Ei 18-20-vuotiaan omilleen muutossa ole mitään järkeä.
Jos oma lapseni jostain kumman syystä haluaa muuttaa tuossa iässä omilleen tai kumppaninsa kanssa avoliittoon, niin multa ei heru lanttiakaan. Jos haluaa taloudellista tukea, saa luvan asua kotona. Ei mulla ole varaa maksaa noin nuoren asumista muualla.
Kommentit (14)
Siksi muutinkin jo 17-vuotiaana. ;)
Mä muutinkin jo 16-vuotiaana. Ei ehkä elämäni paras päätös, mutta hyvin opettavainen.
Tässä aloitteessa ei ole mitään järkeä.
Jos terve lapsesi on niin avuton, ettei tule tuossa iässä jo itsenäisesti toimeen nin huonostipa olet hommasi hoitanut. Ellei ole lapsella jotain terveydellistä häikkää.
Valitettavasti iso osa nuorista jotka poismuuttavista siirtyykin sitten toimeentulotuen asiakkaiksi jos eivät Ole opiskelijoita. En kyllä ymmärrä sitäkään että se nähdään jo ihan normaalina aikuistumisriittinä. Ainakin omassa tuttavapiirissäni.
Itse muutin jo 16 v omaan asuntoon ja kyllähän se liian aikaisin oli näin jälkikäteen ajateltuna. Kakskymppinen on kuitenkin jo ihan aikuinen kaikilla mittareilla, joten vähän säälittävänä vätyksenä pidän sellaista nuorta, joka tuon ikäisenä vielä asuu vanhempiensa luona.
Mikä hullu täällä nyt muuten on päivittäin jankkaamasaa 18-20 vuotiaista lapsista? Alkaa olla jo rasittavaa.
Jos ei normaalisti kehittynyt täysi-ikäinen pärjää omillaan, on kasvatuksessa jotain pielessä. Kyllä tuossa iässä pitäisi pärjätä ilman äidin (tai isän) jatkuvaa paapomista.
Itse muutin soluasuntoon ollessani 16-vuotias, ja vuokralle yksiöön ollessani 19v. Hyvin olen pärjännyt ilman äitiä, muutot hoidin itse eikä ole tarvinnut pyytää taloudellista tukea. Nykyisin asunkin avomiehen kanssa, ja edelleen pärjään vallan mainiosti näin.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Maata kotona ja etsiä töitä kun ei pääse muuttamaan opiskelupaikkakunnalle??
Ei tää ole Ikis vaan äitihullu.
Toki ei sulje pois mahdollisuutta, että ovat molemmat yksi ja sama ihminen, kirjoitustyyli on aika samanlainen. Oli nyt miten oli, sunnuntaisin ilmeisesti pääsee nettiin jopa suljetulta osastolta.
Minä muutin omilleni 18-vuotiaana, enkä maksattanut vanhemmillani senttiäkään asumiskuluistani. Mitä nyt vapaaehtoisesti antoivat jotain extraa. Opintotuki, laina ja kesätyö-/keikkapalkat riittää kyllä pitämään omilla siivillä. Onneksi riittää, olisin tullut hulluksi, jos olisi pitänyt pyöriä vanhempien nurkissa yhtään pidempään. Elämänlaatu parani heti itsenäistymisen jälkeen.
Miksi ajattelet, ettei tuon ikäinen voisi pärjätä taloudellisesti jo ihan itsekseen?