kokemuksia mt-hoidosta?

 Minä olin mielisairaalassa ja siellä pistettiin lepositeet heti ja diapamia ja tenoxia ja leponexia ja annettiin sähköshokkeja päähän!

Vierailija kirjoitti:

 Minä olin mielisairaalassa ja siellä pistettiin lepositeet heti ja diapamia ja tenoxia ja leponexia ja annettiin sähköshokkeja päähän!

Olet varmaan psyykkisesti erittäin sairas? Ja agressiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Mieleltään sairaimmat pärjäävät yhteiskunnassa hyvin (mutta jokainen joka pärjää, ei tietenkään ole sairas), koska sairaimmilta puuttuu sairaudentunto ja ongelma on heidän mielestään aina muissa ihmisissä. Sitten kun joku uskaltautuu hakemaan hoitoa esim. masennukseen ja puhumaan siitä, niin leimautuu ihan totaalisesti joksikin "mt-ongelmaiseksi". Lisäksi psykiatrinen hoitojärjestelmä alistaa ja syyllistää potilaita ja potilaiden oikeudet eivät toteudu samalla tavalla kuin somaattisella puolella. Onneksi oma lääkärini on hyvä, mutta useita kertoja masennuksen sairastaneena olen kohdannut jos jonkinlaista hoitajaa ja lääkäriä. Sen olen oppinut, että älä koskaan sano lääkärille vastaan, älä myöskään hoitajille. Kuten tuolla yhdessä toisessa todettiinkin, että eipä nuo mielenterveyden ammattilaiset tuppaa erehtymään.

kertokaa mahtavimmat kokemuksemme mt-hoidosta.

mun: olen saanut apua, ihan oikeasti. Mutta minua on myös haukuttu tukien väärinkäyttämisestä, yritetty saada epäeettisesti uskoutumaan hoitajalle jne.

Miksi ihmeessä ei saa sanoa vastaan? Jos kokoajan vänkyy vonkuu vikisee vastaan niin kyllä vastinetta saa. Mutta jos on jotain asiaa mistä sanoa ja mikä omasta mielestä mennyt oikein niin tottakai saa sanoa!

Itse olen ollut pöpilässä kolmeen kertaan ja kyllä minä olen uskaltanut suuni aukaista ja sano mikä mättää. Kerran minulta evättiin ulkoilulupa ja vaikka aiemmin olin saanut sen. No kysyin ja ihmettelin asiasta niin pääsin juttelemaan lääkärin kanssa ja siinä tunti juteltiin. Minä kerroin oman kantani asiasta ja lääkäri sitten kantansa hoidonsuhteen. No seuraavana päivänä olin vielä ulkoilukiellossa mutta sitten pääsin taas ulos. JA ei siellä mitään leponexia väkisin syötetä tai pidetä tahattomasti lepositeissä.

Tuo sähköshokki hoito ei tosiaan ole mikään rangaistuskeino vaan hoitokeino esim. vakavaan masennukseen ja tehdään aina nukutuksessa.

3/3:lle : Tosi hienoa, että sinua kuunneltu. Olen kyllä kohdannut hyviäkin lääkäreitä ja hoitajia, mutta valitettavasti

myös sellaista, että "sulla on se masennus niin sä loukkaannut helposti ja näet asiat synkästi". Eli asiat joista yrittää sanoa, niin ne kääntyvät itseä vastaan.  Ja se on todella _kammottavaa_.

ap

Olen saanut apua ongelmiini, mutta en ole uskaltanut kertoa kenellekään hakeneeni apua mielenterveyspuolelta, ettei minua juuri leimattaisi tietynlaiseksi :(

Haetko ketjussa hyviä vai huonoja kokemuksia? Itselläni on ikävä kyllä vain huonoja kokemuksia. Mutta en taida olla ainut, se sentään lohduttaa :D

En saanut minkäänlaista apua "mielenterveyskeskuksesta". Kärsin sosiaalistentilanteiden pelosta ja traumaperäisestä paniikkihäiriöstä. Ainut "apu" mitä annettiin oli keskusteluapua, eikä siitä ollut mitään hyötyä. 

En myöskään saanut toista työntekijää, vaikka pyysin kun hoito ei edennyt oman työntekijän kanssa mihinkään. 

Alunperin kun kävin terveyskeskuksen psykologilla sain paljon enemmän apua, mutta tämä psykologi oli sitä mieltä, ettei hänen ammattitaitonsa riittänyt käsittelemään minun tapaustani. 

Vierailija kirjoitti:

Haetko ketjussa hyviä vai huonoja kokemuksia? Itselläni on ikävä kyllä vain huonoja kokemuksia. Mutta en taida olla ainut, se sentään lohduttaa :D

Ihan kumpia vain, minulla itsellänikin on sekä hyviä että huonoja kokemuksia (ja mitä parhainta, olen nyt terve). Mutta kyllä sitä aina yllättyy millaista vallan väärinkäyttöä mielenterveyspuolen ammattilaiset harjoittavat.

Julkiselta puolelta olen saanut hyvin apua. Täytyy jopa lisätä, että lääkärin + psykiatrisen terveydenhoitajan ansiosta en vaipunut vakavaan masennukseen (lähellä oli), vaan keskivaikeasta masennuksesta pääsin takaisin elämään terapian ja oikean lääkityksen avulla. Pelastivat siis minut, enkä ollut kuin puoli vuotta sairaslomalla + vuosi vähän vaikeampaa. Näin jälkikäteen katsottuna olisin ilman heidän apuaan mennyt todella syvälle, eikä tiedä miten pitkäksi aikaa.

Surkea

Aivan pskaa

Osastohoidosta on hyviä ja huonoja kokemuksia. Logistisesti asiat toimi hyvin, kaikki oli säännöllistä ja rutiininomaista, mutta hyvin perusteltuna tietyistä säännöistä oli mahdollista joustaa. Yöt olivat rauhallisia, mutta yökköön sai ottaa yhteyttä, mikä oli unettomuudesta kärsivälle hienoa.

Huonoa oli se, että joidenkin hoitajien paikka ei todellakaan olisi ollut nuorten psykiatrisella osastolla. Kuulin monesti yleisessä tilassa istuessani, miten hoitajat puhuivat huoneessaan paskaa osaston asukkaista.

Ymmärrän, että raskaassa työssä on tarve purkaa asioita työkavereiden kanssa, minäkin valitan veemäisistä asiakkaista työkavereille. Mutta jonkinlaista hienotunteisuutta odottaisin psykiatrisen osaston hoitajilta. Ei niitä hassunhauskoja imitaatioita ja muuta solvaamista ole pakko tehdä niin kovaan ääneen, että koko osasto kuulee. Huomasin myös useaan otteeseen, että tietyt hoitajat valehtelivat päin naamaa. Olin ollut seuraamassa yhtä välikohtausta, ja myöhemmin, kun hoitaja kertasi tätä tapahtumaa, hän vääristeli totuutta niin että tilanteesta sai aivan eri kuvan. 

Nolooooo

Joo mullekin oikein psykiatri ja itseasiassa toinenkin suuttui, kun en suostunut syömään neuroleptejä kun sian niistä ihan helvetilliset haitat vaan enkä yhtäkään hyötyä. Hoitajista jotkut olivat ok (ja keskustelut auttoi vähän joskus) ja osa kunnon mulqquja/narskuja varmaan itse joiden soisi häipyvän koko hoitoalalta ja vaikka koko planeetaltakin. 

Sairasta oli siis "hoito"ja traumatisoivaa! Ja terapiaankaan ei päästetä. Näin hyvinvointivaltiossamme. Suurin hyöty terveydelleni olisi päästä narsisteista eroon, mutta ei niitä kaikkia varsinkaan pääse minnekään karkuun eikä mulla ole enää yhtään voimia taistella yksinäni niitä vastaan.