Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani ovat pettyneitä minuun.. ):
18.08.2016 |
Mielestäni pettyminen on aivan aiheetonta, koska minulla menee hyvin!
Kaikki alkoi jo kun valmistuin lukiosta ja ilmoitin hakevani opiskelemaan terveydenhoitajaksi ammattikorkeakouluun. Vanhempani olisivat halunneet minua yliopistoon lukemaan jotain ainetta valtiotieteelliseen tiedekuntaan, jonne myös paras ystäväni pyrki ja myöhemmin pääsi sisään. En kuitenkaan tuntenut koko alaa omakseni, vaan suuntasin sosiaali- ja terveysalalle.
Rakastuin heti alaan. Rakastin opiskelua, työharjotteluita, erilaisia projekteja työnantajien kanssa, sitä kaikkea! Valmistuin ja pääsin töihin tekemään sitä, mistä nautin. Vanhempani näkivät minut "vain" terveydenhoitajana, ei yliopistosta valmistuneena maisterina. En merkannut heille mitään.
Sain mahdollisuuden edetä urallani suorittamalla YAMK-tutkinnon. Olen päässyt osallistumaan todella moniin mielenkiintoisiin projekteihin ja päässyt vaikuttamaan työni sisältöön. Töitä on aina riittänyt. Huomattakoon, että yliopistosta valmistunut ystäväni on päätynyt tekemään täysin koulutustaan vastaamatonta työtä ja on ollut pidempiäkin jaksoja työttömänä, mutta vanhempani vieläkin puhuvat hänen "saavutuksistaan."
Ymmärrän, perheessäni arvostetaan koulutusta, mutta eikö tämä ammu jo hieman yli? Emme juuri ole puheväleissä vanhempieni kanssa, ja aina jos näemme saan osakseni vain halveksuntaa ):
Kommentit (6)
Tyhmiä ovat. Toivottavasti joskus tajuavat.
T. Yliopiston käynyt mutta silti ilmeisen iso pettymys vanhemmilleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa tutulta. Minä olen ollut suuren suuri pettymys vanhemmilleni kun olen kyllä seurustellut tulevan diplomi-insinöörin kanssa mutta sitten kuitenkin päädyin nykyiseen puolisooni, joka on yrittäjä (=missä ei ole mitään prestigeä tai kehuttavaa tuttaville). Sisarukseni sen sijaan ovat onnistuneet avioitumaan lääkärin ja diplomi-insinöörin kanssa.
Aivan epäolennaista tässä heidän mielestään on se, että meidän perheemme voi hyvin ja olemme pitkälti miehen tuloilla hankkineet nyt jo velattoman kodin jne jne - yrittäjä on silti aina huonompi kuin yliopistokoulutuksen saanut hyypiö. Minä olen siis nainut sukuni standardien alapuolelle.
Nykyään kaikki kirjoitukset tuntuvat provoilta. Ehkä on syytä poistua palstalta... Tässäkin ap:n tilanne tuntuu liioitellulta.
Odota vaan ap, kunhan vanhemmillesi tulee enemmän ikää ja alkaa esiintyä erilaisia kremppoja, niin koulutuksesi nousee vielä arvoon arvaamattomaan. Oletko valmis silloin?
Vierailija kirjoitti:
Odota vaan ap, kunhan vanhemmillesi tulee enemmän ikää ja alkaa esiintyä erilaisia kremppoja, niin koulutuksesi nousee vielä arvoon arvaamattomaan. Oletko valmis silloin?
En ole ap mutta sanoisin silloin vanhemmille, että rahalla saa ja hevosella pääsee - ei muuta kun ostatte itsellenne tarpeelliset palvelut.
En nyt jaksa vuodattaa, mutta haluan sanoa, että ymmärrän tuskasi! Parempi kai pitää viileän asialliset välit ja olla mahdollusimman vähän tekemisissä.