Kun tulee dementia, voiko alkaa muistaa asioita joita ei ole kertonut kenellekään?

En ymmärrä kysymystä. 

Kai sen muistaa jos ei ole koskaan unohtanutkaan?

Saattaa toki alkaa höpöttää sellaisia asioita ääneen.

En minkään tajua kysymystä. Mite niin alkaa?? Eikö ne muista alunperin ja sitten joko unohtuvat tai säilyvät.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä kysymystä. 

Dementikko voi muistaa vanhoja asioita. Voiko hän alkaa muistamaan ja kertomaan asioista joista ei aiemmin ole kertonut kellekään?

Tarkoitat varmaan että voiko niitä alkaa paljastsaa kontrolloimattomasti, vaikka täysissä sielun voimissa ei haluaisi paljastaa koskaan? No kyllä voi, mutta toisaalta, siinä vaiheessa todennäköisesti puhuu muutenkin niin paljon "pehmeitä", että kukaan ei tiedä onko sekin juttu vain mielikuvitusta. Esim. oma isoäitini pelkäsi 80-vuotiaana jatkuvasti hysteerisesti olevansa taas raskaana ja muuta mahdotonta. Jos siinä nyt sitten samaan syssyyn "tunnustaa" jotain menneisyydestä, niin eipä sitä kukaan usko.

Eiköhän vaan. Ja se on todella kiusallista läheisistä kun se vanhus ei enää ole siinä kunnossa että sitä saisi tilille sanomisistaan vaikka ne kuinka satuttavat.

Mummo kertoi juttuja joiden tiesimme tapahtuneen muille

Tämä muakin hiukan mietityttää =)

Kukaan ei voi "alkaa muistamaan" mitään. Jos muistaa jotakin, on muistanut sen aina. No, poikkeuksena jokin erittäin traumaattinen kokemus, mutta ei se kyllä dementikolle mieleen palaa.

Vierailija kirjoitti:

Kai sen muistaa jos ei ole koskaan unohtanutkaan?

Saattaa toki alkaa höpöttää sellaisia asioita ääneen.

Tätä tarkoitin. Dementikko voi siis paljastaa mitä vain tietämättään, koska ei muista että asiasta ei puhuta.Muistaako hän paremmin tavalliset tapahtumat vai ne, jotka ovat olleet hyvin erikoisia tai tunteikkaita?

Siis on kai nuo muistanut, mutta saattaa sanoa ääneen. Seuraavana päivänä ei muista sanoneensa ja kieltää, ehkä säikähtää, että mistä tuo on saanut tuon tietää. Tietääkseni myös saattaa sotkea asioita ja pitää unelmiaan totena. Muistan yhden vanhuksen olleen sitä mieltä, että hän on naimisissa ja hänellä on lapsi ihan eri ihmisen kanssa kuin mitä oli. Samanikäiset ihmiset tiesivät näillä nuorena olleen jotain keskenään. Saattaa myös muistaa jollekin läheiselleen tapahtuneen jutun itselleen tapahtuneena. Ihan tavallisetkin ihmiset muistavat asioita väärin. Mm. veljeni muisti varmuudella erään ihmisen olleen äitimme hautajaisissa. Muisti jopa auton, jolla tämä tuli. Tämä itse sanoi, ettei ollut ja minä pystyin kertomaan yhden asian, millä todistin, että hän ei todellakaan ollut, koska ei päässyt ja minä muistin tuon tilanteen, miksi ei päässyt. 

Varmasti voi. Oma mummoni luuli minua välillä siskokseen ja luuli itsekin olevansa parikymppinen. En ehkä olisi välittänyt kuulla kaikkia niitä tunnustuksia ja muisteluita, joita hän silloin jakoi kanssani... Toisaalta, en voi mitenkään tietää, oliko kaikki edes totta vai mielikuvituksen tuotetta. 

Ei kannata muuten liian tosissaan ottaa niitä dementikkojen paljastuksia. Heillä hyvin tyypillisesti menee mielikuvitus ja todellisuus unenomaisesti mielessä sekaisin, joten dementikon paljastukset voi olla ihan täyttä mielikuvituksen tuotetta. Esim. jostain miehestä nuorena haaveillut voi alkaa muistaa vaikka olleensa suhteessa tämän kanssa, vaikka oli vain haaveillut asiasta, ei toteuttanut. Ja monimutkaisempiakin mielikuvitustarinoita voivat kehitellä. Eivät tahallaan valehtele mutta eivät vaan erota totta mielikuvituksesta enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sen muistaa jos ei ole koskaan unohtanutkaan?

Saattaa toki alkaa höpöttää sellaisia asioita ääneen.

Tätä tarkoitin. Dementikko voi siis paljastaa mitä vain tietämättään, koska ei muista että asiasta ei puhuta.Muistaako hän paremmin tavalliset tapahtumat vai ne, jotka ovat olleet hyvin erikoisia tai tunteikkaita?

Muistaa ihan Niinkuin tervekin ihminen....mutta elää lyhyen keskustelun aikana eri vuosikymmenillä suloisesti sekaisin eikä osaa anoa mitä söi minuutti sitten.

Minä olin 2 minuutin keskustelun aikana minä itse, äitini, isäpuoleni tytär, isäpuoleni vaimo ekasta liitosta,'dementikon opettaja... Eli kun olet vastaamassa edelliseen kysymykseen, dementikko on jo vaihtanut vuosikymmentä ja keskustelukumppania :)

Entä jos oikeasti on kokenut esim perheväkivaltaa ja muistaa sen, voiko se tuska ja pelko muistua edelleen mieleen niin ettei muista mitään muuta. Siis tuleeko ne pelot uudelleen ja lääkitäänkl sellaista olotilaa?

Voi kyllä. Ja jutut voi olla tosi härskejäkin. Mummini oli dementinen ja ei suunnilleen meitä muistanut, mutta kertoi että oma isänsä oli "kova panemaan" - perheessä yhdeksän lasta ja kertoi kaikenlaista vanhoista poikaystävistään kun katseltiin valokuva-albumia. Kun sain esikoiseni, ei uskonut sen olevan oma lapseni, koska "kenelle juipille sinä nyt olisit mennyt antamaan". Juu, oltiin oltu kolme vuotta naimisissa ja hääkuva oli siinä hänen pöydällään. Ja todellakin, lapseni oli vuoroin isäni lapsi ja vuoroin isän veljen lapsi ja jos minun, niin olen mennyt antamaan jollekin epämääräiselle sällille.

Mummini oli hyvin pidättyväinen ja sivistynyt, korkeakoulutettu ja "hyvistä piireistä" kotoisin...Vaan niin se salattu mielen syvyys tulee ilmi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai sen muistaa jos ei ole koskaan unohtanutkaan?

Saattaa toki alkaa höpöttää sellaisia asioita ääneen.

Tätä tarkoitin. Dementikko voi siis paljastaa mitä vain tietämättään, koska ei muista että asiasta ei puhuta.Muistaako hän paremmin tavalliset tapahtumat vai ne, jotka ovat olleet hyvin erikoisia tai tunteikkaita?

Riippuu hiukan tilanteesta usein ehkä tunteikkaat tai asiat joihin liittyy jotakin erikoista paremmin, mutta jokin hyvin talallinenkin asia saattaa palautua mieleen jostakin, lehdessä tai tv:ssä on asia joka muistuttaa siitä jne.

Muistot aika usein on sekavia ja niistä on vaikea päätellä onko ne kokonaan totta, onko osa totta mutta suurin osa muistosta on rakentunut uudelleen niin että se ei ulkopuoisen kokemuksena olekaan todellinen tai totuuteen pohjautuva muisto tapahtumasta.

Jos dementikko puhuu jostain asiasta aina samalla lailla, tarkoittaako se sitä, että asia on niin? Vai voiko hän vain muistaa asian aina samoin? Esim jonkun lapsen isä tai syntymä. Milloin dementia on niin pitkällä ettei voi erottaa ulkopuolinen totuutta ja tarua?

Vierailija kirjoitti:

Jos dementikko puhuu jostain asiasta aina samalla lailla, tarkoittaako se sitä, että asia on niin? Vai voiko hän vain muistaa asian aina samoin? Esim jonkun lapsen isä tai syntymä. Milloin dementia on niin pitkällä ettei voi erottaa ulkopuolinen totuutta ja tarua?

Totuutta ja tarua voi olla vaikea erottaa vaikka henkilö ei sairastaisi ollenkaan dementiaa. Muistot on muutenkin ennemmin tarinoita kuin faktoja.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/06/06/muistia-suuremmat-muistot-kuka-…

Vierailija kirjoitti:

Voi kyllä. Ja jutut voi olla tosi härskejäkin. Mummini oli dementinen ja ei suunnilleen meitä muistanut, mutta kertoi että oma isänsä oli "kova panemaan" - perheessä yhdeksän lasta ja kertoi kaikenlaista vanhoista poikaystävistään kun katseltiin valokuva-albumia. Kun sain esikoiseni, ei uskonut sen olevan oma lapseni, koska "kenelle juipille sinä nyt olisit mennyt antamaan". Juu, oltiin oltu kolme vuotta naimisissa ja hääkuva oli siinä hänen pöydällään. Ja todellakin, lapseni oli vuoroin isäni lapsi ja vuoroin isän veljen lapsi ja jos minun, niin olen mennyt antamaan jollekin epämääräiselle sällille.

Mummini oli hyvin pidättyväinen ja sivistynyt, korkeakoulutettu ja "hyvistä piireistä" kotoisin...Vaan niin se salattu mielen syvyys tulee ilmi...

Aivot surkastuu niiltä alueilta joilla on estoisuus jne. Siksi ronskit jutut. Sellainenkin joka on aina paheksunut kiroilua alkaa kiroilla.