Muita naimisissa olevia ja lapsellisia, jonka vanhemmat ja appivanhemmat eivät ole koskaan tavanneet toisiaan?

Vierailija kirjoitti:

Eivätkä tiedä varmaan toistensa nimiäkään. Onko tämä kovinkin harvinaista?

Meillä on tavanneet yhden kerran 20 vuoden aikana. Tuskin tietävät toistensa nimiä. Asuvat eri puolilla Suomea ja ovat ihan "eri maailmasta" muutenkin.

Eivät ole tavanneet. Eivätkä tiedä toistensa nimiä. Asuvat eri maissa ja me kolmannessa. Minun vanhempani eivät matkusta eikä heillä olisi yhteistä kieltä appiukon kanssa. Anoppi on kuollut.

Av jaksaa totisesti yllättää vielä monen vuoden jälkeenkin.

Meidän vanhemmat ovat tavanneet vain kerran, häissämme.

Meillä ei ole yhteisiä lapsia, joten ei ole ristäisiä tms. Jouluna ehkä joskus voisivat tavata, mutta enpä tiedä...

Vierailija kirjoitti:

Eivätkä tiedä varmaan toistensa nimiäkään. Onko tämä kovinkin harvinaista?

Haluaisitko kertoa tarkemmin, kuinka tällainen tilanne on mahdollinen?

Mun vanhemmat tapasivat miehen äidin ja sisarukset ensimmäisen lapsemme nimiäisissä. Miehen isää vanhempani eivät ole koskaan tavanneet.

Meillä ei kyllä ole lapsia, mutta 15 v olemme olleet yhdessä ja 10 v naimisissa. Vanhempamme eivät ole koskaan tavanneet toisiaan. Asuvat kaikki Suomessa, noin 300 km säteellä toisistaan, isämme jopa itseasiassa samassa kaupungissa (me asumme naapurikaupungissa). Ei vaan ole ollut mitään erityistä syytä esitellä, mitään juhlia emme ole pitäneet.

Toistensa nimet kyllä ovat kuulleet, mutten tiedä muistavatko.

On tuo kyllä vähän erikoista, en tiedä ketään tuollaista tai ole aikaisemmin kuullutkaan.

Suurimmalla osalla vanhemmat ja appivanhemmat ovat jollain tasolla kavereita/tuttavia keskenään.

Me ei olla lapseni isän kanssa koskaan oltu edes naimisissa tai asuttu yhdessäkään, mutta silti meidän vanhemmat ovat tavanneet toisensa - vaikka kaikenlisäksi asuvat eri maissakin.

Ovat myös Facebookissa kavereita keskenään.

Emme mekään oikein mitään juhlia ole pitäneet, mutta kyllä siinä kihloihinmenon ja naimisiinmenon välissä järjestimme molempien vanhemmille tapaamisen. Minusta se oli ihan ymmärrettävää, että halusivat tavata puolin ja toisin. Tuo taisikin jäädä ainoaksi tapaamiseksi ennen isän kuolemaa, seuraavan kerran appivanhemmat tapasivat äitini isän hautajaisissa.

Appi ja miehen sisko on tavannut mun äidin kerran. Mun isää tai veljeä ei miehen suvusta ole tavannut kuin mieheni.

Yhteisen lapsemme juhliin eivät miehen sukulaiset ole koskaan tulleet... matka on sieltä tänne ilmeisesti pidempi ja hankalampi kuin täältä sinne. Häitä ei ole ollutkaan.

Ja ihan Suomen sisällä kaikki osapuolet eikä mitään syrjäytynyttä porukkaa.... Toisille vaan riitää se kotikylä.

Miksi ihmeessä appivanhemmat olisivat kavereita keskenään? Varsinkin jos tulee ero niin sitten on entistä kiusallisempaa vaan.

Nro 8 jatkaa..

Ei meillä ole ollut mitään erityistä vanhempiemme tapaamisia vastaan, mutta kun jotenkin emme vaan ole kokeneet sille mitään tarvetta. Kihloihin ja naimisiin menimme salaa. 

Osasyy tilanteeseen varmasti on se, että kummankin vanhemmat ovat eronneet ja kummassakin tapauksessa mukana on uusia puolisoita ja entisten kanssa ei tulla toimeen. Ei kiinnosta virittää mitään kekkereitä, jonne sulloisimme nuo entiset ja nykyiset sun muut kyräilemään toisiaan. Erikseen pitäisi kaikki tutustuttaa toisiinsa, mutta en keksi mitä iloa siitä meille olisi.

Tiedän kyllä ettei ole tavallista, mutta meitä ei haittaa :) Olemme kyllä ihan hyvissä väleissä kummankin vanhempien kanssa.

Itse toivoisin etteivät olisi koskaan tavanneet. Miehen vanhemmat halusivat "kahvitella" ja järjestettiin. Vaikka olisi yhteinen lapsenlapsi niin me olemme puolisoina valinneet toisemme. Eivät appivanhemmat saa valita toisiaan, joten ei tarvitse kyllä ristiäisiä ja häitä enempää "hengailla" keskenään.

Meillä tulevat tapaamaan ensi kertaa tässä kuussa lapsemme nimiäisissä. Ja asumme kaikki samassa kaupugissakin, muttei vain olla osuttu samaan aikaan samaan paikkaan.. 

Vierailija kirjoitti:

Näitä tapauksia on varmaan eniten perheissä, joista toinen puoliso on afrikasta tai kaukoidästä ja hänen vanhempansa asuvat kotimaassaan.

Meillä kyllä on ihan suomalaisia ja Suomessa asuvia koko porukka. Minulla ja miehelläni on vain niin erilaiset perhetaustat että kiinnostusta yhteydenpitoon ei ole. Sitä voi olla vaikea tajuta miten erilaisia voi Suomessakin olla kaksi ihan periaatteessa kunnollista perhettä.  Joiden lapset vielä päätyvät keskenään naimisiin...

Meillä ei ole lapsia. Yhdessä ollaan oltu pian viisi vuotta ja siitä pari naimisissa. Häitä emme pitäneet, eikä olla pidetty muitakaan yhteisiä juhlia (suvuille). Mieheni vanhemmat ovat yhdessä ja minun vanhempani ovat eronneet jo aikoja sitten. Kaikki vanhemmat asuvat suht lähellä toisiaan, me miehen kanssa parin tunnin matkan päässä. Kaikki ollaan ihan suomalaisia.

Mun äiti on vain ohi mennen tavannut mieheni vanhemmat, tyyliin ovat moikanneet ja esitelleet itsensä ja sitten on pitänytkin jo mennä. Isäni ei ole tainnut tavata appivanhempiani ollenkaan.

Tosin appivanhempani ovat kyllä paljon tekemisissä muiden lastensa kumppaneiden vanhempien kanssa. Käyvät lounaalla ja Tallinnan-reissuilla yhdessä. Minun vanhempani eivät jostain syystä kiinnosta :D En tosin tiedä kuinka aloitteellisia nämä muut osapuolet ovat olleet. Äitini on sen luokan introvertti, ettei varmasti kutsuisi appivanhempiani kylään ihan vain tutustuakseen. Isäni taas voisi niin jopa tehdä, ei tosin ole näemmä kiinnostanut :D

No, olen nyt raskaana ja ehkäpä tämän muksun myötä isovanhemmistaan olisi edes tuttaviksi. Mutta saa nähdä :D

Oma sukuni on pahemman luokan vanhoillista, kaavoihin kangistunutta maalaiskylän porukkaa. Äitini ei matkusta, eikä koskaan tule matkustamaankaan. Ei tullut häihin eikä esikoisen ristiäisiin, vaikka kutsuttiin.

Miehen perhe haluaisi tutustua, mutta eipä äitiä voi pakottaakaan.

Mä kyllä miettisin että mitä jos tapahtuu jotain. Onnettomuus, jossa molemmat kuolee vaikkapa (tämä nyt on epätodennäköistä mutta kuitenkin). Siinä sitten mietitään että hmm mikäs sen Mirkun tyttönimi olikaan ja missä sen vanhemmat mahtoivatkaan asua? Ehkä mä oon vaan sitten niin utelias ja sosiaalinen että kyllä mä joskus tulevaisuudessa haluan tavata mun lapsen puolison vanhemmat. Oli ne sitten miten outoja tai ihmeellisiä tahansa. Mä oon melko avarakatseinen. Uusiin ihmisiinhän on mukava tutustua.

Emme ole naimisissa eikä lapsiakaan ole, mutta 10 vuoden suhteen aikana vanhempani eivät ole tavanneet mieheni vanhempia. Miehen isä asuu ulkomailla ja käy Suomessa harvoin, äiti on erakko.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä appivanhemmat olisivat kavereita keskenään? Varsinkin jos tulee ero niin sitten on entistä kiusallisempaa vaan.

Esimerkiksi siksi, että asutaan pikkukylässä, jossa kaikki muutenkin tuntevat toisensa. Myös sellaisia tapauksia on nähty, että ollaan oltu perhetuttuja aina ja sitten lapset ovat vain rakastuneet keskenään.