Miten "suojella" lapsia vanhemman vakavalta sairaudelta?

Minä sain tietää toisen vanhemman vakavasta sairaudesta vasta teininä. Oli ihan hemmetin kivaa.

HuolestunutÄiti kirjoitti:

Joo ei ole syövästä kyse, mutta vaikeina aikoina ahdistus ja mahaongelmat on sellainen yhdistelmä, että kyllä siinä kokee hetkittäin olevansa vakavasti sairas, kun on voimaton ja väsynyt olo kun mikään ei tunnu imeytyvän kunnolla, ahdistaa ja itkettää, ripulilla ravaat ja yrität selvityä arjesta ja minimoida poissaolot töistä. Ei ole erikoisuuden tavoittelua kyllä tämä homma. Kiitos ja anteeksi.

Mä olen nyt kyllä raaka, ja pahoittelen, että olen, kun en tunne sinua, mutta lonkkatuntumalta on pakko sanoa: voi voi ja tavoittelet erikoisuutta, vaikka toista väität. Taidat enemmän tarvita psykiatria ja lääkitystä ahdistukseen ja masennukseen. Se mitä sä koet vakavaksi, ei silti oikeita otsikoimaan vakava sairaus lääketieteellisessä mielessä. Liioittelet jo otsikossa. Luulin että syövästä on kyse ja niin varmaan moni muukin. 

Äitisi on tukevasti väärässä ruokavalion suhteen. Ei auta syödä normaalisti, jos diagnoosi on se mikä on. Sano sille että ottaa selvää asioista ja lakkaa antamasta vääriä neuvoja. Jotain sulla on vikaa itsetunnossa, kun minullekin otit heti että kiitos ja anteeksi. (Mulla oli  diiva-mummi, jolle pieni päänsärky oli maailmanloppu ja suurinpiirtein aivokasvain, ja hän oikeasti haki huomiota mm. menemällä taksilla sairaalaan ja palaamalla takaisin, kun ei ollut mitään tautia. Oli oikea ambulanssiriesa. Kuoli 93 vuotiaana nukkuessaan ihan vanhuuteen. Senkin kuolemisen olisi tehnyt ehkä näyttävämmin, jos olisi ehtinyt)

Kyllä, jollain lailla haet alitajuisesti huomiota sairaudellasi ja todellakin teet siitä numeron. Mitä tukea ja lohtua nyt tarvitset äidiltäsi, aikuinen ihminen? Mun mutsini sanoisi mulle, että mene lääkäriin äläkä kitise pienistä. Jep, sulla on surkeita päiviä ja ripulia riittää, ja olo on välillä kurja, ymmärrän kyllä sen, mutta ne on kaikille tuttuja mahatautien kautta ne olotilat ja meikäläiselle, jos erehtyy väärän jätskin syömään. Sun mahatautisi nyt on kestävämpää laatua, mutta hei, sun on elettävä sen kanssa ja lastesi kanssa eikä ne siltä mitään varjelua tarvitse, eikä siitä tarvitse tehdä mitään numeroa. Mutsini ja serkkuni elämät on tuota vessassa juoksemista varsinkin matkoilla, kun ruokavaliota on vaikea valita ja kontrolloida, mutta ei kumpikaan parkumaan ala eikä tee taudista numeroa tai elämisen estettä.

Ota ravintoterapeuttiin yhteyttä, jos et ole vielä käynyt neuvonnassa. Oireita voi välttelevällä ruokavaliolla loiventaa, tautia se ei poista. Tiesit jo varmaan, että gluteiinia pitää välttää?

Relaa hyvä ihminen ja hyvää jatkoa elämääsi.

Elät sitä normaalia arkea, ei lapset tuollaisesta traumatisoidu, jos sinä et tee siitä sairaudestasi suurta draamaa ja salaisuutta, jota lasten pitää pitää salassa kaikilta. Suoraan ja rehellisesti puhumalla homma toimii parhaiten, lasten ikätasoisesti puhut jokaiselle silloin, kun on tarvetta. Hyvinä päivinä nautitte elämästä vähän isommin.

HuolestunutÄiti kirjoitti:

Joo ei ole syövästä kyse, mutta vaikeina aikoina ahdistus ja mahaongelmat on sellainen yhdistelmä, että kyllä siinä kokee hetkittäin olevansa vakavasti sairas, kun on voimaton ja väsynyt olo kun mikään ei tunnu imeytyvän kunnolla, ahdistaa ja itkettää, ripulilla ravaat ja yrität selvityä arjesta ja minimoida poissaolot töistä. Ei ole erikoisuuden tavoittelua kyllä tämä homma. Kiitos ja anteeksi.

Mä ymmärrän tuon tunteen. Se on välillä ihan vitun syvältä, kun et pysty edes vettä juomaan ilman että alkaa vatsassa kiertää ja pomo tulee lankoja pitkin, että missä oot kun istut vessassa kolmatta kertaa sille aamua toivomassa, että imodium alkaa potkia ja työt on alkaneet 5min sitten, päivän oot nälässä ku et uskalla syödä ja haet lapset tarhasta tunnin myöhässä, kun oot ollut ylitöissä korvaamassa aamua. Mutta jos et tee siitä suurempaa numeroa niin ne lapset tuskin edes sen suuremmin noteeraa koko asiaa.

-4