Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kenenkään 2-vuotias tällainen? Vinkkejä kaivataan :(
20.08.2016 |
Meillä poika 2v3kk ja tyttö 6kk. Taapero on todella voimakastahtoinen, ollut aina. Uhma alkoi noin 1,5-vuotiaana ja keinot alkaa olla vähissä. Taapero vinkuu koko ajan, eikä mielestäni vaan "perinteisesti" uhmaten (ei halua laittaa kenkiä jalkaan jne). Esim annan hänelle ruuan ja lusikallisen jälkeen alkaa vinkuminen että haluaa lisää. Ei auta että sanon että sulla on sitä samaa ruokaa lautasella, syö se ensin. Jos jätän huomiotta, huutaa kunnes ruokailusta ei tule enää mitään. Esim puistoilu on tuskaa. Taapero vinkuu koko ajan täälläkin. Haluaa kiikkuun ja kun on ollut siinä 2 sekuntia, vinkuu seuraavaan ja seuraavaan paikkaan. Pääsisi liikkumaan itsekin, mutta huutaa kuin leijona kunnes tulen avuksi. Kaupassa saa järkyttäviä uhmakohtauksia. Mikään "lapsen tunteiden sanoittaminen" tai varsinkaan mielenkiinnon siirtäminen muihin asioihin ei KOSKAAN toimi. Lapsi kun on päättänyt jotakin ja jos ei saa tahtoaan läpi niin ainoa vaihtoehto on että huutaa itsensä ihan hengettömäksi. Kerhoissa ja puistoissa käynti ollut pitkään tuskaa. Tiedän että kaikki 2v:t saavat uhmakohtauksia, mutta kun meidän taapero "juoksuttaa" ja vinkuu koko ajan ja raivari on varma jos kaikki ei mene mielen mukaan. Jos esim puistossa jättäisin lapsen vinkimisen huomiotta (mitä teen useimmiten), on tilanne se että kannan olallani huutavan lapsen kotiin koska on niin raivoissaan. Huomiota herätetään kyllä joka paikassa missä kuljetaan, en vastaavaa ole nähnyt muilla taaperoilla. Mistään ei myöskään koskaan päästä sovinnolla pois lähtemään, vaan huuto on AINA korvia viiltävää. Kuinka kannattaisi toimia, jotta tukisin lasta oikealla tavalla?
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on juuri se "pahis"äiti, jollaisia palstan velat karsastavat.:D
Annat sen huutaa niin pitkään, että väsyy. Sitten sanoitat tunteen ja keskustelut asiasta.
Ei sinun lapsi ole mitenkään poikkeus, minusta kaikki kersat huutavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisiko tosi rankasti pikkusisaruksen syntymän? Oletteko kahdestaan vai aina kolmestaan? Siis onko pikkusisarus mukana kaikessa? Olisi varmasti tärkeää, että isompi lapsi saisi viettää aikaa vanhempien kanssa vuorotellen myös ilman pikkusisarusta.
Mutta itse pyytäisin tuossa vaiheessa hieman tukea jo neuvolasta.
Vierailija kirjoitti:
Annat sen huutaa niin pitkään, että väsyy. Sitten sanoitat tunteen ja keskustelut asiasta.
Esim kaupassa lapsi huutaa täyttä kurkkua helposti 45 minuuttia ennenkuin on "puhki" ja päästään puhumaan. Missään ei voida käydä jos esim kerhossa antaisin hänen huutaa koko 2h mitä kerho kestää :( ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annat sen huutaa niin pitkään, että väsyy. Sitten sanoitat tunteen ja keskustelut asiasta.
Esim kaupassa lapsi huutaa täyttä kurkkua helposti 45 minuuttia ennenkuin on "puhki" ja päästään puhumaan. Missään ei voida käydä jos esim kerhossa antaisin hänen huutaa koko 2h mitä kerho kestää :( ap
Toi on kyllä vaikeeta, mutta muuten lapsi oppii, että huutamalla saa tahtonsa läpi.
Pyydä tukea vaikka neuvolasta. En usko että on sen kummempaa kuin vahva uhma, näkyy vaan erilailla erilaisilla lapsilla. Ei sitä ympärillä ikinä näe samanlaisena..
Esim omalla lapsella uhma liittyi vaatteisiin, ja teki viime talvesta helvettiä. Kaikki sanoo aina, että siirtymiset ja pukemiset on hankalia, mutta mä en tosissaan saanut lasta puettua. Alkoi huonoista sukista, sitten huonot housut... Paita rypyssä, hattu kiristää, haalari ahdistaa, kengät on huonot. Sitten 1,5h myöhemmin ulkona hattu lentää päästä ja "ei voida olla pakkasessa ilman hattua/hanskoja/kenkiä show" alkaa jälleen... Ja koko naapurusto kyllä kuuli. Ja siis se repi niin kovaa vaikka solmitun hatun päästä, että en voinut sille mitään. Puhe ei tepsinyt, ei vielä ymmärtänyt niin hyvin. Aina puistosta kotiin huutavan lapsen kansaa, vaunuja työntäen ja toisella kädellä hattua päässä pitäen.......
Pointti mulla on tässä se, että sitä se pahin uhma on. Mahdottomuutta. Ja sit jokupäivä alkaa vähän helpottaa.
Talvi tulee taas, mutta oon jo toiveikas. Mun lapsi ymmärtää puhetta ja esim sääntöjä paremmin, ja tietää mitä vaikka "matka ei jatku ennen kuin--" uhkauksilla tarkoitetaan :D kyllä teilläkin vielä perille menee!! Pahin on se aika, kun lapsi uhmaa, mutta ei käsitä vielä asioita pidemmällä tähtäimellä. Lapselle on vain se keinu ja liukumäki, ei vielä ymmärrä suuremmin maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa auttaa, mutta itsekin kärsin valtavasti meidän esikoisen hankalasta uhmasta. Mietin ettei muut lapset ole tällaisia ja onko ne raivokohtaukset edes normaaleja. Kunnes naapuri sanoi, että normaalia on ja eräs tyttö sai samanlaisen kohtauksen leikkipaikalla. Eli tsemppiä! Meillä auttoi vain aika. Jossain vaiheessa tajusin, ettei raivareita enää tullut.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuu että taapero on koko ajan "hädissään" esim puistossa, ettei vaan mikään mene häneltä "ohi" ja on päästävä kokeilemaan kaikki "kerralla". Sama ruuan suhteen. Mitä parempaa ruokaa, sitä nopeammin sitä on saatava lisää, vaikka lautanen olisi vielä täynnä. Ap