Lue keskustelun säännöt.
Miten omat vanhempasi tulevat toimeen appivanhempiesi kanssa?
18.08.2016 |
Minun vanhempani tulevat ihan hyvin juttuun keskenään, mutta appivanhempani eivät niin puheliaita kuin omani. Appi on kyllä tuppisuu, jolta ei saa mitään irti. Anopilla aina kovat puheet pitää yhteyttä äitiini (asuvat siis eri puolella Suomea), mutta suuriksi puheiksi jääneet.
Kommentit (45)
Eivät mitenkään, asuvat eri mantereella ja yhteistä kieltä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika etäiset välit. Mun äiti yrittää pitää edes jonkinlaisen yhteyden heihin (muistaa jouluisin, syntymäpäivisin, pääsiäisenä jne.), mutta appivanhemmat on melko välinpitämättömiä. Ovat hiljaisia ja sisäänpäinlämpeneviä jurottajia. Pitävät melko vähän yhteyttä omiin lapsiinkaan.
Vanhemmillani ja veljeni appivanhemmilla taas on paljon paremmat välit. Veljeni anoppi soitteleekin äidilleni pitkiä puheluita ja lähettelee kortteja. Vähän kateellinen olen siitä...
Mulla ja miehellä on aika viileä/huono suhde ja usein olen miettinyt, että koska meidän vanhemmat ovat niin erilaisia keskenään, niin niin ollaan me miehenkin kanssa ja se tuo haasteita suhteeseen.
Just. Tuskinpa huono parisuhteesi on appivanhempiesi vika.
Otahan vähän vastuuta omasta elämästäsi.En mä niin sanonutkaan. Vaan sitä, että kun ollaan niin erilaisista perheistä ja erilaiset luonteet, niin se tuo haasteita. Olisihan se helpompaa jos arvot ja lähtökohdat olisi samalaiset.
Harvoinpa ne on. Paitsi jos nai sukulaisensa. Kyllä ne avioliiton ongelmat ihan itse yleensä pitää selvittää.
Ai. Mä ajattelin, että jos nuo meidän äidit ne selvittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika etäiset välit. Mun äiti yrittää pitää edes jonkinlaisen yhteyden heihin (muistaa jouluisin, syntymäpäivisin, pääsiäisenä jne.), mutta appivanhemmat on melko välinpitämättömiä. Ovat hiljaisia ja sisäänpäinlämpeneviä jurottajia. Pitävät melko vähän yhteyttä omiin lapsiinkaan.
Vanhemmillani ja veljeni appivanhemmilla taas on paljon paremmat välit. Veljeni anoppi soitteleekin äidilleni pitkiä puheluita ja lähettelee kortteja. Vähän kateellinen olen siitä...
Mulla ja miehellä on aika viileä/huono suhde ja usein olen miettinyt, että koska meidän vanhemmat ovat niin erilaisia keskenään, niin niin ollaan me miehenkin kanssa ja se tuo haasteita suhteeseen.
Just. Tuskinpa huono parisuhteesi on appivanhempiesi vika.
Otahan vähän vastuuta omasta elämästäsi.En mä niin sanonutkaan. Vaan sitä, että kun ollaan niin erilaisista perheistä ja erilaiset luonteet, niin se tuo haasteita. Olisihan se helpompaa jos arvot ja lähtökohdat olisi samalaiset.
Ohis, mutta susta paistaa aika lailla läpi että erilainen on yhtä kuin huonompi.
Hyvin tulevat toimeen. Keskustelu hieman puisevaa, mutta vitsailevat myös. Ristiäiset, häät, lasten synttärit välillä, näissä tapaavat.
Löysin mieheni samoista "piireistä" ja vanhempamme ovat tuttavia entuudestaan. Asuvatkin noin 0,5 km päässä toisistaan Etelä-Helsingissä. Tapaavat usein kutsuilla ja erinäisissä tilaisuuksissa. Joulut ja perhejuhlat vietetään usein isommalla joukolla yhdessä. Samoin olemme lomailleet yhdessä appivanhempien Toscanan-talossa. Minusta kuuluu asiaan, että vanhempamme ovat tekemisissä keskenään. Muu olisi erittäin outoa ja osoittaisi käytöstapojen puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika etäiset välit. Mun äiti yrittää pitää edes jonkinlaisen yhteyden heihin (muistaa jouluisin, syntymäpäivisin, pääsiäisenä jne.), mutta appivanhemmat on melko välinpitämättömiä. Ovat hiljaisia ja sisäänpäinlämpeneviä jurottajia. Pitävät melko vähän yhteyttä omiin lapsiinkaan.
Vanhemmillani ja veljeni appivanhemmilla taas on paljon paremmat välit. Veljeni anoppi soitteleekin äidilleni pitkiä puheluita ja lähettelee kortteja. Vähän kateellinen olen siitä...
Mulla ja miehellä on aika viileä/huono suhde ja usein olen miettinyt, että koska meidän vanhemmat ovat niin erilaisia keskenään, niin niin ollaan me miehenkin kanssa ja se tuo haasteita suhteeseen.
Just. Tuskinpa huono parisuhteesi on appivanhempiesi vika.
Otahan vähän vastuuta omasta elämästäsi.En mä niin sanonutkaan. Vaan sitä, että kun ollaan niin erilaisista perheistä ja erilaiset luonteet, niin se tuo haasteita. Olisihan se helpompaa jos arvot ja lähtökohdat olisi samalaiset.
Harvoinpa ne on. Paitsi jos nai sukulaisensa. Kyllä ne avioliiton ongelmat ihan itse yleensä pitää selvittää.
Ai. Mä ajattelin, että jos nuo meidän äidit ne selvittäisi.
Oho, taidat olla itsekin anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Löysin mieheni samoista "piireistä" ja vanhempamme ovat tuttavia entuudestaan. Asuvatkin noin 0,5 km päässä toisistaan Etelä-Helsingissä. Tapaavat usein kutsuilla ja erinäisissä tilaisuuksissa. Joulut ja perhejuhlat vietetään usein isommalla joukolla yhdessä. Samoin olemme lomailleet yhdessä appivanhempien Toscanan-talossa. Minusta kuuluu asiaan, että vanhempamme ovat tekemisissä keskenään. Muu olisi erittäin outoa ja osoittaisi käytöstapojen puutetta.
0/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika etäiset välit. Mun äiti yrittää pitää edes jonkinlaisen yhteyden heihin (muistaa jouluisin, syntymäpäivisin, pääsiäisenä jne.), mutta appivanhemmat on melko välinpitämättömiä. Ovat hiljaisia ja sisäänpäinlämpeneviä jurottajia. Pitävät melko vähän yhteyttä omiin lapsiinkaan.
Vanhemmillani ja veljeni appivanhemmilla taas on paljon paremmat välit. Veljeni anoppi soitteleekin äidilleni pitkiä puheluita ja lähettelee kortteja. Vähän kateellinen olen siitä...
Mulla ja miehellä on aika viileä/huono suhde ja usein olen miettinyt, että koska meidän vanhemmat ovat niin erilaisia keskenään, niin niin ollaan me miehenkin kanssa ja se tuo haasteita suhteeseen.
Just. Tuskinpa huono parisuhteesi on appivanhempiesi vika.
Otahan vähän vastuuta omasta elämästäsi.En mä niin sanonutkaan. Vaan sitä, että kun ollaan niin erilaisista perheistä ja erilaiset luonteet, niin se tuo haasteita. Olisihan se helpompaa jos arvot ja lähtökohdat olisi samalaiset.
Harvoinpa ne on. Paitsi jos nai sukulaisensa. Kyllä ne avioliiton ongelmat ihan itse yleensä pitää selvittää.
Ai. Mä ajattelin, että jos nuo meidän äidit ne selvittäisi.
Oho, taidat olla itsekin anoppi.
:D En vielä, mutta toivottavasti (aikaisintaan) 10v päästä.
Vierailija kirjoitti:
Löysin mieheni samoista "piireistä" ja vanhempamme ovat tuttavia entuudestaan. Asuvatkin noin 0,5 km päässä toisistaan Etelä-Helsingissä. Tapaavat usein kutsuilla ja erinäisissä tilaisuuksissa. Joulut ja perhejuhlat vietetään usein isommalla joukolla yhdessä. Samoin olemme lomailleet yhdessä appivanhempien Toscanan-talossa. Minusta kuuluu asiaan, että vanhempamme ovat tekemisissä keskenään. Muu olisi erittäin outoa ja osoittaisi käytöstapojen puutetta.
Entä jos puolisosi vanhemmat olisivat porotilallisia Inarista?
Mikä olisi silloin outoa käytöstä tai käytöstapojen puutetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuret puheet = normaalia kohteliasta smalltalkia, että hei ollaan yhteydessä! Tai soitellaan! Tai kun olette tulossa tännepäin, tulkaa ihmeessä käymään. Ap taitaa nyt ottaa tosi raskaasti tällaiset tavalliset, kohteliaat sanomiset. Sillä hetkellä niitä toki tarkoitetaankin, mutta oikea elämä tulee väliin, kun kaikilla on omat ympyränsä kuitenkin. Nuo puheet tarkoittavat käännettynä, että olette ihan jees tyyppejä.
Meidän vanhemmat ovat mökkinaapureita. Ovat näin ollen keskenään paljon enemmän kuin kumpikaan meidän kanssamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etäisen kohteliaissa. Tapaavat harvakseltaan joissain lasten synttäreillä ynm. Välimatkaa on monta sataa kilometriä mutta vaikka asuisivat kilometrin päässä toisistaan, niin eivät varmasti olisi tekemisissä keskenään ilman meitä. Ovat kyllä niin erilaisia. Ja mulle se on ihan ok. Ei todellakaan ole pakko sosialisoida keskenään sen enempää kuin on pakko jos ei kerta mitään yhteistä säveltä löydy. Pääasia, että tulevat toimeen ne harvat hetket, jolloin tapaavat.
Meillä eivät ole edes tavanneet toisiaan. Voisin kuvitella kaikkien tulevan toimeen kohteliaasti (yhteistä kieltä ei ole kuin hyvin vaihtelevantasoinen englanti), luulen mun vanhempien kyllä pitävän appiukosta, mutta todennäköisesti äitini ei jaksaisi hirveästi anoppia katsella joka on aikamoinen hössöttäjä ja vähän erikoinen tyyppi :D
Lisään vielä, että miehen kanssa olemme naimisissa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin tulevat toimeen ja juttua riittää. Meidän isät soittelevat toisilleen välillä ja useimmiten höpöttelevät esim. musiikista, kun muusikkoja ovat. Myös armeijasta puhuvat, kun kävivät samaan aikaan ja samassa paikassa.
Myös meidän äidit tulee hyvin juttuun, kun ovat luonteeltaan samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi he olisivat missään tekemisissä???
Miksi ei olisi, varsinkin jos on yhteisiä lapsenlapsiakin? Meillä ainakin tapaavat säännöllisesti synttäreillä, olisihan se nyt outoa jos välttelisivät toisiaan.
Ap peräänkuuluuttaa, että yhteyttä pitäisi pitää ihan suoraan näiden kahden parin välillä. Miksi ihmeessä? Paitsi kohteliaisuudesta esim juhlapäivinä, tai jos oikeasti synkkaa. Mutta ei nyt vain siksi että lapset ovat liitossa keskenään.
Lukutaito olisi ihan suotavaa teillä kahdella! En ole ruikuttanut mitään vanhempieni ja appivanhempieno yhteydenpidon perään. Anoppillani on vaan ollut suuret puheet muun suvun kuullen, ja on sanonut äidilleni pitävänsä yhteyttä häneen. Suuret puheet ovatkin jääneet puheiksi. Huvittavaa sinänsä.
-AP
Eikö se ole aika tavallista, että sanotaan erotessa, että pidetään yhteyttä? Minulla on paljon sellaisia tuttavia, että luvataan olla kontaktissa, mutta se jää arjen kiireiden jalkoihin. Itse herään siihen aina joulun alla ja laittelen sitten kortin, että aika kuluu nopeaan...
Eivät ole missään muussa tekemisissä keskenään, kuin käyvät yhtä aikaa lasten ristiäisissä/synttäreillä/kutsutuissa tilanteissa ja siellä seurustelevat.
Kummatkin kohteliaasti kysyvät että mitä heille kuuluu kun kerromme käyneemme.
Eipä heillä mitään tarvetta olekaan pitää yhteyksiä.
Appi on kuollut jo ja isäni ei ole mikään seuramies, mutta äitini ja anoppini pitävät jonkin verran yhteyttä. Lähinnä äitini soittelee ja järjestää yhteistä ohjelmaa, kun käy meillä. Äitini asuu siis kaukana ja anoppi meidän lähellä. Anoppikin viihtyy kyllä äitini seurassa hyvin, mutta on saamattomampi.
Eivät ole yhteydessä toisiinsa ollenkaan. Mutta uusperheissä tämä lienee tavallista, kun kaikilla on jo ennestään ollut yhdet appivanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin mieheni samoista "piireistä" ja vanhempamme ovat tuttavia entuudestaan. Asuvatkin noin 0,5 km päässä toisistaan Etelä-Helsingissä. Tapaavat usein kutsuilla ja erinäisissä tilaisuuksissa. Joulut ja perhejuhlat vietetään usein isommalla joukolla yhdessä. Samoin olemme lomailleet yhdessä appivanhempien Toscanan-talossa. Minusta kuuluu asiaan, että vanhempamme ovat tekemisissä keskenään. Muu olisi erittäin outoa ja osoittaisi käytöstapojen puutetta.
0/5
Ai täällä ajatellaan heti, että täytyy olla provo, jos on hyvissä väleissä kaikkien sukulaisten kanssa, jos sosiaaliseen kanssakäymiseen kuuluvat päivälluskutsut ja oopperaillat ja jos kesää vietetään ulkomailla koko suvun kesken. Jotenkin surullista, jos normaali elämä tuntuu niin kaukaiselta ja saavuttamattomalta, että se herättää kateutta.
Harvoinpa ne on. Paitsi jos nai sukulaisensa. Kyllä ne avioliiton ongelmat ihan itse yleensä pitää selvittää.