Lapseni ovat nyt 10v, 6v ja 3v.

Lastesi ikä ei kerro sitä mikä on sinun elämäsi paras vaihe, sen tiedät itse sitten vasta vanhana. Lapsesi ovat mukavan ikäisiä, vauva-aika ohi, ei vielä murrosikää. Tosin 3 vuotiaalla eri mielenkiinnon kohteet kuin 10-vuotiaalla.

Mulla on sellainen levoton olo. Ja mietin, että johtuuko se tästä elämänvaiheesta. Ap

Oiskohan vain niin menevää, että se tekee olon tuollaiseksi.

Sulla on pienet lapset, nauti, aika kuluu nopeasti.

Lapset mukavassa iässä, esikoisella ei vielä murkkuilua ja kuopus tod näk pahimmasta uhmasta jo ohi ja vähän jo omatoimisuuttakin. Nauti! Kiirettä varmaan on kun kaikki kuitenkin aika tarvitsevia vielä. Itse mietin näin jälkeenpäin, että silloinkun lapset n 4-11v oli jotenkin seesteisintä ( jos lapsiperheessä ikinä voi niin olla..)

Meidän lapset on 16, 13 ja 11. Minusta kaikki vaiheet ovat olleet niitä parhaita. Vaikea ajatella elämää urheiluna: että joku yksi elämänvaihe on parempi kuin kaikki muut. Jopa se "kamalin" aika, vähän yli kymmenen vuotta sitten, kun kahdella oli uhmaikä ja yksi oli vielä vauva ja mies matkatöissä, tuntuu nyt (muistojen kultaamana?) ihan hyvältä vaiheelta sekin. 

Tämäkin on ihana vaihe: lapset ovat niin nastoja ja fiksuja, tuovat meille "vanhuksille" uusia asioita elämään, pohtivat tärkeitä ja vaikeita kysymyksiä. Heidän oma tulevaisuutensa alkaa jo pikkuhiljaa muotoutua. Tottakai on murrosiän raivoa ja kapinaa, mutta mua huolestuttaisi todella paljon, ellei niitä olisi.  Heidän kuuluukin itsenäistyä ja irtautua ja meidän vanhempien olla vähän väliä huolissamme. :)

Välillä väsyttää ja sitten taas itkettää. Tunteet heittelevät laidasta laitaan. Herkistää ja haikistaa , ja tuntuu, että tässäkö nämä lapset nyt menivät, eikö mua enää tarvita. Ap

Joku tosi hyruja vaihe nyt siis mulla menossa itselläni. Ja hirveesti tarvitsin tukea siihen, että ei ne nyt vielä mihinkään menneetkään. Ja keskityn näitä vain pohtimaan. Tajuan kyllä aina, että kannattaa nauttia lapsista, eikä keskittyä liikaa pohdintoihinsa. Ap

Äidillä joku huuru menoillaan.

Up

Äiti on vähän kipee, siis niinku ei oikeesti mut sillee sieltä ajatuspuolelta.

Olisko ap pientä masennuksenpoikasta? Pitäiskö käydä jollekin ammattilaiselle vähän juttelemassa. Kyllähän se joillekin on kriisinpaikka kun tajuaa että lapset on tehty, ei ole enää vauvoja tulossa, ja tulevaisuudessa siintää tyhjä koti ja vanhuus.

Ota ap se asenne, että sulla on vielä lapset kotona toistakymmentä vuotta,  ja sitten kun he lähtevät kotoa, voit hetken hengähtää ja odotella lapsenlapsia, hyvässä lykyssä esikoinen saa esikoisensa ennenkuin sinun kuopuksesi lähtee kotoa.

Meillä on 12 ja 10 vuotiaat. Ja vauva. Juuri kun noi on niin isoja että eivät roiku puntissa koko aikaa, tuli vauva. Ja kaikki taas alusta.

Sellaista se elämä on. Aika aikaansa kutakin.

Itse olen sitä mieltä että paras aika on nyt. Mennyttä on mukava muistella, tulevaisuutta on mukava suunnitella mutta nyt on se paras aika. Isompia saa vielä peitellä hetken, eivät oireile murrosikää paljon ja vauvaa saa paijata vielä pitkään.

Varmaan töitä porukan kanssa riittää, mutta onnittelut, kun on kolme tervettä lasta sulla. Niistä on iloa sulle loppuelämäksi. Ja kiva toi ikäero, kun on vanhin teini-iässä niin nuorin aloittaa koulua, teini-ikäiselle pikkusisarus on tosi kiva juttu, kun ei pikkuiseen viitti välejä katkaista, vaikka vanhempiin haluaisikin. Ja sitten vanhempana kun ovat lukiossa, lähtevät opiskelemaan ja aikuistuvat ja sitten se ihanin jälkiruoka eli lapsenlapset. Et tietenkään jaksa ajatella näin pitkälle, eikä tarttekaan. Tärkeintä keskittyä tähän hetkeen. Itsestä tuntui, että omat lapset oli " parhaassa iässä " koko ajan. Joka 5. Pariskunta ei voi saada lapsia. He kateellisena kuuntelee äitien valitusta väsymyksestään. Terv. Äiti ja isoäiti

Luulin vastanneeni eilen samanlaiseen ketjuun? Vai näinkö unta?

No kuitenkin. Mulla on 3,6 ja 8 vuotiaat josta esikoinen on erityinen. Nyt kun pieninkin on noin iso niin vuosien väsymys vyöryy päälle. Yritän miettiä asian niin että silloin ei voinut levätä ja ottaa niin rennosti ja nyt voi ja se on vaan levättävä.

Meillä jotenkin alkoi tapahtumaan elämän joka saralla kun ensinmäinen lapsi syntyi. Yritys kasvoi ja jäin työleskeksi lasten kanssa. Jokainen lapsi aloitti hoidon jo vuoden ikäisenä. Tukiverkko meni ja monet hautajaiset pidetty. Taloakin rakennetaan. Mä uuvuin pari vuotta sitten ja masennuslääkityksellä sain itseni taas pystyyn.

Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Välillä väsyttää ja sitten taas itkettää. Tunteet heittelevät laidasta laitaan. Herkistää ja haikistaa , ja tuntuu, että tässäkö nämä lapset nyt menivät, eikö mua enää tarvita. Ap

"Menivät"? Menikö ne leikkipuistoon vai mihin. Kohta tulevat takaisin. Oot ilmeisen fertiili ihminen, joten laitata lisää pullaa uuniin halutessasi. Vaikutat jotenkin kyllä väsyneeltä, taita ola tekemistä kolmessakin. Masennus heikentää kykyä tuntea mielihyvää. Ootkohan masentunut vai vain väsynyt. Jos et oo töissä, niinalapa hakeutua töihin tai opiskelemaan ja omaa elämääsi rakentamaan myös kodin ulkopuolelle.

Nyt kun moni on ehdottanut keskusteluapua, mistä hakisin sitä. Ap

Kun kuitenkin selviän arjestakin hyvin. Ja toki koen suurtakin mielihyvää. Välillä vain ajaudun näihin pohdintoihin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun moni on ehdottanut keskusteluapua, mistä hakisin sitä. Ap

Ihan terveyskeskukseen menet ja pyydät päästä jollekin juttelemaan, lääkäri laittaa lähetteen.

Niin, ehkä se olisikin ihan kokeilun arvoista. Ap