Muita epätoivoisia vauvakuumeilijoita?

Onko täälä muita, jotka haaveilevat jo kovasti esikoisesta, mutta ette syystä tai toisesta saa miestänne innostumaan ajatuksesta ? Itse olen 21v ja mies pari vuotta vanhempi. Seurustelua takana reilu pari vuotta ja yhdessäkin asuttu jo päälle vuosi. Vauvakuumeesta on tullut kärsittyä jo ties kuinka pitkään. Välillä helpottaa hetkeksi, mutta pian taas tuntuu että tekisin mitä vain saadakseni oman vauvan. Mies ei vaan innostu ajatuksesta sitten millään. Pitää kyllä lapsista ja haluaa omiakin sitten joskus. Minun puolestani se "joskus" voisi kyllä olla NYT.

Tuntuu, että tätä vauvakuumetta pahentaa entisestään tieto siitä, että lapsen tulolle ei miehen vastahakoisuutta lukuunottamatta ole mitään estettä (opiskelu tms.) Opiskeluaikoina auttoi edes hieman ajatus siitä, että eihän sitä nyt lasta kesken koulun kannata hankkia. Nyt kun molemmilla on ammatit ja työt ja ikääkin sen verran, ettei mitään teinejä enään olla, niin tämä vauvakuume vain pahenee kokoajan kun tietää, että lapsi voisi tulla ja siitä pystyttäisiin huolehtimaan.

Osittain luulen miehen vastahakoisuuden johtuvan siittä, että hän ei ole ikinä ollut tekemisissä vauvojen tai pienten lasten kanssa (jos lähisukuni kahta alle 5v ei lasketa). Hänellä ei ole serkkuja, eikä muutenkaan suvussa lapsia. Veljensä syntyessä oli vielä itsekkin vaipoissa, joten siitä ei muista mitään.

Olisi kiva saada jonkinnäköistä vertaistukea ja kuulla muidenkin samassa tilanteessa kamppailevien ajatuksia ! Ja missään tapauksessahan en aijo miestäni painostaa tässä asiassa. Sen takia tämän keskustelun teinkin, että voin purkaa tuntemukseni tänne ja antaa miehen kypsytellä ajatusta rauhassa.