LTO: "3v:n olisi hyvä pysyä hoidossa."

Kannattaa muistaa sekin, että jos luopuu lapsen päivähoitopaikasta, sen menettää kokonaan. Siinä kohtaa kun haluaa lapsen taas hoitoon, voikin joutua ihan jonnekin toiseen päiväkotiin, jossa on uudet tädit, lapset ja tavat. Iso stressin paikka pienelle.

Leikkikouluissa ja kerhoissa ei ole samaa lain määräämää hoitajamitoitusta kuin päiväkodeissa. Niissä ei myöskään ole yhtä kattavaa ruokailua, saati päiväunia (useinkaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota lapsi kotiin vaan vauvan syntyessä. Näin todennäköisimmin vältytte pahalta mustasukkaisuudelta uutta perheenjäsentä kohtaan. Mieti miltä 3-vuotiaasta tuntuu kun hänet viedään aamuisin päiväkotiin ja uusi vauva saa jäädä äidin kanssa kotiin. Me tarjosimme isommille lapsille toisen ja kolmannen vauvan syntyessä mahdollisuuden leikkiä ikätovereiden kanssa leikkikoulu- ja kerhotoiminnassa. Eihän lapsen nyt ole pakko olla päiväkodissa jotta pääsee ikäiseensä leikkiseuraan, ainakin isommat kaupungit tarjoavat todella monipuolista toimintaa kotona oleville lapsille hyvin pientä korvausta vastaan.

Ainakin meillä päin leikkikoulu on kestoltaan sama kuin tuo puolikas päivä päiväkodissa. Kerropa miten vieraaseen leikkikouluryhmään siirtäminen olisi parempi vaihtoehto kuin tutussa päiväkotiryhmässä oleminen? Varsinkin, kun elämä muuttuu muutenkin niinkin paljon, että tulee pienempi sisarus.

Useinhan se ryhmä ei ole tuttu, kun aikuiset (ainakin osa) vaihtuvat syksyllä, ryhmään tulee uusia lapsia ja vanhimmat siirtyvät eskariin. Kolmevuotias voi jopa olla itse se, joka siirtyy pienten ryhmästä isojen ryhmään.

Vierailija kirjoitti:

Mitä keskiverto juuri vauvan saanut äiti voi tarjota aamupäivisin enemmän kuin päiväkoti? Ei mitään! Minua kaduttaa, että otin 4v:n kotiin kun pikkusisko syntyi.

Olin ajatellut, että kyllähän minä vien lapsen joka päivä ulos ja yhdessä maalaamme ja jumppaamme jne. Todellisuudessa esikoinen katsoi Titinallea ja pelasi tabletilla.

Viikonloput ja iltapäivät olette kuitenkin yhdessä, joten vähemmällä stressillä selviää jos lapsi saa jatkaa tarhassa.

Äiti voi vauvasta huolimatta tarjota lapselleen paljon enemmän syliä, läheisyyttä ja läsnäoloa kuin päiväkodin aikuinen, jolla on sinun lapsesi lisäksi 7 muuta lasta vastuullaan, joista osa voi olla erityistä tukea tarvitsevia.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa sekin, että jos luopuu lapsen päivähoitopaikasta, sen menettää kokonaan. Siinä kohtaa kun haluaa lapsen taas hoitoon, voikin joutua ihan jonnekin toiseen päiväkotiin, jossa on uudet tädit, lapset ja tavat. Iso stressin paikka pienelle.

Ainakin Helsingissä on käytössä "hoidon keskeytys". Se takaa sen, että lapsi pääsee takaisin samaan päiväkotiin. 

Itse olen 8 lapsen äiti, ja koskaan ei isommat ole olleet päiväkodissa kun olen vauvan kanssa ollut kotona. Olen kuitenkin ollut nämä vuodet ihan aktiivisesti työelämässä mukana, ja aina on hoitopaikka järjestynyt äitiysloman jälkeen. Täällä on loistava kerhotarjonta: srk, leikkipuistot, sekä päiväkotien alaisuudessa toimivat metsäkerhot.

Kotiin ei siis olla jääty laiskottelemaan. Päivissä on ollut ihan selkeä rytmi kerhojen ansiosta. Tabletteja ei silloin oltu edes keksittykään, joten niitäkään ei ole voinut lastenhoidossa hyödyntää.  Kerhojen toiminta 3x3h/vko on taatusti tehokkaampaa kuin päiväkotien odotusistunnot. Odota ruokapöydässä, odota vessajonossa, odota tuulikaapissa täysissä kuravarusteissa jne, Kovin paljon sitä mainostettua "varhaiskasvatusta" ei puolipäiväisen lapsen päivään kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Leikkikouluissa ja kerhoissa ei ole samaa lain määräämää hoitajamitoitusta kuin päiväkodeissa. Niissä ei myöskään ole yhtä kattavaa ruokailua, saati päiväunia (useinkaan).

Miksi pitäisi? Eikö normaali äiti selviydy ruokailusta ja päiväunista. Tämä oli aika paljastavaa, Nyky-äiti tarvitsee sitä palmian ruokaa ja lto:n laittamaan lapsensa päiväunille.

Vierailija kirjoitti:

[Kovin paljon sitä mainostettua "varhaiskasvatusta" ei puolipäiväisen lapsen päivään kuulu.

Tämä on niin totta. Varsinkin niiden lasten kohdalla, joille napsahtaa se "iltapäivävuoro", kun kaksi puolipäiväistä jakavat yhden hoitopäivän niin, että toinen on hoidossa aamupäivän, toinen iltapäivän.

Vierailija kirjoitti:

Leikkikouluissa ja kerhoissa ei ole samaa lain määräämää hoitajamitoitusta kuin päiväkodeissa. Niissä ei myöskään ole yhtä kattavaa ruokailua, saati päiväunia (useinkaan).

Mutta kun se päiväkodin ruokailuhan oli ihan täyttä shittiä, höttöhiilareita vai mitä ne ny oli.. Kotona kai laadukkaampaa ruokaa, luomua jne?

Mä pidin aluksi päivähoitopaikan 3 ja 5-vuotiailla kun kuopus syntyi. Siinä vaan kävi niin että kiikuttivat kaikki taudit sieltä kotiin ja vauva sairasteli koko ajan, jatkuavsti korvatulehduksessa yms. Sitten isommat siirtyivät kerhoon niin vauvan sairastelu loppui, sinne kun ei tarvi viedä puolikuntoisia lapsia.. Isommat on melko pieninä menneet päivähoitoon ja minusta oli mahtavaa että heidän kanssaan oli mahdollisuus hoitaa kotona, tehdä yhdessä ja mennä vapaasti. ihan riittävästi ehtivät laitostua eskarissa ja koulussa. Kuopuksen kohtalona kyllä sitten tuo päiväkotiura 2v alkaen, harmittaa että ei ole samaa mahdollisuutta hänen kanssaan. Sen vuoksi teenkin nyt lyhyempää työpäivää.

Meillä meni kuopuksen syntymän jälkeen tosi mutkattomasti: Esikoinen oli puoli vuotta tutussa hoitopaikassa osa-aikaisena ja siirtyi sitten lomien jälkeen kerhoon. Kuopuksen syntyessä hän oli 3,5v. Esikoinen selvästi viihtyi hoidossa ja nyt kerhossa. Meillä ei esim.sisaruskateutta oikeastaan ole, johtuu se sitten mistä vaan.

Kesäloman tauon aikana mulla oli kyllä välillä vaikeaa löytää tekemistä aktiiviselle esikoiselle. Mutta lapsia ja äitejä on kovin erilaisia. Joku äiti jaksaa koko ajan olla aktiivinen ja joku lapsi voi kaivata enemmän kodin rauhaa, kuin toinen.

Kotityötkin on tehtävä ja välillä äitikin tarvitsee hetken lepoa, vaikka parin kahvitauon ajan. Mulla ainakin pinna kiristyy, jos en ehdi lehteä vilkaistakaan. Mutta olen ihan tavallinen, en mikään superäiti.