Lue keskustelun säännöt.
Kolmas vuosi terapiaa?
21.08.2016 |
Mietin, jatkanko kolmannen vuoden terapiaa.
Olen tunnepuolella edistynyt, mutta moni asia vaivaa. Terapia painottuu lapsuuden kokemuksiin, enkä vieläkään ole saanut sanottua asioita jotka tapahtuivat sen jälkeen kun täytin kymmenen. Ja sieltä pompataan tähän hetkeen. Olen 34, eli välissä on 24 vuotta elämää ja 16 vuotta aikuisuutta, jolloin olen tehnyt valintoja lapsuuden kaavojeni mukaan parikymppisenä. Myöhemmin itsetietoisuuden ja meditaation avulla olen muuttanut ajatteluani.
Kuitenkin pelkään, että ilman terapiaa luisuisin vanhoihin tunteisiin. Esim. Että en pysty parempaan kuin perusduuniin, vaikka minulla on monta tutkintoa. Siinä sitten masentuisin ja turhautuisin. En halua tuhlata elämääni enää, ymmärrän sen rajallisuuden.
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Miksi se kolmas vuosi on aina niin erityinen?
Koska kela korvaa enintään 3 vuotta. Terapiaa haetaan vuosi kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pääsee joku muu sinne jos lopetat. Joku, joka on valmis vuodattamaan sydänverensä ekalla vastaanotolla. Joku, jolla ei ole varaa leikkiä elämällään.
Mutta ap tiedostaa ongelmansa ja oman kuolevaisuutensa.
Täällä myös yksi kolmannen vuoden harkitsija. Hämmentää pari asiaa:
1) toisaalta minun tulisi terapeutin mukaan tiedostaa vanhoja ajatusmalleja ja hän haastaa niitä
Mutta kun itse kyseenalaistan, hän käskee hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. Siis: onko tavoitteena muuttua vai hyväksyä?
2)sukulaiseni ovat alkoholiun taipuvia narsisteja. Heidätkin olisi pitänyt hyväksyä ja terapeutti on luinut kuvitteellisia konstellaatioita, missä vanhempani sanovat rakastavansa minua. Oikeassa elämässä näin ei koskaan kävisi, vaan saan osakseni haukkuja.
Ja nyt lähiaikoina terapeutti sanoi, että minä voisin ehdottaa sukulaisilleni terapiaa! He eivät ole sellaista tyyppiä, enkä usko heidän ymmärtävän koko touhua. eli pitäisikö juopponarsistisukulaiset hyväksyä vai muuttaa heidät?
64: avainsanasi on PITÄISI.
Tunnut miettivän, mitä pitäisi tehdä, jotta tulisit onnelliseksi. Mitä pitäisi kaikkivaltiaan terapeuttisi mielestä tehdä. Mitä av:n mukaan pitäisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haluaisit kolmannen vuoden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se kolmas vuosi on aina niin erityinen?
Koska kela korvaa enintään 3 vuotta. Terapiaa haetaan vuosi kerrallaan.
No miksei ota kaikkea, mitä irti lähtee?
Ap tässä, näpytän puhelimella joten en vastaa kaikille.
Minulla on syyskuuhun aikaa miettiä. Nyt olen tajunnut, että elän kroonisen häpeän ja salailun verkossa. "Yllättäen" sama on seurannut terapiasuhteeseeni.
Se häpeä ja salailu on sellaista pienenpientä. Pelkään näyttää todellista itseäni. Ryhmissä en sano paljon mitään, koska en uskalla odottaa positiivista huomiota enkä vaadi mitään. En jaa positiivisiakaan kokemuksia, pidän paljon itselläni. En jaa niitä terapiassakaan.
Tavallaan olen turhautunut itseeni ja näihin kaavoihin. Tekee mieli luovuttaa terapian suhteen: miksi edes yrittää?
Toisaalta valheellinen elämä väsyttää minua. En pääse menneisyyttäni karkuun. En vain tiedä miten alkaisin avautua terapiassa? Olen lukossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee valintasi.
Voit lillua valheessa
Tai kohdata kivuliaan totuuden.
Kuulostaa persoonallisuushäiriöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuhlaat elämääsi joka tapauksessa, teet niin tai näin.
Minä kävin terapiassa lähinnä yksinäisyyteen.kallis maksullinen kaveri, halvempaa olisi ollut tarjota illallinen jollekin toiselle yksinäiselle ja tutustua molemminpuolisesti. En vain uskonut enkä vieläkään usko, että kukaan haluaa olla ystäväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa...täällä terapian asiantuntijat?
Ei ole varaa edes ensimmäiseem vuoteen.
Miksi käydä turhaan jankkaamassa ja jos et halua puhua?
Yhteiskunnan varojen hukkaamista.
Miten lomat on sujuneet? Minä olin kahden vuoden lopulla rehvakkaana, että en tarvitse terapiaa. Terapeutin loman aikana vanhat demonit palasivat. Ongelmat suhteessa vanhempiini aktivoituivat. Rintakehää puristi ja olin päivittäin itkuinen. Jokin hylkäämiskokemus jota en voi edes muistaa. Aloin ajatella, että ilman terapiaa en edes selviä.
Voitko kertoa, miten traumat vain jätetään taakse?