Joulujen perjantai pulinat

Kerkiän äkkiä kirjoittaan vähäsen. Me käytiin eilen siellä 3 kk neuvolassa ja saatiin rokotuskin. Vilma ei siitä onneksi kipeäksi tullut. Jalka vaan vähän punoittaa rokotekohdasta ja selvästi sitä aristetaan. Eilen vahingossa koskin siihen rokotuskohtaan niin heti alkoi kauhea huuto.

Painoa oli vähän päälle 5kg eli ihan hyvänkokoisia ollaan. Pituutta taisi olla n.58cm.

Viikonloppu taas edessä. Kyllä aika rientää.

ja taas katosi pitkä teksti jonnekin. Äh! Olis pitäny taas tallentaa vaan mä pahvipää en muistanut. :(( No koetetaan kirjotella nyt uutta pätkää.



Eli meillä on " kivasti" nää aamut vaan aikastunut ja aikastunut. Nyt noustiin jo 15 vaille 8 kun yleensä vasta 9-10 välillä. Vaikeahan siinä on nukkua kun joku kiekuu vieressä ja sätkii kuin lentoon lähdössä. *huomenta vaan sullekin kultapieni 8-)* Tyttö kyllä sitten nukahti jo 9 tunnin unosille ja mä pääsin rauhassa siksi aikaa surffaan. :D Nyt se jo leikkii tuossa jumppalelullaan ja tuijottelee omia pieniä kätösiään. Kuinka lumoavia ne kädet voikaan olla... ;)



Meidän äiskä kävi eilen lisäämässä mun viherkasvillisuutta eli suomeksi toi lisää tapettavaa.. ;) Tosin se vannotti mua kun vaihteli multia kukkiin että ÄLÄ ÄLÄ sitten vaan tapa näitä.. En en enenenennn... *ainakaan tarkotuksella* Täytynee liimata lappu ohtaan, muista kastella kukat mutta älä liikaa.. ;) Kovasti mummo kehuskeli että on mummon kulta niin kasvanut ja tomera. No onhan se jo 3kk ikänen jäntevä pimatsu. :) Äiskä oli käyny taas *miten niin taas, eihän se nyt suinkaan asu siellä ;)* kattomassa tuplia kun olivat just kotiutuneet kotiin. :) Kehu että on niiin mitättömiä pikkusia reppanoita kun toisen pääkin on äiteen nyrkin kokonen. Ovat nyt 3vkoa vanhoja. Se oli kovin huolissaan että miten ne sairaalasta päästi jo nyt kotiin noin pienet. Mutta koetin rauhotella että samalla tavallahan ne nyt siellä kasvaa kuin sairaalassakin. Ja pääsee veli vaimokkeineen vauva-arkeen kunnolla käsiksi. Kohta nekin on yhtä isoja jöötejä kuin tuo meidän neitikin. :) aika menee äkempää kun arvaakaan!



Meillä on tyttö oppinut uuden taidon. Syljellä leikkimisen ja hennon pyrräämisen!! Uskomatonta mutta totta. Tänään just pyrräsi, tosin oli vähän puklua suussa, joten sitä sit lennätettiin äitin päälle. *thank´s honeypie* Ja ai että naurattaa kun äiti pyrrää mukana.. ;)



Nyt tyttö herppaa. Täytyy siirtyä syöttään ja viihdyttään.



Quarra ja neiti 3kk

Vauveli nukahti, pitäisi ruokaa jo kovasti laittaa mutta rustaampa rivin pari..



Quarralle heti alkuun, että pikkusisko tuntee tuplien äidin, samaa ikäluokkaa ovat ja yhteisiä kavereita.. Suomi on pieni!



Meillä on ollut Jonin kanssa taas takkusta.. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä ajettiin ambulanssilla sairaalaan.. Pienelle tuli luultavasti kuumekouristus, tosin kuume ei noussut kovin korkealle mutta koska sitä kuitenkin oli ja kaikki oireet sopii siihen niin kai se sitä oli. Oli kyllä maailman kamalin tilanne kun oma pikkuinen vauva sylissä ei hengitä! Sitä kauhua ei voi sanoin kuvailla!

Keskiviikkoon saakka oltiin tarkkailussa Oulussa, sillon aamulla käytiin varmuudeksi EEG:ssä ja siitä vastausta kaikenaikaa odottelen. Hiukan kyllä hermostuttaa kun osastolla sanoiovat, että voi soittaa vastauksen ite, se sitten tietsikalta luetaan, soitin niin nyt sitten lääkäri soittaakin meille..Huh.

On pikkuinen kyllä ollut ihan oma itsensä, osastolla ehkä hiukan huonommin söi, tosin siellä oli aikaa tissutella niin siksikään korviketta ei ihan samaan tahtiin tarvinut kuin kotona.

Tosin sillon keskiviikkoiltana oli tunnin mittainen itkukohtaus mutta laitan sen Tuttelin piikkiin. Tuttelistakun on masu hiukan kipristellyt ennenkin, sitten osastolla juotiin Nannia, kotona annoin Tuttelia ja itkut tuli. Tuttelit lensi roskikseen heti.

Tämmöstä meillä.



On Joni kyllä ihana, se on oppinut oikeen miehekkäitä karjahduksiakin. Sitterin sai pari viikkoa sitten, siinä on lelukaari jossa valot vilkkuu ja musiikki soi kun potkii jaloillaan, jalkojen kohdalla sellaset lätkät, kun niihen osuu niin jytä alkaa! Poika tykkää siitä kovasti, nauraa ja kiljuu kun sitterissä istuu.



Juu ja tänäaamuna me maisteltiin hiukan luumusosetta! Ei tuo oikeen pahanmakuselta vaikuttanut ja pikkumiestä oikeen nauratti kun lusikka laitettiin suuhun. Sellanen kiva pehmoinen Ainun ensilusikka.



Jeps, pakko mennä ruuanlaittoon!

Eskarilaisellakin alkaa hiihtoloma, tosin herra alottisen jo tänään, navetalla taas niin jänniä juttuja niin ei malttanut pikkuisäntä mennä eskariin.. Lauhtuisi nuo pakkaset niin olisi lomalaisen kivempi hiihdellä yms.



Lahja ja Joni 10vk

Ihana auringonpaiste tuolla ulkona. käytiin kahden pienemmän kanssa seurakunnan äiti-lapsi piirissä...Ihana kun näkee muitakin aikuisia. Olis kylllä kiva nähdä enemmänkin pienten lastan vanhempia, mutta jotenkin vaan ei jaksa. Mulle on iskenyt totaalinen väsymys vähän kaikkeen. Nuo muksut nyt kyllä jaksan hoidella, mutta muuten sapettaa kun tuo mies ei ota kuuleviin korviin, että tartteisin kenties vähän apuja tän katraan ja kotitöiden kanssa. Suoraan sanoen ketuttaa tällähetkellä koko ukko. Sen mielestä kaikki sujuu hyvin...Joopa joo tekis ite kaikki mitä minäkin niin ymmärtäis jotain. No valitukset seis. Ronja neiti on kasvanut hienosti ja ensi viikolla olisi 3kk neuvola. Saas nähdä joko likka painaa 8 kiloa. Kovasti tyttö naureskelee ja kiljuu...Ronja on onneksi nukkunut hyvin sekä päivisin että öisin niin saan itekkin vähän levätä.

Lahja-Unelma; Meilläkin on ollut noita kuumekouristeluja kylläkin ilman kouristeluja ja meilläkään kuume ei ole noussu kovinkaan korkeaksi. tytöt on kyllä olleet vanhempia kun niille on kouristeluja tai oikeestaan sellasia poissaolokohtauksia tullut eli 10 kk ja 2-3 vuoden ikäisinä. Se on tosi kauheeta kateltavaa, Mäkin olin varma, että ne kuolee, kun huulet oli sinisenä ja kädet ja jalat kylminä. Onneksi niitä ei ole enää tullut.

Joku kertoi tallentavansa tekstit wordille. kuinka ne sitten siirretään tänne? olis meinaan kiva tallentaa nämä jutut johonkin.

T:Tintti ja Ronja

Moi..

Kamala päivä melkein takana (mies tulee tunnin päästä...)



Meitin vauva ei ole nukkunut yksiäkään päiväunia tänään, korkeintaan 5 min ja sitten taas syömään. Syö siis ihan järjettömästi tuttelia/nannia tänään! Aion huomenna seurata sen määrän että onko tuo jo ihan mahdottomuuksiin mennyt.

Lahja: Varmaan aika kamala kokemus tuo kuumekouristus! Toivottavasti ei tulis kovin usein! Kaikkea murhetta ne äidit joutuu kestämään.



Mulla on aika sekavat mietteet ollu tänään, ehkä kun niin vaikee päivä ollu lasten kanssa. Oon miettinyt tätä meidän suhdetta mieheni kanssa. Tuntuu että tässä vaan luisutaan ojaan ja allikkoon. En oikein muista mitään helliä hetkiä olleen pitkään aikaan, kaikki ärsyttää. Yhdessä ollaan oltu liki 12 vuotta, ja oon huomannut että mä olen se joka yrittää jotain yllätyksiä järjestää. Hmph.. Sori vuodatus, mutta pakko oli se edes jollekin mainita..



Huomenna sitten pikkumies on 2kk:) Hurjaa on tämä ajankulu...

Taidanpa etsiä vielä eilisen pinon, jos jäi jotain lukematta.

Kyllä oli kylmä tuuli ulkona,asteita vaan 6 pakkasta mutta tuntui kuin olis 15 astetta ollut,onneksi puin Juhon vaunuihin tosi lämpimästi.

Voi Lahja...kamalaa ajatellakin jos tuollaista tulis,mä olin jo aivan kauhuissani silloin muutamana yönä jona Juho kuulosti kuin tukehtuvan yskäänsä...

eilen ei Juho nukkunut kuin pätkäpäiväunia ja sitten olikin niin väsynyt että nukkui yhtäsoittoa klo 19-6:30...kunnon megaunet.sitten söi 200 ml maitoa ja meni takas nukkumaan ja heräs n.klo 9.

Nyt vein Juhon kävelylle(liki 2h oltiin,ei koko ajan aivan oltu kävelyllä) jotta saa nukkua ja meinas heti herätä kun kotia tulin mutta vielä jatkaakin kantokassissa unia,osittain tosin ulkovaatteet päällä.

mutta meen lypsämään...mä tässä mietin kun pullotkin on kiehumassa että tarviikohan niitä enää keittää kun Juho saa velliä?



äityliini ja Juho 3kk3pv

tuli papakokeen tulos ja Luojan kiitos on normaali,mulla ei ole kohdunkaulan syöpää!huh huh!

Täytyypä heti kauhistella noita kuumekouristuksia.Kyllä pelottaa,jos jotain tuollaista tulee,kun paniikki olisi varmasti aivan valtava. Ilmeisesti toisilla on herkempi taipumus saada kouristus,meillä ei esikoisella ole koskaan ollut,en tiedä minkälainen se voi olla.



Meillä maisteltiin tänään eka kerran perunaa (typy tulee 7.päivä 3kk).Hienosti meni ja maistui kovasti.Ylähuulella söpösti imien sitä syötiin.Maitoa otettiin pullosta välillä,kun nälkä oli kova ja perunan syönti liian hidasta.No kova kakkahätäkin siinä syödessä tuli ja siivouksien jälkeen lähti typystä taju :). Pakko alkaa antamaan jotain täyttävämpääkin,kun maitoa menee reilu litra/vrk ja ilmavaivatkin on sitten sen mukaisia.



Nyt rauhassa kahville,mukavan hiljasta kun iskä ja vaavi nukkuu.

Viikonloput!

Tintti: kun kirjoittaa juttuja word-tiedostoon, niin sitten vaan copy-peistaa ne tähän viestiksi. Minä vielä copy-peistaan ne takaisin wordiin, niin saan tarkan lähettämisajankin ylös.



Mietin tän pinoutumisen, päiväkirjan ja blogien välistä eroa. Tämä on ihan uusi kirjoittamisen muoto! Kaikki jutut on kyllä esillä kuten blogeissa, mutta kukaan ulkopuolinen ei näe niitä ketjuna, ainoastaan minä word-tiedostossani. Mietin vaan, mitä tiedostolleni aikanani teen... Kare tuskin haluaa lukea juttuja kakoistaan ja tissiraivareista. Miehelle en viitsi näyttää, ellen sensuroi pois seuraavaa valituspuuskaa.



Mun tulee joka päivä seitsemältä kotiin. Kun ei tule, tulee yhdeksältä tai kahdelta yöllä. No, nyt hän on ollut tipattomalla, niin ei ole myöhästynyt sentään niin häpeällisesti kuin silloin kun Kare oli 12 h vanha ja me sairaalassa... Ainahan niitä syitä on. Mutta tänään se oikein sanoi, että tulee oikein aikaisemmin ja tehdään jotain hyvää syötävää. (ENSIMMÄINEN ilta ilman lapsipuolia joulun jälkeen... ne on kyllä yhteishuoltajuudessa. Eikä se sinänsä haittaa minua, mutta kun kaksi viikkoa on kulunut ja sitten ne opnkin vielä kaksi viikkoa ja yhden illan ja yhden... ei voi suunnitella mitään milloinkaan ja pitää koko ajan ottaa nirsojen teinien ruokavaliot, erilaiset tietenkin, huomioon, ja muutenkin passata, vaikka olen äitiyslomalla Karen vuoksi enkä 17-vuotiaiden hemmoteltujen teinien.)

Anteeksi purkaus, mutta nyt kello on jälleen kerran puoli kahdeksan, ja kappas kun nyt se tuleekin kotiin ja kertoo, miksi tällä kertaa ei tullutkaan aikaisemmin.



Vuodatuksella haluan sanoa, että minusta molemmat vanhemmat ovat vauvanhoidossa mukana. Joka päivä. Ei se riitä, että vähän sunnuntaisin leikittää tai pitää sylissä urheilumatsin aikana. ja mun mieheni on jo yli 40!

... niin että siis vertaistukea, Rocka! Me emme tosin ole olleet yhdessä kuin 4,5 vuotta.

Meilläkin vain minä olen koskaan jörjestänyt mitään yllätyksiä. Vai onko se romantiikkaa, että riidellään, että kun me ei koskaan mitään ja seuraavana päivänä mies sitten tuo kukkia. Anteeksi että olen vaativa, kyllä kukat OVAT ihania: kun ne annetaan sydämestä!

Jotenki huono fiilis ollu tänään. Tytölläkin oli huono päivä, ja nukutus kesti reilun puoli tuntia. Niklas on ihan tukkonen, ei tiedä mitä tekisi että voisi auttaa, keittosuolatipat ei tunnu tepsivän. Mutta hymyä piisaa, se poika ei viitsi murjottaa, onneksi, edes joku pitää äitin järjissään.



Virikkeet tais olla eilisen pinon aihe, mutta parempi myöhään.. Niklas on välillä lattialla ihan itsekseen, ja löytää aina samat virikkeet siitä -mahalleen ja nyrkki suuhun. Joskus ollaan jumppalelun alla, siinä viihdytään 5 minuutista tuntiin, ja usein siinäkin alla mennään mahalleen ja nyrkki on taas suussa. Isosiskoa seuraisi varmaan koko päivän, jos pystyisi, siskon puuhat on mieluisinta katseltavaa. Juttelu jää harmittavan vähälle, kun tyttö tulee siihen aina häiriköimään, mutta venyttelemme sitten vaipanvaihtohetkiä, siinä on kiva jutustella. Eli tavallaan aina hereillä ollessa on jotain virikettä, mutta joskus toki vain istuskellaan keinutuolissa ja katsellaan ei minnekkään. Sylissä koitan pitää paljon, kantoliina on kovassa käytössä. Tänään kun äitiä laiskotti, niin poika katseli puolisen tuntia piirrettyjä telkusta, kovin tuntui siinä viihtyvän, mutta mieluummin keksin jotain muuta katseltavaa.



Harmi että nuo miehet on niin monen päänvaivana nyt. Itsekin taisin kovasti äijääni odotusaikana moittia, mutta jotenkin se on nyt tsempannut kun Niklas syntyi. Tai sitte mulla on nykyään niin kiire etten huomaa sen ärsyttävyyttä. Ja nyt kun välissä on monta sataa kilometriä, niin tullaan erityisenhyvin toimeen =) Mutta sais se silti huomata miten kovan homman mä täälä teen, kun yksin noita kahta hoitelen. Viimeviikollakin tein vielä suursiivot päälle. Edes kukkia joskus...



Ei tämä tästä valittamalla parane, joten parempi lopettaa. Aurinkoista ja mukavaa viikonloppua kaikille!