Muuten kiltti poika. Kotiintuloaikoja ei ole tarvinnut pitää koskaan vaikkakin joskus klo 1 olen viestillä huhuillut kotiin. Pidempäänkin on saanut olla ulkona jos tiedän missä on.
Vaikeita tilanteita tulee nuorten kanssa.. Liika kuri on aina huono, sillä siitä tulee vain uhmaa. Kuitenkin tietyt säännöt ja johdonmukaisuus on tärkeitä. Nyt saa vain toivoa, että poika ottaisi koulun tosissaan. Hyviä kavereita olen paljon ja poika on iloinen ja meillä hyvät välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teinille kerrottu se tosiasia,että jos oppivelvollisuuden täyttäminen ei onnistu on seurauksena lopulta huostaan otto?
Missä lähde tuolle "tosiasialle"? Vai tarkoitatko, että lasta kannattaa uhkailla huostaanotolla?
Mistä tiedät, ettei kiusata? Mun korvaan kyllä kovasti kuulostaisi siltä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman teinin kanssa huomaan että keskustelu ja kysyminen mikä hätänä, tehoaa paremmin. En enää aseta ylhäältäpäin yksinvaltiaana rajoja vaan neuvottelen teinin kanssa. Esim jos on myöhään ulkona siihen pitää kysyä lupa. Jos ei ole kasin aamu, voi joustaa. Jos ei vastaa puhelimeen ulkona on pakko lähteä etsimään että voi jutella. Ei tarvitse kuin huolestuneena kertoa et meinasin jo tulla etsimään sua. Jatkossa vastaa aina. Jollei niin käy kerran kääntymässä hengailupaikalla ;) sitten vastaa kyllä!
Meillä on rahapalkinto hyvästä keskiarvosta ja vielä parempi nostamisesta. Koulu on lapsen työ ja hyvästä työstä saa bonuksen. Meillä kuukausiraha on sidottu koulunkäyntiin ja peruskotitöihin. Jos jää pois töistä se vähentää palkkaa.
Teinin kanssa pitää keskustella että välit säilyy hyvänä. Hän haluaa kokea aikuisuutta ja se usein riittää että keskustelee kuin toiselle aikuiselle. Joskus sovitaan että kännykän voi pitää omassa huoneessa yön mutta aamulla on noustava ennen 12. Jos menee pieleen niin puhelin tuodaan koko seuraavaksi päiväksi kaappiin. Myönnytyksiä sääntöihin vain hänelle. Sopimuksia eikä minun määräyksiä.
Toivottavasti sait jotain ideoita :)
Toki riippuu luonteesta, mutta tällainen keskustelulinja toimii hyvin myös meillä 15-v tytön kanssa. Käskyttäminen on loukkaus, ja viesti menee paremmin perille keskustelemalla aikuiseen tapaan (vertaisena kohtaaminen on teinille hyvin tärkeää) ja perustelemalla perustelujen perään. Tilaa pitää antaa, ja luottamusta, ja yhdistää vapauksien ja luottamuksen määrä toisiinsa. Ja kun luottamus on saavutettu, sitä ei saa pettää. Ei missään tilanteessa. Meillä ollaan myös ehkä turhankin rehellisiä, tyttö inhoaa sievistelyä ja on kertonut arvostavansa sitä, että hänelle kerrotaan elämän raadollisistakin puolista kaunistelematta. Meillä on hyvät ja lämpimät välit, mutta kahdeksas luokka oli täälläkin vaikea, opettajien mielestä se vaikein. Ysi on nyt lähtenyt käyntiin ihan uudella, aikuisemmalla asenteella.
Jotain suhdejuttuja. Kuluuko päivä kännykän parissa? Teinien suhdekuviot niiin rasittavia.
Njaa, onko se todistus sitten maailman tärkein asia, kannattaa miettiä. Tärkeämpää olisi selvittää onko teini masentunut tai polttaako esim pilveä. Etkö koskaan juttele teinisi kanssa? Sovi työasiasi niin että pystyt olemaan enemmän kotona.
Koita tosiaan tuota keskustelua mieluummin kuin rangaistuksia. Jos vaikuttaa masentuneelta niin olisi todella hyvä saada hänet psykologin juttusille. Murrosikä on hyvin vaikeaa aikaa hyvin suurelle osalle nuorista, ja psykologilla käyminen olisi kyllä yhdelle jos toisellekin erittäin hyväksi. Minäkin olin masentunut ja ahdistunut teininä, ja se vaikutti myös koulunkäyntiin. Nyt olen masentunut ja ahdistunut aikuinen, ja ehkä joutuisin taistelemaan ahdistuksen kanssa vähemmän, jos olisin saanut apua jo tuolloin. Mutta minä sain lähinnä nalkutusta, syyllistämistä, raivoamista ja mykkäkoulua jos koulu ei sujunut. Ja äiti osasi kyllä haukkua mielipuoleksi mutta mitään apua en saanut. Toimi sinä toisin!
Kannattaisko ap jutella sen tyttäres kanssa, eikä vaan lätkiä rangaistuksia. Kuten moni muukin täällä jo ehdotellut.
Itse olin samantyylinen kuin tyttäresi. En kauheasti kouluun mennyt, koska olin masentunut. Mulla ei ollut kavereita koulussa, kuten kaikilla muilla (pienen kylän koulu, kyllä siellä huomasi että ketkä oli yksin ja ketkä ei, olin oikeasti ainoa) + mua kiusattiin.
Oma äitini vaan raivosi, että miks et mene kouluun ja uhkasi sossuilla. Lopulta kerroin, että mua masentaa ja syytkin siihen (kiusaus, kaverittomuus) niin äiti vaan tokaisi siihen jotain että "Perkele ei tämä elämä ole ruusuilla tanssimista muillakaan, ylös siitä ja kouluun!!"
Joo, oli rankkaa se aika kun en saanut apua mistään, enkä uskaltanut/osannut sitä itsekään hakea, kun luotin äitiini, että hän edes kuuntelee, mutta ei.
Että keskustelkaa oikeasti niiden lastenne kanssa :( Koskaan ei voi tietää, mitä siellä nuoren mielessä pyörii. Ei kaikki lintsaile ja tee pahoja asioita ihan vaan huvikseen.
Minä lintsailin kovasti yläasteiässä. Siitä on tosin jo aikaa, ja systeemit ovat muuttuneet kovasti sen jälkeen. Tai toivottavasti ovat. Menestyin kyllä hyvin, keskiarvoni oli yli 9. Koulupäivät vain tuntuivat niin tavattoman raskailta, etten aina jaksanut mennä sinne tai olla koko päivää paikalla. Silloin olisi ollut paikallaan, että joku aikuinen olisi jaksanut kysellä, että mikä mättää ja miksi en tule kouluun. En nimittäin itsekään tiennyt syytä, kun en joutunut miettimään sitä. Ehkä silloin olisi jo löytynyt tämä masennustaipumukseni ja kenties jopa siihen aikaan asialle olisi osattu tehdä jotakin.
Näihin huostaanottojuttuihin kannattaa suhtautua varauksella. Se tehdään vain todella syvissä ongelmissa. Huostaanotto on niin kallista puuhaa, että tuskin siihen ryhdytään lintsailun takia, ellei siihen liity syvempiä ja laajempia ongelmia. Lisäksi on hiukan kyseenalaista väittää, ettei nuori täytä oppivelvollisuuttaan, jos hän menestyy koulussa hyvin. Suomessa kai ei ole koulupakkoa, joka edellyttäisi järkkymätöntä läsnäoloa.
Oman kokemukseni perusteella olen sitä mieltä, että joissain tapauksissa pitäisi nimenomaan löystää vaatimuksia. Jos kerran pärjää opinnoissa eikä oireile muutoin, niin koulussaoloa voisi jotenkin sovitella. Ei se tietenkään ole oikein niitä kohtaan, jotka joutuvat olemaan siellä paimennettavana seitsemänkin tuntia päivässä. Yksilön kannalta tietty, erittäin suurella huolella harkittu joustavuus kuitenkin voisi olla paikallaan.
Itse lintsasin yläasteella aina tiettynä viikonpäivänä sen takia, kun en halunnut mennä köksäntunneille. Meillä oli niin inhottava ja suorastaan ilkeä köksänopettaja, että mua ahdisti se suunnattomasti.