Miten pitäisi toimia teini-ikäisten etälasten kanssa?
Lapset (14 ja 16-v) käyvät joka toinen viikonloppu. Linnoittautuvat huoneisiinsa. Kysyttäessä että mitä haluaisivat tehdä vastaavat tyyliin "emt" "jaa-a". Huoneissaan sitten kököttävät kunnes tulee lähivanhemmalle lähdön aika.
en mä vaan osaa tätä. kertokaa oi viisaat mammat miten olla hyvä teini-ikäisten etävanhempi?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit on teinejä. Onneksi tuo vaihe on vaan pari vuotta. Miten heillä menee lähivanhemman kanssa? Samalla tavalla tai ovat koko ajan menossa kavereiden kanssa?
Kiitos ymmärtäjille, ei oo helppoa tää. En tiedä miten menee lähin kanssa kun siellä on uusi perhe ja keskusteluyhteys meni valitettavasti sen myötä (ei mun tahdostani). Ainakin se nuorempi menee käsittääkseni koko ajan kavereiden kanssa ja varmaan onkin turhautunut täällä kun kavereita ei ole.
-ap
Voisiko kaverit tulla luoksesi yökylään toiseksi yöksi?
Jos sinulla on rahaa, niin vie työt shoppailemaan/kasvohoitoon/jalkahoitoon/käsihoitoon.
Aloita uuden suhteen luominen tyttö kerrallaan. Eli ota ainakin yhdenkerran molemmat yksin luoksesi ja keskity tällöin vain häneen. Järjestä jotain kivaa yhteistä tekemistä ja hemmottele tyttäriä.
Katso MLL:n sivuilta Vanhempainnetti, siellä on infoa lapsista eri ikäkausina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset (14 ja 16-v) käyvät joka toinen viikonloppu. Linnoittautuvat huoneisiinsa. Kysyttäessä että mitä haluaisivat tehdä vastaavat tyyliin "emt" "jaa-a". Huoneissaan sitten kököttävät kunnes tulee lähivanhemmalle lähdön aika.
en mä vaan osaa tätä. kertokaa oi viisaat mammat miten olla hyvä teini-ikäisten etävanhempi?
Olet lasten äiti tai isä? Etkö tunne lapsiasi? Vai oletko isän nyxä, joka yrittää hoitaa niitä tehtäviä mitä isän pitäisi hoitaa?
Olet äiti tai isä, kuka puhuu itsestään etänä ovatko etlälapsiakin 😨
Olen lasten toinen vanhempi, mulla ei ole puolisoa eikä mitään uusioperheitä ja todellakin tuntuu että en tunne enää lapsiani. Tuntuu ihan helvetin pahalta. On lähivanhempi ja on etävanhempi, mä olen se etä. Pahoittelut nyt siitä jos käytin vääriä termejäkin.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on rahaa, niin vie työt shoppailemaan/kasvohoitoon/jalkahoitoon/käsihoitoon.
Tää vois olla hyvä tuolle nuoremmalle kun sille tuo ulkonäkö tuntuu olevan maailman tärkein asia just nyt
-ap
Ootklo heidän isä vai äiti? Lasten kanssa on "lastenleikkiä", nuorten kanssa vaikeita vaiheita.
Vierailija kirjoitti:
Ootklo heidän isä vai äiti? Lasten kanssa on "lastenleikkiä", nuorten kanssa vaikeita vaiheita.
Olen lasten äiti.
-ap
Voit että <3 kuulostat ap aivan ihanalta vanhemmalta..:) voisitko ehkä kirjoittaa ajatuksistasi heille? Itselle puhuminen vaikeampaa tuollaisista asioista niin jos kirkoottaminen auttaisi? Henkilökohtainen lappu/txtari/ sähköposti molemmille erikseen?
Esim. Ihan vaan lappu keittiön pöydälle kun lähdet johonkin että "mukavaa päivää, olette rakkaita <3" tai jos teet pidemmän kirjeen niin kysy samalla että mitä voisit tehdä jotta viihtyisivät luonasi paremmin? Kerro heille että rakastat heitä ja että sinulla on heitä ikävä ja että tuntuu pahalta kun näyttää siltä etteivät haluaisi ollut luonasi. Sano että tarjoat tottakai omaa tilaa mutta edew pieni hetki joskus jossain esim reissu keilahalliin tai leffaan olisi mukavaa. Mutta älä ole pelkkä raha-automaatti. Näytä että sinullakin on tunteet.
Toisaalta tuo on täysin normaalia teinimäistä käytöstä josta ei kannata ottaa itseensä/henkilökohtaisesti, Mutta jos vaikka taustalla olisi tässä tapauksessa muutakin niin olisi hienoa saada tyttäret avautumaan että mikä painaa mieltä, Voitko helpottaa oloa jotenkin tjsp..tsemppiä sulle ihana ap <3 voi kun lapset osaisivat arvostaa sinua <3 nii ja myös joku kaveri yökylään voisi olla huippu juttu. Tuossa iässä kun Kaverit meinaa olla kaikki kaikessa.
Normaalia käytöstä useimmilta teineiltä. T: lähivanhempi
Aaaa sä oletkin äiti! Luulin että isä. No sitten ei hätää, äidit ja tyttäret teini-iässä ovat just tuollasia joskus, riippuu tosin Niin tapauksesta..Mutta siis niin aivan normaalia. Ei kivaa, varsinkaan äidille, Mutta normaalia Valitettavasti. Joku hemmottelu yhdessä vois toimia ja hyvä ruoka sen jälkeen.
Kirjoitukset saivat luulemaan, että olet isä, mutta kun oletkin äiti, niin voit tehdä tyttöjen kanssa"tyttöjen juttuja" mihin lasten isä ei kykene. Menkää esimerkiksi kaikki yhtäaikaa kampaajalle tms. Ja tosiaan ota molemmat ainakin kerran yksin luoksesi.
Vierailija kirjoitti:
Voit että <3 kuulostat ap aivan ihanalta vanhemmalta..:) voisitko ehkä kirjoittaa ajatuksistasi heille? Itselle puhuminen vaikeampaa tuollaisista asioista niin jos kirkoottaminen auttaisi? Henkilökohtainen lappu/txtari/ sähköposti molemmille erikseen?
Esim. Ihan vaan lappu keittiön pöydälle kun lähdet johonkin että "mukavaa päivää, olette rakkaita <3" tai jos teet pidemmän kirjeen niin kysy samalla että mitä voisit tehdä jotta viihtyisivät luonasi paremmin? Kerro heille että rakastat heitä ja että sinulla on heitä ikävä ja että tuntuu pahalta kun näyttää siltä etteivät haluaisi ollut luonasi. Sano että tarjoat tottakai omaa tilaa mutta edew pieni hetki joskus jossain esim reissu keilahalliin tai leffaan olisi mukavaa. Mutta älä ole pelkkä raha-automaatti. Näytä että sinullakin on tunteet.
Toisaalta tuo on täysin normaalia teinimäistä käytöstä josta ei kannata ottaa itseensä/henkilökohtaisesti, Mutta jos vaikka taustalla olisi tässä tapauksessa muutakin niin olisi hienoa saada tyttäret avautumaan että mikä painaa mieltä, Voitko helpottaa oloa jotenkin tjsp..tsemppiä sulle ihana ap <3 voi kun lapset osaisivat arvostaa sinua <3 nii ja myös joku kaveri yökylään voisi olla huippu juttu. Tuossa iässä kun Kaverit meinaa olla kaikki kaikessa.
Kiitos tästä, hanat aukesi huolella. Toi kirjoittaminen oli hyvä idea. Keilaustakin kokeiltiin mutta nuorempi suuttui ja sitten meni kaikkien reissu pilalle. Kaverin saisi ottaa yökylään, mutta kai mä oon niin nolo ettei kukaan halua. Vaikea olla ottamatta henkilökohtaisesti, mutta kai se on normaalia. Kyllä tää tästä...
-ap
Eivät ne ole sen enempää lähivanhempansa kanssakaan
Tsemppiä ap. Mulla kaksi teinityttöä, jotka mulla joka toinen viikko. Kaverit asuu lähempänä isää. Täälläkin nähdään mököttäviä, kuulokkeet korvissa vaeltavia teinejä. Eivät ole isänsä luona sen kummempia (mä voin exän kanssa puhua), vaan siellä ovat ison osan ajasta kavereillaan.
Mä puhun vaikka väkisin, halaan puupökkelöä. Pyydän heitä tekemään kanssani ruokaa, kävelylle, mitä vaan. Joskus tulevat, joskus eivät. Joskus itkevät surujaan mun kainalossa, joskus karjuvat ja pyörittelevät silmiään.
Mä vaan luotan, että joskus me ollaan taas tosi läheiset...
Olet lasten äiti tai isä? Etkö tunne lapsiasi? Vai oletko isän nyxä, joka yrittää hoitaa niitä tehtäviä mitä isän pitäisi hoitaa?
Olet äiti tai isä, kuka puhuu itsestään etänä ovatko etlälapsiakin 😨