Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin "elättää" avovaimoni
20.08.2016 |
Ollaan siis suurin piirtein kolmenkympin hujakoilla kummatkin, käydään töissä, ollaan asuttu useampi vuosi yhdessä. Viime aikoina olen alkanut haaveilemaan ns. vanhanaikaisesta parisuhdemallista: minä ns. toisin leivän pöytään, maksaisin yhteisiä hankintoja, hoitaisin pihatöitä jne. ja avokki olisi kotona, laittaisi ruokaa ja siivoaisi.
Ihan noin mustavalkoisesti homman ei tietenkään tarvitsisi mennä, voitaisin jakaa pihatyöt ja siivous kuten tähänkin asti ollaan tehty, mutta esimerkiksi ruoanlaitto voisi siirtyä avokille (joka muutenkin pitää siitä enemmän kuin minä). Eikä töitä tarvitsisi tietenkään jättää jos ei halua, mutta esimerkiksi vuorotteluvapaa olisi aika ideaali, kun saisin tavallaan "leikkiä" olevani se vanhanaikainen työssäkäyvä mies.
Tajuan kyllä, että idea ei ole hirveän imarteleva, mutta en osaa lopettaa haikailua. Kyse ei ole mitenkään siitä, että pitäisin naista tai tämän alaa jotenkin vähempiarvoisena, olisi vain kiva kokeilla. Olen aina ajatellut olevani jotenkin "epämiehekäs" nynny ja kokenut asiasta vähän huonoa omatuntoa (kiitos isäpuolen), niin ehkä tämä halu johtuu siitä?
Mietin tässä kuitenkin, uskaltaisiko tuota ehdottaa jotenkin, vai onko pelkkä ajatuskin loukkaava? Ja jos on, niin onko tässä haikailussa tai minussa jotakin vikaa? Kunnioitan tosiaan avokkiani enkä haluaisi antaa sitä kuvaa, että tahdon vähätellä tai alistaa...
Kommentit (15)
Miten avokin eläkkeen kertyminen? Mikäli elätät, eläkettä ei kerry vanhuuden varalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tienaan huomattavasti vähemmän kuin hyvätuloinen mieheni. Hän siis käytännössä elättää minua. Se tuntuu ihan saatanan paskalta. Mulla on usein sellainen oli ettei mikään elämässäni ole mun omaa. Järjellä ymmärrän ettei se nyt ihan niin mene, mehän rakastetaan toisiamme ja halutaan jakaa elämämme.
Mutta vastauksena kysymykseesi: Ei. Kohota itsetuntoasi jotenkin muuten kuin polkemalla jonkun toisen itsetuntoa.
Sun pitää löytää se mies itsestäsi sisältäpäin ihan itse tai mene vaikka terapiaan. Jäisitkö itse kotiin jos vaimoke niin haluaisi? Sopisiko sulle että teet ne perinteiset naisten hommat ja vaimoke miesten hommat?
Meinaatteko lapsia tehdä? Silloinhan nainen voisi jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Voit vaikka kysyä, että mitä mieltä hän on hoitovapaasta ja kokeeko hän sen miten.
Kyllä mulle kelpais. Töissä käyminen on persiistä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ajattelit että tämä sun haaveen toteutus vaikuttaa avokin ura- ja palkkakehitykseen? Vai sitoudutko pitämään hänestä taloudellisesti huolen lopun elämää? Sitten pitäisi kyllä vähintään mennä naimisiin.
Minkälainen on suhde, jos ei ajatuksiaan voi ääneen sanoa? Oli avopuoliso mitä mieltä tahansa, aina voi asioista jutella. Jos haluat pidempiaikaista ratkaisua, fiksu nainen ei tuohon avoliitossa rupea, pitää olla avioliitossa, jotta selviää, jos sinulle jotain sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, muista elättämisen ohella maksaa eläkettä tilille, jonka avaatte hänen turvakseen. Voisit joskus hyvässä yhteydessä, esimerkiksi kesken leffan missä tämmöinen roolijako, kysellä mitä mieltä se avokki on tuommoisesta järjestelystä. Jos repeilee tai kauhistelee en suosittele kysymään haluaisiko jäädä kotiin. Jos taas suhtautuu positiivisesti niin voit kysyä suoraan suostuisiko hän siihen.
Niin, lasten teko on ratkaisu tuohon. Ainakin vuoden akka pysyy kotona varmasti, ja vähän pidempäänkin jos sun palkka riittää elättämään koko perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avokki? Niin kauan kuin kutsut kumppaniasi avokiksi, on kunnioitus kaukana....
Kysy suoraan kumppaniltasi, mitä mieltä hän on. Ilmaise itseäsi yhtä avoimesti kuin kirjoituksessasi. Kerro toiveesi, sekä etenkin se, miksi ajattelet kuvatunkaltaista perhe-elämää.
Erittäin huonolta kuulostaa toiveesi, että "avokki laittaisi ruokaa ja siivoaisi". Että kun tulet kotiin, niin ruoka odottaisi sinua pöydässä. Asetat kotona olemiselle ehtoja ja vaatimuksia, koska sinä toisit ns. leivän pöytään. Ajatuksesi lienee, että "se, joka maksaa, myös määrää." Ei kovin hyvä lähtökohta parisuhteelle - joka perustuu vapauteen ja tasa-arvoon.
Kaiken lisäksi - olipa perhemalli millainen hyvänsä - kotityöt, mukaan luettuna ruuanlaitto, kuuluvat kaikille. Riippumatta siitä onko kotona vai ei, käykö työssä ja maksaa kuluja, jne. Aukaise silmäsi näkemään kumppanisi ihmisenä.
Mielestäni huono idea. Palkkaa mieluummin nainen tai mies - jolle maksat kunnollista, virallista palkkaa - laittamaan sinulle ruokaa, kun tulet töistä.
Aivan liian usein miehet pitävät naisia automaattisina kodinhengettärinä; äiteinä, joiden ensisijaisen tehtävä on palvella miehiä. Siivous, ruuanlaitto. Pyykit. Myöhemmin lasten hoitamista yksin - sillä välin kun iskä tekee töitä ja harrastaa. Koska ansainnut...
Mitä sinä olisit valmis tekemään, jos avopuolisosi pyytäisi sinulta?
Jos olet vanhanaikainen, haaveilet perinteisestä perhemallista, tms. niin miksi et kosi puolisoasi? Elätte susiparina, sanoisi mummoni.
Olisitko sinä valmis jäämään koti-isäksi, jos puolisosi sitä sinulta pyytäisi? Ilmoittaisi, että ruuan paree olla pöydästä, kun illalla tulee töistä kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi vähän vanhempi kaverini jäi juuri vuorotteluvapaalle ja se inspiroi, heitin vain idean tarkistamatta faktoja.. En muistanutkaan että työssä pitää olla oikeasti se 20 vuotta, nyt vähän nolottaa :D
Mutta joo, ei sen niitä töitä tietenkään tarvitsisi totaalisesti lopettaa, kun se on tosiaan olisi vahingollista eläkkeen kannalta, uralle, itsetunnolle ja muulle... En ole ajatellut tätä loppuun asti vaan oikeastaan yrittänyt heti ajatella muuta kun asia tulee mieleen, nyt vasta uskaltauduin kunnolla tunnustamaan että tällaista haluaisin.
Ollaan kyllä puhuttu lapsista, mutta vähän idiootilta tuntuisi kiirehtiä niitä tämän asian takia :D Kun jälkikasvusta tulee ajankohtainen, niin voisi kyllä kysellä noita asioita. Ollaan naimisiinmenostakin joskus yhteisesti juteltu, mutta kun kummatkin ovat erolapsia ja avioliitosta on tullut vähän vähemmän positiivinen kuva, niin ei olla koettu ajatusta hyväksi, kun näinkin pärjätään.
En siis halunnut "pistää" naista tekemään mitään tai usko olevani jotenkin oikeutettu erityiskohteluun siksi että olen mies tai ainoa työssäkäyvä, halusin vain, no, ehkä leikkiä sellaista tosielämän kotileikkiä.. Mutta okei, tajusin että idea ei ole toteuttamiskelpoinen vaan vähän itsekäs ja lapsellinen. Mitäköhän nyt tekisi että lopettaisin haikailun, terapia tuntuu vähän liioitellulta.. ja jotenkin tästä tulee huono omatuntokin kun en ole nykyiseen tilanteeseemme tyytyväinen, vaikkei sitä miksikään kannatakaan muuttaa.
En osaa noista kotitöistä sanoa koska minulla on tosiaan ehkä joitakin itsetunto-ongelmia asian suhteen, mutta olisin kyllä valmis tekemään jotakin muuta ("miehekästä") arkiaskaretta enemmän kuin nykyään, tai vaikka kokonaan. En oleta, että naisenkin pitäisi automaattisesti toimia samoin (tai odota mitään "automaattista kodinhengettäryyttä"), mutta tekisi mieli kyllä kysyä tuota tavallisten askareiden roolijakoa... Yleensä kyllä puhutaan asioista avoimesti, mutta tämä on minusta aika latautunut aihe ja saattaisin helposti antaa sen kuvan, etten arvosta tai juurikin odotan jotain "palvelua".
Ap
Kumppanini sanoo minua avokiksi yhtä lailla, ollaan kai sen verran juntteja sitten. Ei ole kuitenkaan tarkoitus välittää halveksuntaa tai mitään vastaavaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi vähän vanhempi kaverini jäi juuri vuorotteluvapaalle ja se inspiroi, heitin vain idean tarkistamatta faktoja.. En muistanutkaan että työssä pitää olla oikeasti se 20 vuotta, nyt vähän nolottaa :D
Mutta joo, ei sen niitä töitä tietenkään tarvitsisi totaalisesti lopettaa, kun se on tosiaan olisi vahingollista eläkkeen kannalta, uralle, itsetunnolle ja muulle... En ole ajatellut tätä loppuun asti vaan oikeastaan yrittänyt heti ajatella muuta kun asia tulee mieleen, nyt vasta uskaltauduin kunnolla tunnustamaan että tällaista haluaisin.
Ollaan kyllä puhuttu lapsista, mutta vähän idiootilta tuntuisi kiirehtiä niitä tämän asian takia :D Kun jälkikasvusta tulee ajankohtainen, niin voisi kyllä kysellä noita asioita. Ollaan naimisiinmenostakin joskus yhteisesti juteltu, mutta kun kummatkin ovat erolapsia ja avioliitosta on tullut vähän vähemmän positiivinen kuva, niin ei olla koettu ajatusta hyväksi, kun näinkin pärjätään.
En siis halunnut "pistää" naista tekemään mitään tai usko olevani jotenkin oikeutettu erityiskohteluun siksi että olen mies tai ainoa työssäkäyvä, halusin vain, no, ehkä leikkiä sellaista tosielämän kotileikkiä.. Mutta okei, tajusin että idea ei ole toteuttamiskelpoinen vaan vähän itsekäs ja lapsellinen. Mitäköhän nyt tekisi että lopettaisin haikailun, terapia tuntuu vähän liioitellulta.. ja jotenkin tästä tulee huono omatuntokin kun en ole nykyiseen tilanteeseemme tyytyväinen, vaikkei sitä miksikään kannatakaan muuttaa.
En osaa noista kotitöistä sanoa koska minulla on tosiaan ehkä joitakin itsetunto-ongelmia asian suhteen, mutta olisin kyllä valmis tekemään jotakin muuta ("miehekästä") arkiaskaretta enemmän kuin nykyään, tai vaikka kokonaan. En oleta, että naisenkin pitäisi automaattisesti toimia samoin (tai odota mitään "automaattista kodinhengettäryyttä"), mutta tekisi mieli kyllä kysyä tuota tavallisten askareiden roolijakoa... Yleensä kyllä puhutaan asioista avoimesti, mutta tämä on minusta aika latautunut aihe ja saattaisin helposti antaa sen kuvan, etten arvosta tai juurikin odotan jotain "palvelua".
Ap
Aluksi sanon sen että aloitusviestisi luettuani minulla eittämättä nousi niskakarvat pystyyn ja mietin, millainen mies oikein olet, mutta nyt ehkä ymmärrän tilanteesi hiukan paremmin :)
Olisiko sellainen ratkaisu mitään, että teillä olisi kotitöiden suhteen vaikka vuoroviikot tai -kuukaudet? Avopuolisosi voisi siis vaikka viikon/kahden viikon/kuukauden ajan toimia kotihengettärenä tietyissä kotitöissä (vaikka tuo ruoanlaitto tai mistä nyt saatkaan kiksejä :D) ja sinä hoitaisit muut puuhat, ja sitten vaihtaisitte vuoroja. Näin kumpikaan ei joutuisi alistetuksi tai luopumaan urakehityksestään tai vastaavaa, ja ehkä uudenlainen kotitöiden jakaminen voisi virkistää ihan arkeakin. Voisitte kumpikin omana kuukautenanne miettiä etukäteen ruokalistoja ja mitä tarjoaisitte toisillenne jne.
Alue: Aihe vapaa
30-kymppinen vuorotteluvapaalle?!! Mitä sontaa oikein jauhat?